|
|
|
|
Y h t e i s k u n t a: “Lex Rüütel” sotkee Viron presidentin valitsemisen
|
Viron perustuslaissa säädetään, että maalle valitsee presidentin parlamentti eli riigikogu. Valinta on tehtävä 2/ 3 äänten enemmistöllä, eli 101- paikkaisessa parlamentissa tarvitaan vähintään 68 ääntä. Elokuun lopulla pidetyillä kolmella äänestyskierroksella ei uutta presidenttiä saatu valituksi.
Peeter Tulviste, Tarton yliopiston ex- rehtori, akateemikko ja naistenmies. |
Parlamentin puhemies Toomas Savi, alias Doping- Tom. |
Peeter Kreitzberg, inhotun Edgar Savisaaren lemmikki. |
|
|
|
arhaaksi tulokseksi jäi oppositioon kuuluvan keskustapuolueen ehdokkaan Peeter Kreitzbergin 40 ääntä. Kun nahkapäätös syntyy kutsutaan koolle valitsijamiesten kokous, johon riigikogun jäsenten lisäksi kuuluu 266 kunnanvaltuustojen valitsemaa edustajaa. Se kokoontuu 21. syyskuuta Estonia- teatterin konserttisalissa, mutta presidentin valinta ei sittenkään ole täysin varma. Myös valitsijamiesten kokous voi päätyä umpikujaan ja silloin koko prosessi alkaa jälleen alusta parlamentissa.
Presidentin valinnan monimutkaisuutta perustuslaissa voidaan kutsua “Lex Rüüteliksi”. Kun perustuslaki 1992 säädettiin, asialle asetetussa komiteassa oli enemmistö sitä mieltä, että missään tapauksessa ei päästetä presidentiksi kansan parissa ylisuosittua neuvostoaikaista “presidenttiä” eli korkeimman neuvoston puheenjohtajaa Arnold Rüüteliä. Juuri siitä syystä presidentinvalinnasta tehtiin niin monimutkainen, kuin se on. Puhettakaan ei ollut siitä, että kansa saisi valita presidentin.
Manipulaatio huipussaan
Viron ensimmäiset “presidentinvaalit” olivat manipulaation mallinäyte. Päätettiin tehdä uuteen perustuslakiin heti poikkeus, järjestää neuvoa- antava kansanäänestys ja valita presidentti parlamentissa yksinkertaisella äänten enemmistöllä.
Oikeistopoliitikkojen pelkäämä Rüütel saikin kansanäänestyksessä ylivoimaisen vaalivoiton. Siitä ei kuitenkaan isoa iloa ollut, sillä riigikogu valitsi niukalla enemmistöllä presidentiksi Lennart Meren.
Seuraavissa presidentin valinnoissa 1996 riigikogu epäonnistui niinikään ja valinta siirtyi valitsijamieskokoukselle eli “pellolle”, kuten virolaiset poliitikot nimittävät pääosin maalaismiehistä koostuvia valitsijoita. Tiettyjen kiemuroiden jälkeen valittin Lennart Meri toiseksi kaudeksi. Meri on ollut terävä presidentti, mutta perustuslaki ei salli hänen istua kahta kautta enempää.
Savi ja Tulviste pääehdokkaat
Pääehdokkaina presidentinvirkaan pidetään Toomas Savia (58) ja Peeter Tulvistea (55). Savi on parlamentin puhemies ja edustaa Reformipuoluetta. Tulviste on tullut politiikkaan vastikään, hän on Isänmaaliiton ehdokas. Tulviste on koulutukseltaan psykologi, Tarton yliopiston entinen rehtori ja akateemikko. Monet vitsailevat, että psykologi sopisi hyvin johtamaan niin hullua kansaa kuin virolaiset.
Muita mahdollisia vaihtoehtoja ovat keskustapuolueen Peeter Kreitzberg (53) , vasemmistosävyistä Kansanliittoa edustava kestoehdokas Arnold Rüütel (73) ja myös sosialidemokraattisen Maltillisetpuolueen Andres Tarand (61). Tehtyjen haastattelututkimusten mukaan ovat pellolla vahvimmilla Savi ja Tulviste, mutta umpikujan uhatessa voidaan ryhtyä etsimään useimmille hyväksyttävää kompromissiehdokasta.
Mutapainin ystävät
Viro on pieni maa, jossa on politiikkaa vaikka suuremmille jakaa. Missä kolme yksimielistä virolaista kohtaa, siellä syntyy uusi puolue. Onneksi yksimielisyys on harvinaista.
Virolaisen politiikan ominaisuuksiin kuuluu armoton mudanheitto ja luurankojen etsiminen kaapeista.
Tulvistea syytetään siitä, että ukkomiehenä hän on ollut kovasti hameiden perään, varsinkin jos hameet ovat verhonneet nuoremmanpuoleisia sääriä. Vaalikampanjan alkumetreillä kysyi virolainen toimittaja pelottaako Tulvistea mahdol lisuus, että lehdistö kaivaa esille hänen entiset rakastajattarensa? “Ei tarvitse kaivaa esille, kaikki ovat vielä elossa. Terveisiä vaan kaikille!”, vastasi Tulviste.
Toomas Savi on entinen kommunisti. Hänen mukaansa se oli tarpeen, että pääsi keihäänheittäjänä ja myöhemmin urheilulääkärinä matkustelemaan ulkomailla. Aikoinaan Suomessa käydessään hän välitti suomalaisille keihäsmiehille anabolisia steroideja ja sai vastakaupaksi Heldin keihään, jollaisia ei ollut Neuvostoliitossa saatavana. Savi puolustaa asiaa sillä, että tuolloin ei doping ollut vielä kiellettyä. Siitä huolimatta hänen vastustajansa kunnioittavat miestä nimellä Doping- Tom.
Yli 70- vuotiaan Rüütelin väitetään irtaantuneen todellisuudesta. Todisteena käytetään tv- ohjelmaa, jossa Rüütel arvasi bensiinin maksavan Virossa 70 senttiä litra, kun oikea vastaus olisi ollut 10 kruunua. Tarandin painolastina puolestaan on muutaman vuoden takainen rattijuoppoustuomio. Pienen kansan keskuudessa kaikki tuntevat toisensa eikä vähäisinkään synti jää kirjaamatta.
Keskustapuolueen ehdokkaasta, yliopistomiehestä ja kansanedustajasta Peeter Kreitsbergistä ei kellään ole pahaa sanaa sanottavana. Paitsi tietysti se, että hän on Viron “Paavo Väyrysen” Edgar Savisaaren ehdokas.
Valitsijamiehet tulevat kunnista
21. syyskuuta pidettävään valitsijamieskokoukseen kuuluu 101 parlamentin jäsentä ja 266 kuntien valitsemaa edustajaa. Valitsijamiehet valitsee kunnanvaltuusto. Valitsijamies on kuitenkin itsenäinen päättäjä, valtuusto ei voi päättää ketä valitsijamiehen tulisi kannattaa.
Valitsijamehiä tulee kunnasta asukasluvun perusteella, tosin useimmista kunnista vain yksi. Asukasmäärän mukainen tasapaino ei kuitenkaan toteudu: 600 asukkaan Kihnu saa yhden valitsijamiehen, 400 000 asukkaan Tallinna 10.
Valitsijamiesten kokouksessa valitaan presidentti yksinkertaisella äänten enemmistöllä, mutta sen tulee olla enemmistö suhteessa jätettyihin vaalilippuihin. Edellisen presidentinvaalin aikana taktikoitiin tyhjillä lipuilla kun valintaa haluttiin lykätä eteenpäin.
Jos yksikään ehdokas ei saa enemmistöä valitsijamieskokouksessa järjestetään samana päivänä toinen kierros. Siinä pannaan vastakkain kaksi ensimmäisessä vaalissa eniten ääniä saanutta ehdokasta. Voittajan on tässäkin vaalissa saatava enemmistö annetuista äänistä. Jos niin ei käy palautetaan asia taas parlamenttiin ja koko rumba alkaa alusta uudelleen, kiitos Arnold Rüütelille.
[Teksti: Jorma Rotko] [Kuvat: Jaak Kadarik]
|
|