Kaja Kunnas – kaksi maata, monta tarinaa
Teksti Susanna Poikela Kuvat Tom Röllich
Kajan lapsuudenkodissa puhuttiin suomea ja viroa, ja samaa perinnettä hän on jatkanut omassa perheessään. Viron kieli on säilynyt suvussa sukupolvelta toiselle jo yli sadan vuoden ajan.
Toimittaja Kaja Kunnas istuu vastapäätäni kahvilassa. Ikkunoista avautuu näkymä Tallinnan Kadriorgin puiston joutsenlammelle. Sateinen ja harmaa päivä jää paksujen kiviseinien ulkopuolelle. Välissämme höyryävät kupit kuumaa kahvia.
Muistelemme, miten tasan 13 vuotta sitten Kaja Kunnas haastatteli minua, Viroon muuttanutta yrittäjää. Tällä kertaa roolit ovat kiepsahtaneet toisinpäin. Pääsen vuorostani haastattelemaan Helsingin Sanomien Suomi–Viro-kirjeenvaihtajaa Kaja Kunnasta.
Virolaiset juuret
Yhteys Viroon on Kunnaksen perheessä säilynyt jo yli sadan vuoden ajan. Kajan isoisä muutti Virosta Suomeen 1920-luvulla ja aloitti työt viron kielen lehtorina Helsingin yliopistossa. Suomessa hän tapasi tulevan vaimonsa, suomalaisen kielenkääntäjän ja opettajan. Pian he perustivat perheen.
Viron kielen säilyttäminen toisena kotikielenä on varmasti yksi syy siihen, että side Viroon on säilynyt tähän päivään saakka.
”Silloin kun olin lapsi, Suomessa oli teorioita, että lapselle pitää puhua vain yhtä kieltä. Isä kuitenkin tiesi omasta kokemuksestaan, ettei tämä väite pitänyt paikkaansa. Isälle oli aina puhuttu kotona sekä suomea että viroa, ja hän jatkoi omassa kodissaan tätä perinnettä”, Kaja Kunnas kertoo.
Matkoja rautaesiripun taakse
Kaja Kunnas kävi kyläilemässä sukulaistensa luona Virossa äitinsä ja sisarustensa kanssa. Ensimmäisen kerran hän matkusti isoisänsä synnyinmaahan ollessaan nelivuotias. Niille matkoille Kunnaksen isä ei kuitenkaan voinut liittyä.
”Isä ei halunnut matkustaa Viroon vielä 70-luvulla, koska ei olisi päässyt Muhun saarelle, joka oli hänen Vironsa, ja jossa hän oli viettänyt lapsuutensa kesät. Toisekseen hänen lapsuudenystävänsä oli joutunut meidän käyntiemme vuoksi KGB:n kuulustelun ja värväämisen kohteeksi.”
Myöhemmin 1980–1990-lukujen vaihteessa myös isä pääsi taas matkustamaan sukunsa maille. Hän myös peri Muhun saarelta isänsä talon, joka on edelleen suvun käytössä.
Vähän ennen Viron uudelleenitsenäistymistä Tarton yliopisto ja Helsingin yliopisto solmivat vaihtosopimuksen. Kunnas haki Tarttoon vaihto-opiskelijaksi ja pääsi. Helsingissä hän oli opiskellut sosiologiaa, mutta Tartossa aine vaihtui Viron kirjallisuuteen ja historiaan.
Kunnas kertoo, että uudelleenitsenäistymisen kynnyksellä virolaisten nuorten arvomaailma tuntui konservatiivisemmalta kuin suomalaisten samanikäisten.
”He halusivat omaksua kaiken sen, mitä itsenäisessä Virossa oli ollut olemassa ja mitä siihen maailmaan kuului. Jatkuvuuden löytäminen oli todella tärkeää. Minulla oli naispuolisia opiskelukavereita, joista jotkut halusivat alkaa kotirouviksi. Eihän se tietenkään käytännössä ikinä toteutunut, enkä tiedä, miten tosissaan nämä nuoret naiset aikanaan olivat. Nykyään heistä monet ovat menestyneet työurillaan”, Kunnas muistelee.
Kunnaksen vironsuomalainen perhe
Kunnas muutti Viroon työn vuoksi vuonna 2002, jolloin hän alkoi työskennellä Helsingin Sanomille ulkomaantoimittajana. Sopimus tehtiin ensin vuodeksi.
”Kun tulin tänne Viroon, niin ihan aidosti halusin tulla tänne, vaikka ajatus pidempiaikaisesta oleskelusta tuntui vieraalta. Minulla oli kuitenkin maasta paljon tietämystä, valmiita kontakteja ja kielikin oli hallussa. Tunsin, että minulla on työssäni paljon annettavaa.”
Kohtalon sormi puuttui peliin. Kaja tapasi työkomennuksensa aikana tulevan aviomiehensä. Tapaamisesta seurasi aika nopeasti avioliitto ja perhe. Nyt kolmesta lapsesta kaksi on lentänyt pois vironsuomalaisesta pesästä. Toinen opiskelee Turun yliopistossa ja toinen Tarton yliopistossa.
”On hauska seurata lapsia, koska heillä on vahva kaksoisidentiteetti. Lapsillani ei ole ollut sitä rautaesirippua välissä, minkä minä koin heidän ikäisenään. He ovat käyneet rippikoulut Suomessa ja saaneet sieltä kavereita. He puhuvat molempia kieliä täydellisesti ja kylästelevät säännöllisesti Suomessa sukulaistensa luona.”
Tällä hetkellä myös Kunnas pendelöi säännöllisesti Tallinnan ja Helsingin väliä. Hän nauttii Suomi–Viro-kirjeenvaihtajan työstään, jota on nyt kestänyt melkein kolme vuotta. Muutama vuosi sitten hän piti kuitenkin pidemmän tauon toimittajan työstään Hesarissa.
”Kirjoitin silloin Marjo Näkin kanssa toista kirjaamme Itämeren turvatarkastus – Kun sodan uhka palasi (Gummerus, 2023). Sain keskittyä kirjan tekoon täysillä. Tein myös muutamia pidempiä artikkeleita Suomen Kuvalehteen.”
Yhteiskunnalliset muutokset Virossa
Vuosikymmenten aikana Kunnas on nähnyt Viron muuttuvan perusteellisesti.
”Isoin muutos Virossa on ollut elintason nousu ja äärimmäisen köyhyyden häviäminen. Tällä vuosituhannella katulapset ovat kadonneet ja rikollisuus vähentynyt. Noin kymmenen viime vuoden aikana kansainvälistyminen ja maahanmuutto muualtakin kuin entisen Neuvostoliiton alueilta on lisääntynyt.”
Kunnaksen mielestä myös arvomaailma on muuttunut uudelleenitsenäistymisen ajalta tähän päivään liberaalimmaksi.
”Vaikka Viro näyttää ja onkin hitusen konservatiivisempi maa kuin Suomi, kehityssuunta on koko ajan ollut liberaalimpaan päin. Tämä suunta on pysynyt riippumatta siitä, mikä poliittinen voima on ollut vallassa.”
Kaksi maata, monta tarinaa
Kaja Kunnas on kirjoittanut toimittajan urallaan satoja artikkeleita. Kaikki jutut eivät unohdu. Yksi niistä on artikkeli virolaisesta työmiehestä Suomessa, joka samaan aikaan rakensi taloa Virossa. Juttuprosessin aikana talo valmistui, mutta mies itse oli vieraantunut rakentamastaan kodista. Hän tunsi itsensä vieraaksi omassa kodissaan.
Jutun jälkeen Kaja Kunnas kuuli, että mies oli lopulta päättänyt jäädä Suomeen. Tarina kosketti, koska kaikki tuntui olevan hyvin, mutta ei kuitenkaan ollut. Vuosikausien asuminen eri maassa oli muuttanut tämän henkilön elämän.
Kaja Kunnas itse ei ole joutunut valitsemaan Helsingin ja Tallinnan välillä. Hän käy säännöllisesti Suomessa töissä ja kokee olevansa osa molempia maita. Ehkä juuri siksi hän osaa kirjoittaa niin tarkasti ihmisistä ja ilmiöistä kahden maan välillä.
Virossa käynnissä radikaali kieliuudistus
Kaja Kunnasta kiinnostaa Viron kieliuudistus, jossa venäjänkielisten koulujen opetuskieli muutetaan viroksi. Muutos on radikaali ja nopea etenkin alueilla, joilla arjen kieli on yhä venäjä.
”Seuraan kehitystä mielenkiinnolla. Vironkielinen yhteiskunta on äärimmäisen yksimielinen tässä asiassa. Ainut kritiikki, joka on kohdistunut kieliuudistukseen, on se, että miksi sitä ei ole tehty aikaisemmin tai miksei sitä tehdä tiukemmalla kädellä.”
Kunnas seuraa aihetta myös kriittisin silmin ja vähän ihmetellen, miten uudistus tulee onnistumaan käytännössä. Vironvenäläisten mielipide asiasta jakautuu melko tasaisesti kahteen leiriin: puolet kannattaa uudistusta ja puolet vastustaa.
”Opiskelen venäjää vapaa-ajallani ja minulla on kielikaverit Narvassa. He ovat todenneet, miten vaikeaa on löytää ketään Narvasta, jonka kanssa harjoitella viron kieltä. He molemmat ovat opettajia, joilta vaaditaan C1-taso.” Kunnas toteaa, että Viron kielen oppimisessa venäjänkielisillä alueilla on monta mutkaa matkassa. Kotikieli ja ympäristö ovat venäjänkielisiä. Vain opetuskieli on viro. Monille lapsille, jotka todella haluavat oppia viroa, on todella vaikea oppia sitä, koska kieli elää vain luokkahuoneen sisällä.
”Toisaalta ihmettelen sitä, miksi viroa ei ole kyetty näissä kouluissa alun alkaen opettamaan vieraana kielenä. Ei ole kuitenkaan ollut kysymys siitä, etteivätkö venäjänkieliset olisi halunneet oppia. Mahdollisuuksia kielen oppimiseen ei vain ole ollut tarjolla, koska ihmiset ovat eläneet venäjänkielisessä kuplassa. Sieltä on aika vaikea murtautua ulos.”
The Baltic Guiden tuoreita uutisia
- Kaja Kunnas – kaksi maata, monta tarinaa
- Paavli Festival 2026
- Uusi ura Unkarille, Suomelle ja Virolle
Lue lisää samasta aiheestaarvomaailma haastattelu helsingin sanomat Kaja Kunnas kaksois-identiteetti kirjeenvaihtaja viron kieli yhteiskunnan muutos
