16.2.2022 | Henkilö

37 vuotta ja seitsemän maata

Konsuli Eili Andersson: ”Kun kävelen Vanhankaupungin läpi, tuntuu kuin olisin elokuvassa.”

Teksti Petri Saraste
Kuvat Julianna Öystilä, Andrei Chertkov

Eili Anderson kuvailee uuden asemamaansa maisemia satumaisiksi.

Tammsaaren puistossa tuulee kovaa ja taivas on synkkä. Eili Anderssonin menoa se ei haittaa. Tämän puiston poikki hän kulkee joka arkiaamu ja ilta Suomen suurlähetystöön ja takaisin Viron kansalliskirjailija A. H. Tammsaaren patsaan ohi.

Eili Andersson aloitti suurlähetystön konsulina elokuun alussa. Tallinnaan hän muutti suoraan Ateenasta neljän vuoden komennuksen jälkeen. ”Tuntuu hirveän hyvältä olla täällä Tallinnassa. Ateenasta jäin kaipaamaan eniten aurinkoa. Näin korona-aikana on erityisen hienoa olla lähellä Suomea”, hän toteaa iloisena.

Viro on Anderssonille jo seitsemäs asemapaikka ulkoasianhallinnon 37 vuoden palveluksen aikana. Diplomaattina hän ei suostu vertailemaan maita keskenään. Mieluummin hän kehuu asemamaidensa hyviä puolia. ”Kun kävelen Vanhankaupungin poikki, niin tuntuu kuin olisin elokuvassa.”

Toompeanmäellä sijaitsevan Suomen suurlähetystön katolla Suomen lippu hohtaa valaistuna yötä päivää. Se on hieno maisema, hän hehkuttaa.

Viron digiloikka saa häneltä paljon kiitosta. Sähköinen allekirjoitus ja asioinnin nopeus ja helppous ovat todella upeita asioita. Kreikassa asiakirjoja vastaanotettiin ja läheteltiin vielä monesti faxilla.

Kreikasta hän jää kaipaamaan tietysti myös monia ystäviä. ”Runsaan vuoden kestäneen sulun aikana heihin ei paljon pystynyt pitämään yhteyttä. Marraskuusta toukokuuhun auki oivat vain ruokakaupat ja apteekit. Maan sisäinen liikkuminenkin oli kielletty”, Andersson kertoo.

Viro on Suomen edustustoverkon vilkkaimpia konsulipaikkoja. Virossa käsitellään noin 200 passihakemusta ja 200 oleskelulupaa vuodessa. Koronavuonna 2020 vastattiin noin 5 000 tiedusteluun.

Virossa asuu viimeisen laskelman mukaan noin 9 000 suomalaista ja Suomessa noin 70 000 virolaista. Eili Andersson muistaa vielä kun, ajat olivat toiset. ”Olin vuonna 1993 niin sanotulla viisumikeikalla Tallinnassa pariinkin otteeseen. Silloin virolaisia pyrki niin paljon Suomeen, etteivät Tallinnan konsulaatissa kädet riittäneet. Liikemiehille ja turisteille kirjoitettiin viisumeita kovaa vauhtia. Monelle matka Suomeen oli ensimmäinen ulkomaanmatka”, Andersson muistelee.

Suomen suurlähetystön katolla liehuva lippu hohtaa valaistuna yötä päivää. Se on Anderssonin mukaan upea näky.

Pala palalta tutummaksi

Eili opiskelee aktiivisesti viron kieltä. Haastatteluunkin hän saapui 1 1/2 tunnin kielitunnilta. ”Opiskelen kieltä pala palalta myös kampaajalla, hierojalla, kahviloissa ja remonttimiesten kanssa. Kuntosalilla minulla on virolainen personal trainer. Kotona teen läksyjä seuraavaa kertaa varten. Vaikka etäisyys Suomeen on lyhyt, en tahdo elää mitään matkalaukkuelämää, vaan haluan elää täällä täysipainoisesti ja paneutua maan kieleen ja kulttuuriin.”

”Ensi keväänä aion hankkia sähköpolkupyörän, sen kanssa tutustuminen Tallinnan ympärillä olevaan elämään käy helpommin”, hän suunnittelee.

”Odotan innolla myös vieraita Suomesta, kunhan korona hellittää. Aiomme käydä oopperassa. Täältä saa helpommin hankittua lippujakin”, Eili Andersson sanoo.

Seikkailunhalu veti ulkomaille

”Ensimmäinen työpaikkani oli Saksassa. 24-vuotiaana siirryin Ulkoministeriön palvelukseen ja sen jälkeen olen asunut ja työskennellyt Singporessa, Shanghaissa, Hongkongissa, Budapestissa, Tukholmassa ja Ateenassa. Isäni oli yhdeksän vuotta merillä, joten kai se seikkailunhalu ja kaukokaipuu on sieltä peräisin”, Andesson naurahtaa.

Nuorena ei ollut väliä, jos kaikki ei toiminut. Nyt arvostan sitä, että on siistiä ja kaikki toimii. Tämä on myös kutsumusammatti. Se on työ, jota olen aina halunnut tehdä. Haluan auttaa suomalaisia ulkomailla.

Työssä on tunteita laidasta laitaan. ”Se, kun ulkomaanmatkalle lähdetään hyvällä fiiliksellä, ja sitten tapahtuukin jotakin odottamatonta. Kuolemantapaukset ovat aina ikäviä. Ikävä kyllä näitä tapauksia sattuu entistä enemmän, varsinkin kun ikääntyneitä ihmisiä muuttaa ulkomaille. Parhaita ovat olleet ne tilanteet, kun on voinut tuoda lohtua ja toivoa vaikkapa vankilaan joutuneelle nuorelle”, Eili Andersson kertoo.

Eili Andersson

Eili Andersson, 61, konsuli, Suomen Viron suurlähetystö.
Naimisissa, ja kahden aikuisen pojan äiti.
Opiskelee viron kieltä ja Helsingin yliopistossa politiikan ja organisaation tutkimusta ja viestintää.
Harrastukset: veneily, tennis, kuntoilu ja kulttuurielämykset.
Ulkoministeriön konsulaatit, joissa on aiemmin työskennellyt: Singapore, Budapest, Hongkong, Tukholma, Shanghai ja Ateena.