 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Hiljaa, todella hiljaa, joulun kellot
|
Neuvostoliitossa ja Neuvosto- Eestiss� ei vietetty joulua, sill� joulu on uskonnollinen juhla. Joulupukin sijasta lapsille toi lahjoja uuden vuoden y�n� Pohjoisnavalla asuva Pakkasukko ja joulukuusien sijasta kodeissa kynttil�t paloivat uuden vuoden kuusissa. Perheiss� tietenkin istuttiin uuden vuoden pitop�yt��n.
| Joulupukki oli porvarillista hapatusta, Pakkasukko oli se oikea. |
|
|
|
 allinnan neuvostoaikainen kaupunginjohto oli ilmeisesti koottu t�ysist� tomppeleista. Kysymys oli ainoastaan uuden vuoden kuusien myynnist�. Virallisten ohjeiden mukaan niiden myynti olisi pit�nyt aloittaa vasta 27.- 28. joulukuuta. Kaikki olisivat siten saaneet tuoreen puun ja kuusten v��rink�ytt� olisi samalla estetty.
Tumpelot Tallinnan kaupunginjohtajat meniv�t kuitenkin antamaan joka vuosi uuden vuoden kuusille myyntiluvan jo 22.- 23. joulukuuta. Kauniit kuuset myyd��n aina ensiksi, joten kaikilla oli kiire ostaa. Aikainen myyntiaika mahdollisesti kuusien v��rink�yt�n. Oli mahdoton erottaa kuka osti itselleen uuden vuoden kuusen ja kuka porvarillista hapatusta edustavan joulukuusen. Todella kiusallinen tilanne.
Aluksi joulun vastaisuus NeuvostoEestiss� oli todella tiukkaa. Kun Viro oli �vapautettu� 1944, v�ke� alettiin opettaa uuden is�nn�n tavoille. Joulua vietettiin salaa. Verhot ikkunoissa poltettiin kynttil�it� ja rohkeimmilla oli jopa pieni joulukuusi jossain nurkassa. Usein joku �koputti� eli ilmoitti naapurin joulunvietosta �sinne minne pit��kin� eli turvallisuusviranomaisille. Ty�paikalla tuli sitten vaikeuksia.
Protesti kirkossa
K�ytiin my�s joulukirkossa. Joulujumalanpalvelukset olivat illalla, ty�p�iv�n j�lkeen. Opettajat pantiin vastaamaan oppilaittensa aatteellisesta kasvatuksesta, ja monesti oli kirkon ovella opettaja repim�ss� lapsia pois vanhempiensa seurasta. Opettajien velvollisuuksiin kuului my�s selvitt�� keiden oppilaiden kodeissa joulua vietettiin. Viaton kysymys; �Mit� joulupukki teille toi� toi tuloksena nimilistan joka kulkeutui �sinne minne pit��kin�.
Stalinin kuoltua kuria h�ll�ttiin, joulun vietto ei ollut en�� vaarallista, ainoastaan kielletty�. Joulua vainottiin koska se oli kristillinen juhla. Uskonto taas oli Leninin mukaan �oopiumia kansalle�, ja uskonnollisuus tuli kitke� pois tieteellisen maailmankatsomuksen jaloista. Oikeastaan ainoa kristillinen tilaisuus johon kunnon kommunisti saattoi osallistua uraansa vaarantamatta oli hautajaiset. Katsottiin, ett� osallistuminen ei ollut henkil�kohtainen valinta vaan vainajan kunnioittamista.
Joulukirkon suosio kasvoi 60- ja 70- luvuilla. Kirkossa k�yminen oli er��nlainen protesti vallitsevaa yhteiskuntaj�rjestelm�� kohtaan ja iltaisin, etenkin kaupungeissa, piti j�rjest�� useita per�kk�isi� jumalanpalveluksia jotta kaikki halukkaat mahtuisivat.
Kotona joulunvietto jatkui vahvana perinteen�. Jouluruokien valmistaminen oli haaste sin�ns�, mit��n ei tietenk��n saanut kaupasta ja jo pelk�st��n raakaaineiden hankkiminen vaati perheen�ideilt� k�sitt�m�tt�m�n paljon aikaa ja vaivaa, makkaroiden ja sylttyjen valmistamisesta puhumattakaan. Perinteinen joulup�yt� notkui kuitenkin joka kodissa, se oli kunnia- asia, se oli pakko olla, ja pakon edess� tehd��n ihmeit�.
Jouluaatto ja joulup�iv� olivat tietenkin tavallisia ty�p�ivi� joten joulunvietto tapahtui iltaisin ja perhepiiriss�.
Viralliseksi pyh�p�iv�ksi
Ensimm�ist� kertaa joulua uskallettiin n�kyv�sti juhlia 1987 jolloin Virossa oli jo alkanut pyrkimys itsen�istymiseen. Mutta vasta seuraavana, laulavan vallankumouksen vuotena, parlamentti tohti julistaa joulupyh�t pyh�p�iviksi ja joulua vietettiin virallisesti ja luvan kanssa. Samoihin aikoihin Viroon tuli my�s virallinen Joulupukki, Suomesta tietenkin, ja Nesteen kustantamana. Joulupukki liikkui julkisuudessa, jutteli lasten kanssa ja jakoi makeisia. Jokainen virolaislapsi tiet�� nyt, ett� oikea Joulupukki asuu Korvatuntunturilla eik� miss��n Pohjoisnavalla.
Monessa perheess� jouluperinteet olivat ehtineet katketa ja jouluruokien teko taito kadota. Niinp� virolaisissa lehdiss� oli pitk�lti 90- luvulle aina joulun alla laajoja artikkeleita siit� kuinka sit� joulua pit�� viett�� ja kuinka jouluruokia laitetaan. T�m� �oikean joulunvieton� informaatio on osaltaan normittanut virolaista joulua ja yhten�ist�nyt jouluperinnett�.
Vasta 90- luvun puoliv�liss� punainen alkoi tulla joulun v�riksi. Alkuaikoina punav�riin liittyi liian paljon politiikkaa ja joulukoristeet olivat kultaa ja vihre��. Samoin alkuvuosina joulukortit olivat korostuneen uskonnollisia ja n�in erottuivat talvisista uuden vuoden korteista. Viro teki rahauudistuksen kes�kuussa 1992 ja aluksi palkat olivat noin sata markkaa kuukaudessa. Vasta alkukev��st� 1993 palkkojen nousu ylitti hintojen nousun ja ihmiset lakkasivat k�yhtym�st�. T�m� n�kyi vuoden 1993 jouluna. Silloin kaupoista loppuivat Barbit, vaikka yksi ihailtu nukke maksoi yli is�n viikkopalkan. Legotkin olivat loppua, mutta niit� sent��n saatiin viime tipassa lis��. Oli eletty taloudellisesti ras kaita aikoja, ensin ruplan hyperinflaatio 1991- 92, sitten raju rahauudistus, arki oli raskasta ja rahat eiv�t oikein riitt�neet edes v�ltt�m�tt�m��n el�miseen. Silti heti kun siihen oli edes pieni mahdollisuus, vanhemmat tinkiv�t kaikesta muusta ostaakseen lapsilleen sellaiset joululahjat joista lapset tuskin edes uskalsivat unelmoida.
Nyky��n joulunvietto Virossa on muuttunut normaaliksi. Viron elintarviketeollisuus on koonnut itsens� ja jouluherkkuja notkuvat kauppojen kylm�tiskit, en�� ei perheen�idin tarvitse y�t� my�ten tehd� verimakkaraa. Joulukirkko on edelleen suosiossa, mutta suosio on laskenut, en�� se ei ole poliittinen protesti. Joulu on kaupallistunut ja kaupallista joulua kritikoidaan aivan kuin Suomessakin. Erona on kuitenkin se, ett� vanhan ajan jouluja, Virossa salajouluja, ei haikailla takaisin. Joulunhenki tai pikemminkin sen puute kyll� puhuttaa, aivan kuten Suomessakin.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Jaak Kadarik]
|
|
