Vesta on yllätys, jonka haluaa kokea uudelleen
Teksti ja kuvat Stewart Johnson
Paikkamme Vestan ”keittiöpöydän” ääressä antoi mahdollisuuden seurata, kuinka annokset valmistuivat aivan silmiemme edessä.
Vaikka yllätys ei määritelmänsä mukaan voi toistua, odotan jo innolla paluuta Vestaan. Nyt ymmärrän täysin, miksi Michelin-opas on myöntänyt ravintolalle Bib Gourmandin. Kun saavuin pienen, hiljaisen ja vaatimattoman keltaisen rakennuksen eteen, en voinut olla huomaamatta ulkoseinien poikkeuksellisen kirkasta maalisävyä. Mutta kun astuimme sisään lämpimänä kesäkuisena iltana, tunnelma oli aivan muuta kuin ensivaikutelma antoi odottaa.
Vestan sisustus on trendikäs yhdistelmä vanhaa ja uutta. Sitä voisi kutsua jopa eklektiseksi. Ennen kuin meidät ohjattiin pöytään, huomioni kiinnittyi väistämättä puutarhaan. Kun kävelee eloisia asiakkaita täynnä olevien pöytien lomitse, päätyy paikkaan, joka tuntuu kaupungin keskelle kätketyltä salaiselta puutarhalta. Myös terassi ja piha ovat täynnä pöytiä.
Päätoimittajani Susannan kanssa päätimme kuitenkin istua keittiöpöydän ääreen. Keittiöpöydällä tarkoitan tässä tapauksessa suurta tasoa, joka ulottuu puolen ravintolan pituudelle ja jonka äärellä keittiötiimi valmistaa suoraan silmiemme edessä ne annokset, jotka hetken kuluttua olisivat edessämme.
Saimme ruokalistat nopeasti eteemme. Tarjoilijamme osasi vastata kysymyksiimme ja suositella viinit annoksillemme. Päätökset syntyivät helposti, sillä lista on hyvin suppea. Vesta on ilmeisesti päättänyt keskittyä hiomaan muutaman tarkkaan valitun annoksen täydellisiksi.
Alkuruoiksi valitsimme siikacevichen ja stracciatellan, jotka molemmat tarjoiltiin kahden herkullisen, kevyesti voissa paahdetun hapanleipäviipaleen kanssa. Jo pelkkä leipä olisi riittänyt hurmaamaan makuaistini. Kun kastoin sitä annosten ylellisiin kastikkeisiin, ymmärsin paikan olevan kaikin tavoin suurempi sisältä kuin ulkoa.
Se, mikä näytti pieneltä kulholliselta kermaa tai pistaaseilla viimeistellyltä kalalta, olikin kokonainen makujen kirjo, jonka kokki oli onnistunut tiivistämään nautinnolliseksi annokseksi. Jos pelkäät, että pistaasit rikkovat ruoan suutuntuman, ei hätää – ne olivat miellyttävän pehmeitä ja erittäin tervetullut, vaikkakin odottamaton lisä.
Susanna valitsi pääruoaksi meriahventa, minä taas pihvin ja ranskalaiset. Arvioin ravintoloita mielelläni sen perusteella, miten ne käsittelevät naudanlihaa. Pihvini tarjoiltiin ruohosipulilla maustetun viherpippurikastikkeen kanssa, mutta kastike oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen.
Well done -kypsyysasteeseen paistettu pihvi oli onnistunut erinomaisesti. Se sai jokaisen makunystyräni heräämään. Ranskalaiset viimeistelivät kokonaisuuden.
Vesta on erittäin mukava paikka, mutta intiimiin iltaan se ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta. Betonilattioiden ja seinien kovien pintojen vuoksi tila on melko äänekäs. Toisaalta sisustus luo innostuneen tunnelman, joka saa ihmiset puhumaan toisilleen tavallista kovemmalla äänellä.
Jälkiruoan päätimme nauttia ulkona. Tilasin suklaamoussen, jonka päällä oli tällä kertaa hasselpähkinöitä. Ne toivat mieleeni Italian Piemonten alueen pehmeät nocciole-pähkinät. Tämä pieni annos oli kuin ravintola itse: paljon suurempi sisältä kuin ulkoa.
Vesta on avoinna tiistaista lauantaihin ja ainoastaan pöytävarauksella: vestavesta.ee.
Vesta, Tööstuse tn 88, Tallinna.
The Baltic Guiden tuoreita uutisia
- Kaksi maissilabyrinttia kutsuu seikkailuun Virossa
- Paljon onnea, Viro ja virolaiset! Palju õnne, Eesti ja eestlased!
- Brainstorm konsertoi
Lue lisää samasta aiheestaarvostelu Bib Gourmand erinomainen asiakaspalvelu michelin puutarha suosittelu Tallinna vesta
