 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Ent�p� sitten?
|
Hyv�t tarinat p��ttyv�t onnellisesti, Viro saavutti vapautensa 20.8.1991 ja sen pituinen se. Mutta mit� tapahtuikaan sen j�lkeen?
| Punalippu vaihtui sini- musta- valkeaan. |
|
|
|
 iimeiset vuodet ennen itsen�istymist� Virossa oli tehty tosissaan ty�t� sen puolesta ett� maata hallittaisiin Tallinnasta eik� k�skytett�isi Moskovasta. Oli oma parlamentti, Korkein neuvosto, oli oma hallitus. Paikalliset ministeri�t olivat olemassa, samoin poliisi ja rajavartiosto, tullikin oli ja Viron pankki. Silti kaikki p��t�kset oli aina tehty Moskovassa.
Virolla oli kaksi ongelmaa: Saada pystyyn uusi demokraattinen valtio ja toisaalta selvit� talouskaaoksesta. Poliittinen puoli oli helpompi.
Heti itsen�istymisen j�lkeen Viron hallitus kansallisti yleisliittolaisen omaisuuden, eli suuret Moskovan ministeri�ille suoraan kuuluvat tehtaat otettiin Viron valtion haltuun. Sitten varmistettiin itsen�isyytt� ja neuvostomielinen kommunistinen puolue kiellettiin, kansallismielinen kommunistinen puolue sai viel� jatkaa. Samalla kiellettiin Moskovan vallankaappausta tukenut Interliike.
Heti palautettiin henkiin vanhoja asioita, syyskuun alussa 1991 perustettiin Tarton yliopistoon j�lleen teologinen tiedekunta ja tehtiin parlamentin p��t�s oman armeijan perustamisesta. Lokakuun alusta laskettiin liikkeelle omat postimerkit, mutta rahana pysyi edelleen Neuvostoliiton rupla.
Ulkopoliittisesti nuorella valtiolla meni lujaa, miltei viikoittain tuli uusia hyvi� uutisia. Syyskuussa liityttiin YK: n j�seneksi ja Kansainv�liseen Olympiakomiteaan. Lokakuussa Baltian maiden presidentit antoivat allekirjoituksensa vuoden 1974 Helsingin ETY- kokouksen p��t�sasiakirjaan tasavertaisina eurooppalaisina valtionp��miehin�. Virolla oli suuri kiire luoda oikea ulkoministeri� ja l�hett�� suurl�hettil�it� maailmalle, ei ollut rahaa eik� koulutettuja virkamiehi�, niinp� aluksi l�hetettiin kulttuuri- ihmisi�. Esimerkiksi Suomeen tuli suurl�hettil��ksi kirjailija Jaak J�eruut ja Ruotsiin ruotsia puhuva nuori sotahistorioitsija Margus Laidre.
Hyvin t�rke�� oli ett� syyskuun puolessa v�liss� p��si aloittamaan ty�ns� perustuslakikokous jonka teht�v�n� oli s��t�� Virolle uusi perustuslaki. Vaikka kansainv�lisen oikeuden mukaan Viro oli itsen�inen, miehityksest� vapautunut valtio, sen vanhaa perustuslakia ei voitu ottaa k�ytt��n. Vanhan perustuslain mukaan parlamenttivaalit m��r�si pidett�viksi presidentti ja presidentin valitsi puolestaan parlamentti. Edellinen presidentti Konstantin P�ts oli kuollut vankeudessa eik� vanhasta parlamentista ollut en�� niin paljon kansanedustajia elossa ett� se olisi voitu p��t�svaltaisena kutsua kokoon.
Talous tiukalla
Poliittiset ongelmat olivat loppujen lopuksi helppoja ratkaistaviksi, todelliset ongelmat olivat taloudessa. Neuvostoliiton hajoaminen vallankaappaukseen sy�ksi koko rupla- alueen talouden sy�ksykierteeseen. Kaikesta oli pulaa ja inflaatio laukkasi mielet�nt� vauhtia. Vuoden 1991 elinkustannukset kallistuivat Virossa yli kuusinkertaisiksi ja elintarvikkeet yli seitsenkertaisiksi. Talvella 1991 s��nn�stely laajeni, ennenkin oli ollut ostokortteja mutta nyt niit� tuli lis��. Yksi ihminen sai kuukaudessa riisi� 1kg, vehn�jauhoja 2kg, makaroneja 1,2kg, suolaa 1kg, sokeria 2kg, viinaa puolen litran pullon, viisi askia savukkeita, viisi rasiaa tulitikkuja, sukkia tai sukkahousuja kaksi paria, s�hk�lamppuja kaksi kappaletta ja voita 600g. Tietenkin sill� edellytyksell� ett� kaupoissa sattui olemaan tavaraa. Valuuttakaupoista sai tietenkin ihan mit� tahansa ja toreilta l�ytyi kaikkea, mutta aivan toisenlaisilla hinnoilla kuin normaaleista kaupoista.
Ihmiset sitkuttelivat aikaisemmin ker�tyill� varastoilla ja valuuttas��st�ill��n.
Virolaisilla oli tapana pit�� s��st�ns� k�teisin� dollareina tai markkoina ja nyt n�m� s��st�t tulivat tarpeeseen. Samoin oli tapana kasvattaa kes�m�kill� talven vihannekset ja kasvisruualla virolaiset eliv�t talven yli.
Asunnoissa oli kylm�, sill� l�mmityst� oli v�hennetty eik� kuumaa vett� jaettu kuin kerran kuukaudessa, yhdeksi pyykkilauantaiksi.
Silti l�mmitys�ljyn tilanne oli niin surkea ett� Tallinnassa jo aivan vakavissaan pohdittiin suurten l�hi�iden evakuoimista maaseudulle. L�mmitys�ljy� saatiin kuitenkin lainaksi Suomesta.
Koko kev��n 1992 hinnat nousivat koko ajan mutta silti kaupoissa ei ollut ostettavaa. Inflaatio oli niin suuri ett� setelit alkoivat loppua. Seteleit� tarvittiin enemm�n kuin Ven�j�n setelipainot ehtiv�t painaa ja rahal�hetyksen tuloa Siperiasta seurattiin joka ilta televisiouutisissa. Ihmiset eiv�t saaneet rahoja tileilt��n kun seteleit� ei ollut, otettiin k�ytt��n sekkivihot ja kauppaa k�ytiin my�s �tiliruplilla� pankkisiirtoina. Raha oli menett�nyt arvoaan niin ett� pieni� seteleit� laskettiin sadan kappaleiden nipuiksi pankeissa ja n�ill� nipuilla maksettiin kaupoissa, eik� kukaan en�� viitsinyt niit� edes uudelleen laskea.
Odotettiin rahauudistusta ja 20. kes�kuuta 1992 se sitten lopultakin tuli. Ilmoitettiin ett� virolaiset saavat vaihtaa vain 1500 ruplaa ja kaikille tuli kiire kuluttaa ylim��r�inen k�teinen rahauudistusta edelt�vin� parina p�iv�n�. Sellaista ostohulluutta on vaikea edes kuvitella, kaikki k�vi kaupaksi mit� vain myynniss� oli sill� kohta ylim��r�iset ruplat olisivat arvottomia. Rahauudistuksessa jokainen virolainen sai 150 kruunua ja sill� piti selvit� yli hein�kuun. Palkkojen nousu ylitti hintojen nousun vasta maaliskuussa 1993 joten siihen asti kaikki virolaiset vain k�yhtyiv�t k�yhtymist��n.
Uusi perustuslaki
Samoihin aikoihin oli huolellisen ty�skentelyn tuloksena valmistunut Viron uusi perustuslaki. Se hyv�ksyttiin kansan��nestyksess� 28.6.1992. Uuden perustuslain mukaiset parlamenttivaalit pidettiin 20.9.1992.
Viron valtiolliset perustukset olivat nyt kunnossa. Uusi p��ministeri Mart Laarin johtama hallitus aloitti radikaalin uudistuspolitiikan joka koski kaikkia yhteiskunnan aloja. Viro teki talouden shokkiterapiaa ja veti ��rimm�isen liberaalia markkinataloutta. Seuraavana kev��n� se alkoikin tuottaa ensimm�isi� hedelmi��n kun palkat saivat hinnat kiinni. Sosiaalisia ongelmia syntyi ja niit� ratkotaan viel� t�n�kin p�iv�n�.
Itsen�isyyden ensimm�inen vuosi oli virolaisille pelk�� kaaosta. Kaikki muuttui ja oli pakko vain sopeutua. Taloudellisesti se oli tavalliselle kansalaiselle musertavaa, kaikki k�yhtyiv�t ja onneton oli se joka hyvin� p�ivin� ei ollut s��st�nyt. Siit� kuitenkin selvittiin ja v�hitellen el�m� alkoi asettua raiteilleen. Nyt virolaisen keskipalkka on noin 5000 kruunua kun se hein�kuussa 1992 oli 150 kruunua. Rahan ostovoima on sama, sill� Viron kruunu on edelleen sidottu kiinte�ll� vaihtokurssilla Saksan markkaan.
Nyt kymmenen vuotta my�hemmin Viro on aivan toinen maa kuin mit� se oli kes�ll� 1991. Puhutaan kasvavista sosiaalisista eroista, toiset ovat rikastuneet, toisten elintaso on j��nyt sosialismin aikojen tasolle. Ty�tt�myys vaivaa maaseutua ja rakennemuutos rassaa yhteiskuntaa. Ihmiset ovat pettyneit� sill� odotukset olivat niin suuret. Haaveiltiin Suomen elintasosta ja aatteellisista ja rehellisist� valtiomiespoliitikoista. Kumpikaan haave ei toteutunut, mutta seh�n on vain tavallista arkea, ei en�� sankaritarinaa itsen�istym��n pyrkiv�st� kansakunnasta. Sen pituinen se.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Viron Historiallinen Museo]
|
|
