 |
|
|
|
K o l u m n i:
Poliisi, poliisi, minne sinä meet
|
 irossa jeparit ovat nousseet koko kansan ja erityisesti tiedotusvälineiden silmätikuiksi. Syynä ovat julkisuuteen tulleet tapaukset: niin ja niin monen promillen kumarassa ajoi konstaapeli ojaan, toinen osallistui kännipäissään kuolemaan johtaneeseen kolariin, poliisiauto törmäsi takaa- ajotilanteessa talon seinään... Pelkästään yhden viikon aikana onnettomuuteen joutui viisi poliisiautoa. Viimeinen tapaus oli todellla traaginen: maineeltaan kunnollinen, tunnollinen ja vieläpä raittiiksi tiedetty polisiimies, joka päivittäin muistutti alaisiaan viinan vaaroista, ajoi ojaan ja ampui itsensä. Ruumiinavaus tosin selvitti viranomaisen olleen humalassa.
Kurinpitotoimia mietitään hikihatussa. Monessa poliisipiirissä pistettiin kaikki töihin saapuvat puhaltamaan alkometriin ja yllätys yllätys: Tallinnan eteläisessä piirissä sai heti potkut yksi tullessaan kännissä töihin ja seitsemän muuta huomautuksen. Päälliköiden palkkoja on alennettu ja muitakin rangaistuksia, kuten viraltapanoja ja vakavia huomautuksia on annettu.
Lyhyessä ajassa esiin tulleet tapaukset ovat nostattaneet kiivaan debatin onnettomuuksiin ja ryyppäämisiin johtaneista syistä ja syyllisistä, joita maan tavan mukaan etsitään joka asiaan. Syistä yksi on varmasti viranomaisten lukumäärän vähyys ja työtaakan jatkuva kasvaminen. Poliisivoimien vähentämiseen yksi syyllinen on aikanaan Viron sisäministerinä toiminut entinen pankkiiri Jüri Mõis, jonka määräyksestä väkeä vähennettiin reilusti. Viiden markan suutari tekee kuuden markan vahingon.
Kiitosta ei ole herunut nykyisellekään sisäministeri Tarmo Loodukselle, jonka eroa kansa vaatii kiivaasti. Loodus ei ole pystynyt keksimään kestäviä ratkaisuja sietämättömään tilanteeseen.
Poliisien arvostus ei maassa ole suinkaan hääppöinen. Mielessä ovat neukkumiliisit, jotka kaikki tavalliset ihmiset halusivat kiertää kaukaa. Ei ole “meidän poliisia”, joka takaisi kansalaisten turvallisuuden ja auttaisi hätään joutuneita tai ottaisi vorot kiinni, sen sijaan että vaanii puskissa rehellistä ylinopeutta ajavia kansalaisia ja pystyttelee muovisia poliisiauton kuvia teiden varsille kuin variksenpelättimiä.
Eipä ole herkkua kyttienkään elämä: keskimääräinen kuukausipalkka on 1710 FIM, vasta virkaanastuneilla pienempi. Virossa ammatin riskejä lisäävät järjestäytyneet rikollisjoukkiot, jotka eivät kaihda kaikenlaisen väkivallan käyttöä tai päällekäyvät narkkarit. Monikin sakkolapun saanut syljeskelee päin naamaa ja haistattelee tai tarjoaa lahjusta.
Lisääntynyt työtaakka ja sen mukanaan tuoma stressi ovat panneet monenkin poliisin hakemaan lohtua ja unohdusta arkeen pullosta. Vasta nyt synkeiden sattumien jälkeen, on ryhdytty miettimään sellaistakin asiaa kuin ennaltaehkäisy. Kaverien tukeminen ja terveempien rentoutumismuotojen toivottavasti saavat lisää painoarvoa.
Mutta lähitulevaisuudessa tilanne tuskin muuttuu eivätkä lapset voi leikkiä “rosvoa ja poliisia” .
LAURA ROTKO
|
|
