 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Pajun muisto
|
Ajaessa Tartosta kohti Valgaa jonkin matkaa ennen perille tuloa n�kee tien varressa ihmeellisen multapyramidin, Pajun taistelun (31.1.1919) muistomerkin.
| Viron armeijan eliittiyksikk� on nimetty Julius Kuberjanovin mukaan. Kuva Tallinnan historiallisen museon arkistosta. |
| M. Maksollyn maalauksen reproduktio �Pajun taistelu� on Tallinnan historiallisessa museossa. |
|
|
|
 nsimm�isen kerran se rakennettiin 20- luvulla, mutta h�vitettiin kuten muutkin Viron vapaussodan muistomerkit neuvostovuosien aikana. Kun Viro taas itsen�istyi rakennettiin Pajun taistelun muistomerkki uudelleen.
Loivan rinteen p��ll� olevan Pajun kartanon puiston laidassa on erillinen monumentti taisteluun osallistuneille suomalaisille ja kolmas on muistolaatta Valgan kirkon sein�ll�.
Puiston muistomerkki on uusi, uudelleen itsen�istyneen Viron aikana pystytetty. Valgan kirkon muistolaatta taas kuuluu niihin joita piti tehd� uudestaan h�vitettyjen paikoille. Kolmen laatan lis�ksi Pajun muisto el�� virolaisten Jatkosodan veteraanien eli JR 200: n vapaaehtoisten tunnuksessa: �Viron kunnian ja Suomen vapauden puolesta�. Kunniavelka jota Kannaksen rintamalla kes�ll� 1944 lunastettiin syntyi suurelta osin juuri Pajun taistelussa. Viron armeijan eliittiyksikk�, V�russa oleva Kuperjanovin pataljoona kantaa my�s nimess��n Pajun taistelun muistoa ja taistelussa kaatuneen Julius Kuperjanovin perinnett�.
Vapaussodan t�rke� taistelu
Miksi juuri t�m� Pajun taistelu oli niin merkitt�v� ett� sit� pit�� niin monella tavalla muistaa? Ehk�p� siksi ett� siihen huipentuivat virolaisten vastahy�kk�ykset Viron vapaussodassa. Pajun taistelun j�lkeen valloituksen uhka oli torjuttu ja sota sai toisen luonteen.
Lyhyesti Viron vapaussota kulki niin ett� ensin hy�kk�siv�t punaiset ja virolaiset per��ntyiv�t. Sitten hy�kk�siv�t virolaiset ja punaiset per��ntyiv�t. Kolmannessa vaiheessa virolaiset tunkeutuivat yli Viron rajojen est�en mahdolliset vastahy�kk�ykset jo kaukana ja hakien hyvi� neuvotteluasemia rauhaneuvotteluihin. Niiss� virolaisilla olikin sitten alueita joista voitiin kepein mielin luopua. Kolmantena sotakuukautena, tammikuussa 1919, virolaisten vastahy�kk�ykset l�htiv�t etenem��n. Valloitettiin takaisin Narva, vapautettiin Tartto ja alettiin puhdistaa etel�- Viroa. T�rke� paikka oli Valga jonka kautta kulki Riika- Tartto rautatie ja poikittaisrata Petseriin ja sit� kautta Ven�j�lle.
Sodan kumpikin puoli tiesi Valgan t�rkeyden ja niinp� kaupungista taisteltiin tosissaan. Parhaat puolustusasemat olivat Pajussa jossa Tartosta tulevat maantie ja rautatie olivat l�hekk�in. Taistelua edelt�v�n� p�iv�n� virolainen Partisaanipataljoona oli ottanut kahakan j�lkeen haltuunsa Pajun kartanon. Illalla siell� asemissa ollut komppania kuitenkin karkotettiin ja punaiset miehittiv�t kartanon.
Seuraavana aamuna valkoiset l�htiv�t kartanoa valloittamaan. Ensimm�isen� hy�kk�si Partisaanipataljoona ja sit� tuki Suomen poikien rykmentin I pataljoona.
Viron vapaussotaan osallistui kaksi suomalaista joukko- osastoa. Virumaan rintamalla taisteli Ekstr�min pataljoona joka lopulta valloitti Narvan. Toinen joukko- osasto oli Suomen vapaussodassa kunnostautuneen virolaisen upseerin, eversti Hans Kalmin, johtama rykmentti �Pohjan pojat� joka taisteli etel�rintamalla.
Partisaanipataljoona oli luutnantti Julius Kuperjanovin oma luomus. Viron vapautumisen alkaessa opettaja Kuperjanov organisoi Viron ensimm�isen suojeluskunnan, Omakaitsen. T�st� suojeluskuntaosastosta kasvoi Partisaanipataljoona, joka osallistui miltei kaikkiin etel�rintaman taisteluihin. Kuperjanovin kuoltua Partisaanipataljoona nimitettiin Kuperjanovin pataljoonaksi.
J�lkeenp�in on helppo sanoa ett� hy�kk��m��n l�hdettiin 31.1.1919 liian nopeasti. Tykist�� oli v�h�n, yhteens� kuusi tykki�. Rautatiell� odotti kaksi panssarijunaa r�j�ytetyn sillan korjaust�it� ja jos niit� olisi odotettu taistelu olisi ollut toisenlainen.
Taistelu kartanosta
Pajun kartano on hyvin loivasti nousevien peltoaukeiden keskell�, joka puolella kartanon puistoa on noin kilometrin peltoaukeat. Punaisten asemat olivat kartanossa ja kartanon puiston kiviaidan takana. Puolustajina oli kaksi latvialaista punaista tarkka- ampuja pataljoonaa ja osia yhdest� Punaarmeijan pataljoonasta. Kaikkiaan noin 1200 miest�, 32 konekiv��ri�, 4 tykki� panssarijuna ja panssariauto.
Puolustajat olivat valiov�ke�. Kun tsaarin Ven�j� hajosi, hajosi my�s sen armeija. Vain jotkut yksik�t j�iv�t kokoon ja siirtyiv�t bolsevikkien puolelle. Parhaimmat n�ist� Leninin ensimm�isist� sotajoukoista olivat latvialaiset punaiset tarkka- ampujat, jotka Suomen vapaussodassa taistelivat M�ntyharjulla 1918. Nyt n�m� veteraanit olivat puolustamassa miltei omaa maataan, sill� Valgan toinen puoli on nimelt��n Valka ja se on jo Latviaa.
Partisaanipataljoona oli kulkenut pitk�n sotatien ja oppinut ammattinsa kovimman kautta. Pajussa oli riveiss� 303 miest� ja 13 konekiv��ri�. Pohjan pojilla taas oli sotakokemusta Suomen vapaussodasta ja j��k�riupseeristo. I pataljoonassa oli 380 miest� ja 9 konekiv��ri�.
Puolenp�iv�n j�lkeen 12.40 alkoi hy�kk�ys. Aurinko paistoi lumisille pelloille ja pakkasta oli noin 10 astetta. Partisaanipataljoona hy�kk�si kahden komppanian rintamassa, Tarton puolelta kartanoa, suoraan yli peltoaukeiden. Kun hy�kk��j�t olivat p��sseet noin 400 metrin p��h�n avasivat puolustajat konekiv��ritulen. Aukealla pellolla konekiv��ritulen teho oli murskaava ja hy�kk�ys pys�htyi. Julius Kuperjanov yritti seisten saada maassa makaavia miehi��n liikkeelle mutta haavoittui kuolettavasti. Toinen hy�kk��vist� komppanioista p��si jo puutarhan kivimuurille, mutta ly�tiin takaisin, kaikki upseerinsa menett�neen�. Toinenkin komppania eteni konekiv��ritulesta huolimatta, ly�tiin takaisin ja j�i pellolle makaamaan p��sem�tt� sen enemp�� eteen kuin taaksep�ink��n.
Silloin tulivat suomalaiset apuun. Suomalaisten ensimm�inen komppania hy�kk�si kartanoa kohti pitkin puukujaa.
Puukuja oli kuitenkin surmanloukku ja ensimm�inen sinne sy�ksynyt suomalainen jalkav�kijoukkue tuhottiin vihollisen tulella. Loppu komppania maastoutui Tartto- Valka maantien ojaan eik� p��ssyt etenem��n. Suomalaisten toinen komppania l�hti hy�kk��m��n samaa tiet� kuin Partisaanipataljoona. Ei yhten� ketjuna vaan joukkueittain v�lill� suojautuen. Lyhyt tammikuun p�iv� alkoi jo h�m�rt�� kun lopulta suomalaiset ja virolaiset p��siv�t tarpeeksi l�helle puutarhanmuuria viimeist� rynn�kk�� varten. Se onnistui ja kartano vallattiin l�hitaistelussa, puukoin ja pistimin.
Suomalaisia kaatui Pajun pelloille 28 ja haavoittui 53. Virolaisten tappiot olivat raskaammat ja kokonaisuudessaan valkoisten tappiot olivat noin 20% vahvuudesta.
Kun taistelu oli tauonnut tulivat panssarijunat raskaine tykkeineen kohdalle, silta oli saatu korjattua. Samaan aikaan Pohjan poikien II pataljoona oli katkaissut Valga- Petseri rautatien ja punaiset p��ttiv�t vet�yty� Valgasta. Etel�- Viro oli vapautettu ja Viron vapaussodassa alkoi uusi vaihe. Pajun taistelusta tuli yhdenlainen historian rajapyykki ja sen muisto j�i el�m��n.
|
|
