 |
|
|
|
V i r o n l u o n t o:
Tallinnan talvilinnut
|
Tallinnassa ja sen ympäristössä talvehtii paljon lintuja. Olosuhteet ovat hyvät. Vesilinnuille tarjoaa parhaat paikat Tallinnan lahti.
| Kyhmyjoutsen on kotiutunut Tallinnan lahdelle myös talviseksi asukkaaksi. Seurana sillä on paljon pienempiä vesilintuja. |
|
|
|
 e jäätyy harvoin täysin umpeen, sillä lahti on avoin pohjois- ja länsituulille, jotka nakkaavat jo muodostuneen jään rannoille. Toinen tekijä, joka pitää lahden avoinna, on tietenkin jatkuva laivaliikenne.
Muut kuin vesilinnut löytävät talvehtimiskohtia puutarhakaupunginosista, kuten esim. Nõmme ja Pirita. Sieltä löytyy aina jotakin murua kupuun ja sitäpaitsi monet omakotitalojen asukkaat syöttävät lintuja tunnollisesti läpi talven.
Tallinnan lahden rannoilla on talvisin nähtävänä satoja ellei tuhansia kyhmyjoutsenia, jotka eivät ole vaivautuneet lentämään kauemmaksi talvehtimaan. Joinakin pakkastalvina ovat joutsenet jääneet pulaan, jolloin tallinnalaiset ovat massaliikkeenä sännänneet niitä syöttämään. Kiinni jäätyneet on autettu irti ja viety lämmittelemään. Tallinnaan onkin kehittynyt joutsenpopulaatio, joka ilmeisesti vain odottelee kasvihuoneilmiötä.
Myös muita vesilintuja on paljon. Tallinnan lahdessa ovat edustettuina läpi talven useimmat Suomestakin tutut vesilintulajit, heinäsorsat, telkät, tavit ja koskelot. Myös lokit pärjäävät Virossa yli talven. Niiden lisäksi on eksoottisempiakin lintuja kuten merimetsoja. Ne ovat viime aikoina runsastuneet Virossa reippaasti ja taitavina kalastajina saaneet tietenkin kaikkien kalamiesten vihat niskoilleen.
Lentävä hiili
Mustarastas on Tallinnalle tyypillinen puutarhojen lintu. Saatuaan poikasensa lentoon se katoaa jonnekin maaseudun rauhaan ja ilmaantuu taas puutarhoihin lumen tultua maahan. Aidanvierustoilla käy aika pölinä, kun mustarastaat syövät sinne jääneitä omenoita ja päärynöitä tai ehkäpä omenoihin jääneitä matoja.
Kun muut rastaat ovat syksyllä menneet menojaan jää mustarastas talveksi sinnittelemään. Useammin kuin kerran olen hämmästynyt lentävää hiiltä. Taloni pihalla on nimittäin talvisin nelitonninen kivihiiilikasa, joka talven mittaan hupenee. Yleensä se on suojattu lumelta pressulla ja kun poistan peitteen pölähtää yksi kivihiili eli mustarastas sieltä lentoon. Ilmeisesti pressun alla on ollut lämpimämpi yöpyä kuin paljaan taivaan alla.
Talia ja siemeniä
Talitintit ovat tietenkin jokaisen pihamaan koristus ja niitä on paljon. Niitä ruokin sianläskillä, joka ei Virossa paljon maksa - täytyy vain katsoa, ettei kyseessä ole “soolapekk” eli suolattu läski, joka kuuluu paikallisen asujaskunnan traditionaalisiin herkkuihin. Läski on ripustettava puun oksalle esimerkiksi sipulisäkistä tehdyn verkon sisään. Muuten varikset vievät läskin saman tien mennessään. Vaikka lintujahan ne ovat variksetkin.
Silloin tällöin läskiaterioille eksyy myös sinija hömötiaisia, jotka muuten ovat enemmän metsien kuin puutarhojen asukkaita.
Pussillinen auringonkukan siemeniä lintulaudalla houkuttelee paikalle hervottoman määrän varpusia ja muita pikkulintuja. Auringonkukan siemeniä saa halvalla jokaisesta kivijalkakaupasta. Venäläiset
pureskelevat niitä koko ajan ja monin paikoin kadut ovat kirjavanaan “sihvkan” kuoria, joita räiskellään suupielestä menemään. Joskus on puutarhassa talvella suurta juhlaa, kun paikalle ilmaantuu parvi koreita punatulkkuja. Ne tekevät nopeasti selvää pihlajan - ja ruusunmarjoista ja jatkavat sitten matkaansa.
[Teksti: Jorma Rotko]
[Kuvat: Jaak Kadarik]
|
|
