27.8.2023 | Henkilö

Hulvaton humoristi

Antto Terras halusi loikata kolme vuosikymmentä sitten länteen, mutta päätyikin sosialistiseen Suomeen.

Teksti Petri Saraste 
Kuvat Viktor Koškin, Petri Saraste

Antto Terras opiskeli teatterialaa Tampereen yliopistossa ja siitä on ollut hyötyä hänen stand up -koomikon urallaan.

Kirjailija, käsikirjoittaja ja koomikko Antto Terras on ihastuttanut, ärsyttänyt ja naurattanut huumorillaan molemmin puolin Suomenlahtea jo pari vuosikymmentä. Hän on sanataiteen mestari, joka oppi suomen kielen ennätysajassa muutettuaan Virosta Suomeen runsaat kolme vuosikymmentä sitten.

Ennen kuin voi kirjoittaa mitään Terraksen saavutuksista ja hänen lukuisista kirjoistaan, täytyy mennä runsaat kolme vuosikymmentä ajassa taaksepäin ja kertoa hänen taustansa.

Antto Terras syntyi Tallinnassa 23.marraskuuta 1973 virolaisen isän ja inkerinsuomalaisen äidin esikoisena. Avioliitto päättyi eroon ja äiti ja poika muuttivat Suomeen vuonna 1991, kun presidentti Mauno Koivisto avasi inkerinsuomalaisille väylän muuttaa.

Antto pääsi heittämällä Kallion ilmaisutaidon lukioon, ja ei kulunut kuin pari kuukautta, kun poika jo osasi suomea paremmin kuin luokkatoverinsa ja kirjoitti muun muassa pientä maksua vastaan heidän kotiläksyinä tehtäviä aineita.

Vain muutama kuukausi sen jälkeen Viro itsenäistyi uudelleen, mutta äiti ja poika olivat päätöksensä tehneet: he pysyisivät Suomessa.

Antto pääsi opiskelemaan Tampereen yliopistoon teatterialaa, mutta jätti opinnot kesken.

Opiskelurahoja ansaitakseen hän työskenteli Stockmannin tavaratalon kassalla. Tuohon aikaan venäläiset varastelivat tavaratalosta paljon ja Antto sai toimia poliisikuulusteluissa tulkkina – sujuvaa venäjää kun osasi. Myöhemmin työkuvaan liitettiin myös myymäläetsivän tehtäviä.

Pian hänen maineensa kiiri muuallekin ja hänelle tarjottiin myymäläetsivän paikkaa Helsingin Stockmannilta. Häntä pyysi haastatteluun ei enempää ja vähempää kuin itse herra Karl Stockmann.

Antto jätti teatteriopinnot ja keskittyi uuteen tehtäväänsä täysillä. Siinä kuluikin peräti 18 vuotta ja tuona aikana hän selvitti yli 10 000 myymälävarkautta.

Kiinniottajasta kirjailijaksi

Nämä tarinat hän päätti kirjoittaa kirjaksi. Ja näin syntyi vuonna 2015 julkaistu teos Stockmann Yard.

”Aloin kehittyä tässä ammatissa todella taitavaksi.Kävelin siviilivaatteissa ympäri tavarataloa ja katselin asiakkaita huomaten tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia. Jollakin oli suuri ja tyhjältä vaikuttanut matkalaukku mukana, toiseen vaatetuksesta saattoi päätellä, ettei hänellä todellakaan ollut varaa sovitella 6 900 euron talvitakkia”, hän kertoo.

”Olen pienikokoinen ja liikuin aina yksin osastoilla, mutta kun madalsin ääntäni ja katsoin syvälle silmiin, niin myymälävarkaat pelästyivät ja luovuttivat heti kättelyssä”, Anton muistelee.

Entä nykyisin? Suomessa puhutaan paljon ruokakaupoissa varastelevista narkkareista. Mihin ne ruuat päätyvät?

”Lihat päätyvät kiinalaisravintoloihin ja juustot pitserioihin”, Anton pamauttaa ilmeenkään värähtämättä. Nyt Stockmann Yardin ajoista on vierähtänyt kohta kymmenen vuotta, mutta kirjailijan ura sen kun vain kiihtyy. Antto Terras on kirjoittanut toistakymmentä kirjaa, näytelmiä ja tv-sarjoja ja toiminut kaiken aikaa jopa poliisille tulkkina.

Lokakuussa tulee kirja Viron mafiasta ja dekkarisarja ”Kill Tallinn”, joka käsittää 12 teosta, eli kirja joka kuukausi.

Tähän mennessä Antto Terraksen kynästä on lähtenyt yli tusinan verran kirjoja.

Antto Terras käy Tallinnassa lähes joka toinen viikko työasioissa.

Virolaisten ja suomalaisten erot

Nykyisin Terras käy Tallinnassa kerran pari viikossa lähinnä töidensä takia. ”Vietän paljon aikaa arkistoissa ja kirjastoissa. Esimeriksi uusin kirjani Viron mafiasta perustuu tarkasti faktoihin, vaikka onkin osin humoristinen”, hän selittää.

Kaverit ovat nykyään pääosin kuitenkin suomalaisia. Antto on aina tullut toimeen myös vironvenäläisten kanssa.

”Olen aina tullut toimeen niin roistojen kuin muittenkin kanssa. Virolaiset saattoivat saada venäläisiltä turpaan, mutta minä en. Osaan puhua kurkkumummojen kanssa heidän kielellään ja ymmärrän heidän huumoriaan.”

Huumorista puheenollen, mitkä ovat virolaisen ja suomalaisen huumorin erot?

Terras tutkailee suomalaisuutta ja virolaisuutta pisteliään tarkkanäköisesti ja hulvattoman humoristisesti. ”Virolaiselle huumorille ominaista on sarkasmi. Se voi olla röyhkeää ja hirtehistäkin. Sanoisin, että virolainen huumori on hieman sofistikoidumpaa ja älykkäämpää kuin suomalainen. Selitys tähän piilee siinä, että neuvostoaikana ei kaikkea voitu sanoa suoraan, ja näin taito rivien välistä sanomiseen ja ymmärtämiseen kehittyivät. Liioiteltiin myös sopivasti asioita niin, että kaikki ymmärsivät perimmäisen viestin. Virossa on ollut läpi historian monta eri isäntää, joita on pitänyt varoa.”

”Eri isännät ovat opettaneet ja koulineet sanomisen taitoa”, hän sanoo.

Antto Terras kertoo, että elämä Suomessa alkoi saman tien. Kaikki alkoi sen jälkeen tapahtua nopeasti, eikä hän ole potenut minkäänlaista koti-ikävää.

”Enää en tunnista Tallinnaa samaksi kaupungiksi pilvenpiirtäjineen ja liikekeskuksineen. Kun lähdin Tallinnasta, niin Viru oli korkein rakennus. En tule nykyään Tallinaan fiilistelemään, vaan töitä tekemään. Pahempaa olisi, jos lähtisin 30 vuodeksi Kouvolasta pois, ja kun palaisin, ei mikään olisi muuttunut”, hän virnistää.

Lainauksia Antto Terrasen kirjoista:

Kiinnostukseni suomalaisena olemista kohtaan lienee geneettistä alkuperää. Esivanhempani asettuivat suomensukuisille seuduille jo suuren kansainvaelluksen aikohin. Inkerinmaa on ollut pitkin historiaa jokaisen naapurinsa tiellä. Paikallisväestöä on retuutettu poliittisten agendojen jaloista, milloin minnekin. Minunkin Hilma-mummoni ennätti ennen kunniakasta kuolemaansa espoolaisessa hoivakodissa vuonna 2022 elellä neidonikäisenä Kuopiossa apteekkarin kotiapulaisena, Siperiassa karkotettuna ja Virossa laitossiivoojana. Suomalaisuuden kirja, Into Kustannus 2022
Siinä missä Suomi sijaitsee geopoliittisesti sen verran syrjässä, ettei se ole kiinnostanut edes merisairasta viikinkiä, on Virolle osunut historiallisessa tonttijaossa ehkä liiankin rapsakka alue. Sitä on himoinnut yhdessä ja erikseen melkein jokainen naapuri ja onnea on saavuttu kokeilemaan kauempaakin. Minun Vironi ja virolaiseni ovat hurttia ja paikoin koomistakin porukkaa, jotka eivät ole piitanneet historian heille varaamista vastoinkäymisistä. Puhdasrotuinen virolainen muistuttaa parhaimmillaan sekä saksalaista, norjalaista, venäläistä, tanskalaista ja paria muuta kansojen unholaan jo vaipunutta sapelinheiluttajaa. Kaikkein vähiten, jos ollenkaan, virolainen on suomalaisen kaltainen. Helsinki-Tallinna Express, WSOY 2018
Virolaisten ja suomalaisten suhdetta voi hyvinkin verrata parisuhteeseen. Alussa oli rakastumista ja löytämisen iloa. Rautaesiripun romahdettua me nautimme toisistamme täysin siemauksin, ihastelimme ulkomuotoa ja kehuttiin luonnetta. Ensimmäiset kymmenen vuotta kuluivat kuin siivillä. Usein kikateltiin ja temppuiltiin pienessä hiprakassa. Kunnes arki ja ruuhkavuodet tavoittivat lahden kummatkin rannat. Suhteestamme muodostui riippuvuussuhde. Toinen osapuoli tarvitsi ostovoimaa ja toinen työvoimaa. Rakkausliitto oli ajautunut järkiliitoksi. Viro – sensuroimaton, Into Kustannus 2020
Venäjän arvaamattomuus ei johdu sen johtajien nerokkuudesta, vaan siitä, etteivät he itsekään aina tiedä mihin suuntaan tulisi edetä. Slaavien tuhatvuotinen valtakunta on laajennut nopeammin kuin se on kehittynyt. Varsinainen Venäjä on alkujaan ukrainalaisten perustama. Siperian venäläiset keplottelivat itselleen mongoleilta ja suuruudenhullut bolsevikit junailivat satelliiteikseen loputkin lähivaltiot. Venäjä on koti, jossa pitää nukkua toinen silmä auki ja vasen käsi kirveenvarrella. Omia pitää pelätä yhtä paljon kuin Vihollisia. Verinen Venäjä, Into Kustannus 2023