 |
|
|
|
K o l u m n i:
Abien kovat ajat
|
 irolaisissa perheissä jännitetään paraikaa, kun yli 13 000 nuorta osallistuu ylioppilaskirjoituksiin. Jännitetään meilläkin, kun kaksosemme lopettavat Piritan Majandusgümnaasiumin. Tytär ja poika raastettiin tavalliseen virolaiseen kouluun Suomesta kesken neljännen lukuvuoden ja nyt siis urakka lähenee loppuaan. Erot suomalaisten ja virolaisten abien viimeisinä kouluviikkoina ovat melkoiset. Virossa ei vietetä penkinpainajaisia ennen tenttejä ja kirjoituksia. Yhtä pitkää aikaa lukemiseen ja valmistautumiseen kuin Suomessa ei myöskään ole: vain kolme päivää ennen varsinaisia kirjoituksia voi kerrata oppimaansa. Preliminäärejä järjestetään joissain aineissa.
Tulos on saatava viidestä aineesta, joista äidinkieli (aine) on pakollinen. Arvostelu toimii 100 pisteen järjestelmällä, hyväksytyn saa vielä yhdelläkin. Korkeakouluihin ja yliopistoihin pyrkimisessä ratkaisee pisteiden määrä. Taistelu pisteistä on rankkaa, onneksi kirjoitukset voi myöhemmin uusia, jos tuntuu menneen päin mäntyä.
Koulujen alkaminen ja loppuminen on Virossa aina suurimuotoinen tapahtuma. Silloin vedetään ykköset päälle ja päivää juhlistetaan muutoinkin. Yokirjoituksiin nuoret pukeutuvat kunnolla: vapaa- aikanaan raskainta metallia jyräävä nuori mies vetää puvun ylleen ja sitoo ponnarin siistiksi, mukisematta.
Vanhojen tanssit tai penkkarit on korvattu tanssiaisilla. Koululla pidettävään galaan painattavat alempiluokkalaiset kutsukortit ja järjestävät ohjelman. Meidän nuorisomme kavereineen meni paikalle vuokratuilla limusiineilla. Smokki tykötarpeineen ja pitkä iltapuku oli vuokrattu hyvissä ajoin!
Juhlat jatkuvat kesäkuussa, siihen saakka käydään koulua ja suoritetaan tenttejä. Vasta juuri ennen juhannusta saadaan kirjoitusten tulokset ja vietetään päättäjäisiä. Vanhemmilla on tiedossaan taas suuren luokan rahanmenoa, kotoisten järjestelyjen ohella vanhemmat kahvittavat yo- tutkintolautakunnan jäsenet ja opettajat, hankkivat kukkia ja lahjoja, järjestävät sampanjatarjoilun koulun lopettajille, itselleen ja muille kutsutuille.
Valkolakkia eivät kirjoittajat Virossa hanki, sillä hatut kuuluvat yliopistoperinteeseen, jossa osakunnilla (korporaatioilla) on omat värinsä. Yliopistoon ja korkeakouluihin pääsy on kuin lottovoitto - jos sattuu saamaan valtion kustantaman opiskelupaikan. Muut maksavat rahalla, opintolainaakin saa nykyään niin paljon, että suomalaisnuori käyttäisi sen kuukaudessa kaljoitteluun.
Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus!
Laura Rotko
|
|
