 |
|
|
|
Virossa velkojan oikeusturva ontuu
|
Alle 30 000 kruunun suuruiset laskut voi Virossa jättää huoletta maksamatta. Varsinkin jos on velkaa pienelle tai keskisuurelle yksityiselle yritykselle. Maassa ei ole protestilistaa tai muuta yhtenäistä julkista tietokantaa, jonne velkojat voisivat velallisensa ilmoittaa. Tavallisesti haluton velallinen pitää haastaa oikeuteen. Oikeusprosessi vie aikaa ja ennen kaikkea maksaa paljon.
Lisäksi velkojan on ennen ryhtymistään minkäänlaisiin perintätoimiin hyvä varmistaa, että velan synnyttäneet sopimukset ovat kunnossa. Virossa kun ei ole tapana tehdä mitään ilman kirjallista sopimusta. Sopimusteksti pitää vielä tarkistuttaa osaavalla lakimiehellä.
Perinnän ensimmäinen vaihe on kokeilla perintätoimistoa, joita on kahta eri tyyppiä. Tunnetut perintätoimistot ottavat toimeksiantomaksuna tavallisesti 500 kruunua tapaukselta. Se ei kylläkään takaa sitä, että asiakas saisi rahansa. Joskus tuntuu siltä, että jotkut perintätoimistot elävät pelkästään toimeksiantomaksuilla. Jos perintätoimisto saa kuitenkin velan perittyä, ei syntyneitä kuluja maksakaan velallinen vaan velkoja. Lisäksi toimeksiantaja suorittaa perintätoimistolle velkasummasta noin 10 prosentin suuruisen palkkion. Tuntemattomammat perintätoimistot eivät ota toimeksiantomaksua, mutta laskuttavat perimästään summasta 20– 50 prosentin suuruisen palkkion.
Jos perintätoimisto ei saa velkoja perityksi, on ainoa vaihtoehto hakea rahoja oikeusteitse. Sitä varten pitää palkata lakimies, joka laskuttaa 1 000– 2 500 kruunua tunnilta. Helpoissakin tapauksissa lakimiehen kulut nousevat useisiin tuhansiin kruunuihin.
Kun lakimies on sitten toimittanut tarpeelliset paperit oikeuteen, tekee oikeusistuin päätöksen siitä otetaanko juttu käsittelyyn. Jos juttua käsittelevä tuomari uskoo, että velallinen ei ole niin maksukykyinen, että pystyisi maksamaan valtiolle tulevat oikeudenkäyntikulut ja muut maksut, pitää velkojan tallettaa noin 20 000 kruunun suuruinen takuumaksu, jonka valtio saa siinä tapauksessa, että velallinen on varaton.
 uuryrityksillä on varaa maksaa perintäkulut, jos niillä vain on halua ryhtyä kalliiseen ja aikaa vievään perintäoperaatioon. Viron valtio huolehtii omista saatavistaan korkojen kanssa. Se nimittäin perii viivästyneistä veroista ja muista lakisääteisistä maksuista 0,12 prosentin koron – päivässä! Vuodessa se tekee vaatimattomat 43,8 prosenttia.
Velkojen perinnän vaikeus ja kalleus koskettaa kovimmin pienyrityksiä ja nakertaa niiden uskoa yhteiskunnan kykyyn toimia oikeudenmukaisesti. Usein tilanne on sellainen, että koska pienyritys ei saa perityksi velkojaan, se ei pysty maksamaan valtiolle verojaan oikeaan aikaan ja joutuu näin valtion harjoittaman koronkiskonnan uhriksi ja pahimmassa tapauksessa konkurssiin!
Rikolliset ovat oivaltaneet perinnän vaikeudet. He pyörittävät itse tai bulvaaniensa avulla edelleen velkaisia yrityksiään ja jättävät omantunnon tuskitta laskunsa maksamatta. Ilman pelkoa minkäänlaisesta rangaistuksesta. Samalla rikastuen! Ehkäpä tästä syystä Virossa ei perintää aina tehdäkään lakien mukaisesti. Oman käden oikeus on maan yleisin perintäkeino.
HÜTTÜNEN
|
|
