29.1.2022 | Henkilö

Ville Hytösen hurja visio: Viro on Euroopan menestynein valtio 2040-luvulla – Suomen tuotteliain kirjailija asuu pienessä virolaisessa majakkakylässä

Teksti ja kuvat Petri Saraste

Kirjailija-toimittaja Ville Hytönen on tyytyväinen Suurupin vanhoissa perinnemaisemissa. Berliini, Pariisi tai Barcelona eivät enää houkuttele. Nykyään Hytönen viihtyy paremmin Suurupin maisemissa.

Kirjailija Ville Hytönen seisoo rantatörmän kalkkikivikalliolla ja esittelee upeaa näkymää Itämerelle ja takana tönöttävää vanhaa puurakenteista majakkaa.

Suurupi, missä olemme, on tunnettu parista vuosisatoja vanhasta majakastaan, jotka varoittavat laivoja karikoista Tallinnan ja Lohusalon lahdella. Kirjailija ja kulttuurin moniottelija Ville Hytönen muutti tänne Pohjois-Viron Harkun maakuntaan runsas vuosi sitten ja on ollut tyytyväinen päätökseensä. Hän asustelee omakotitalossa vaimonsa ja pienen poikansa kanssa.

Päätös muuttaa 25 kilometrin päähän Tallinnasta länteen syntyi korona-ajan alettua sekä jo aiemmasta haaveesta muuttaa omakotitaloon maalle. ”Etsimme ensin omakotitaloa Tallinnan itäpuolelta, mutta yhtäkkiä mieleen juolahti kauhukuva siitä, että emme pääsekään halutessamme bussilla nopeasti Tallinnan Kristine -kauppakeskukseen ostoksille. Nyt istumme jo hyvin tottuneesti 6-vuotiaan Wernerin kanssa bussissa ja juttelemme päivän tapahtumista. Suora bussilinja taittuu lähes huomaamatta siinä tarinoidessa”, kirjailija nurahtaa.

”Iloinen yllätys on ollut sekin, että naapurustossa asuu paljon lapsiperheitä ja Wernerillä on toisella puolella katua kaksi suunnilleen hänen ikäistään kaveria, Damir ja Armin”, Hytönen jatkaa.

Juuret kasvoivat Viroon vähitellen. Porvoossa syntynyt Ville Hytönen muutti Viroon ollessaan 31-vuotias vuonna 2013. Hän sanoo juurtuneensa Viroon vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.

”En ajattele enää Viroa välietappina jonnekin Berliiniin, Ateenaan, Barcelonaan tai Pariisiin. Olen muuttanut maalle omakotitaloon ja alkanut remontoida sitä ja rakentaa terassia. Kyläläiset ovat tulleet tutuiksi ja poika käy virolaista koulua. Saan hyvin tehtyä töitäkin täällä.”

Ja töitä Hytönen on tottunut tekemään. Hän kertoo kirjoittavansa ainakin kolme tuntia joka päivä. Viime vuonna hän julkaisi viisi teosta. Vuonna 2019 hän oli Suomen tuotteliain kirjailija. Keväällä ilmestyy tositapahtumiin perustuva romaani ”Johannes-Andreas”, joka on tarina sarjamurhaajaksi ja ihmissyöjäksi paljastuvasta papin pojasta Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa.

Viroa 80-luvun alussa järkyttäneen rikoksen vastapainona Hytösen kynästä ovat syntyneet monet lastenkirjat, kuten ”Hipinäaasi apinahiisi” tai ”Taatelinkujan salaperäinen Pisteli”. Ville Hytösen lastenkirjailijaksi ryhtyminen on oma tarinansa sekin.

”Lastenkirjojen tekeminen alkoi itse asiassa vedonlyönnistä, kun eräs kirjailijaystäväni halusi lyödä vetoa siitä, etten sellaisen kirjoittamiseen kykenisi. Vedonlyönnin panos ei ollut suuren suuri. Kyse oli yhdestä oluttuopista, mutta voitinpas senkin vedon!”

Lastenkirjoista tuli myös erikoisella tavalla myyntimenestys, kun ”Taatenkujan salaperäinen Pisteli” -kirjasta tuli osa McDonald´sin Happy Meal -pakettia ja siitä otettiin peräti 200 000 painos.

Myös turistit ovat löytäneet merestä jyhkeinä nousevat kalkkikivikalliot.

Viro maailmanvallaksi!

Ville Hytönen kirjoittaa viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan ”Viro maailmanvallaksi!” tehneensä huomioita virolaisesta yhteiskunnasta ja osallistuneensa sen rakentamiseen. Mutta onko kirjan otsikko sittenkin hieman yliampuva?

Hytönen on sitä mieltä, että pienillä luonnonvaroilla varustettu piskuinen maa voi olla parempi kuin suuri, öljyä ja kaasua täynnä oleva imperiumi. ”Viro on eurooppalainen sekä ugrilainen maa, eikä sen paikka ole isovenäläisessä kulttuuripiirissä. Puolan ja Unkarin tapa ottaa rusinat pullasta ärsyttää minua. Niihin verrattuna on Viro oikea EU:n mallioppilas ja muuttuu pikkuhiljaa myös unionin nettomaksajaksi.”

”Myös se, että kaikki kolme Baltian maata ovat juurruttaneet demokratian yhteiskuntiinsa, on saavutus. Viro on myös yksi niistä harvoista entisen Neuvostoliiton maista, joissa on toimiva parlamentaarinen järjestelmä, markkinatalous ja oikeusjärjestelmä.”

”Viro on maailmanvalta, jos se pystyy ratkaisemaan vierasmaalaisia kohtaan tuntemansa pelon ja säilyttämään kielensä sekä kulttuurinsa”, Hytönen perustelee.

Ville Hytönen kirjoittaa myös näin: ”En tarkoita, että tuntisin juuri oikeat ratkaisut näihin kysymyksiin, mutta ulkopuolelta tulleen näkökulmasta asiat saattavat näyttäytyä erilaisina. Kaukaa näkee asioita, joita läheltä on vaikea huomata. Asioita, joiden avulla maasta tulee maailman paras paikka asua. Sillä siihen Viro on matkalla. Hitaasti mutta varmasti Virosta tulee Euroopan menestynein valtio viimeistään 2040-luvun loppupuolella.”

Suurupi on tunnettu erityisesti vuosisatoja vanhoista puisista majakoistaan, joista toinen on ainoa käytössä oleva puumajakka Virossa.

Uusi digitaalinen pohjola?

”Viro on kovaa vauhtia nousemassa uudeksi pohjoismaaksi. Nuoret virolaiset ovat mahtavia tyyppejä ja saman aikaan eurooppalaisia, liberaaleja ja eteenpäin katsovia. Se yhdistyy perinnetietoisuuteen ja oman identiteetin ymmärtämiseen. He arvostavat omaa kulttuuriaan.”

”Nuoret virolaiset ovat mahtavia tyyppejä. Mielestäni juuri nuoret ovat Viron tulevaisuus. Viron tuore, uudelleen itsenäistynyt valtio panosti länsimaisen yhteistyön lisäksi tietoyhteiskunnan kehitykseen ja aloitti vuonna 1996 ”Tiikerinloikka”-nimisen hankkeen saavuttaakseen läntisen Euroopan tietoteknisessä kehityksessä”, Hytönen jatkaa.

Pari vuotta myöhemmin maan kansallinen tietoyhteiskuntastrategia astui voimaan. ”Alusta lähtien lähtökohtina ovat olleet käyttäjäystävällisyys, hallinnon läpinäkyvyys, kansalaisten osallistumismahdollisuudet sekä yhteen toimivien palvelujen luominen. Luotiin portaali ”Osale.ee”, jota kautta kansalaiset ja kansalaisjärjestöt saivat esittää uusia ideoita ja ottaa osaa keskusteluun. Nopeasti kehittyvän maan innovatiivisessa ympäristössä saivatkin alkunsa niin p2p-verkkojen pioneeri Kazaa kuin myöhemmät menestystarinat, Skype, Bolt, Wise ja Pipedrive”, Ville Hytönen hehkuttaa.

Hytönen kirjoittaa virolaisesta työmoraalista näin: ”Virolaisen kaskun mukaan virolaisen täytyy noudattaa typeriä venäläisiä lakeja saksalaisella täsmällisyydellä.”

”Esimerkiksi nuori sukupolvi ajattelee, ettei työpaikasta tarvitse pitää niin kovasti kiinni. Työllisyys on maassa hyvä ja uusia haasteita on tarjolla. Ja jos Suomessa tienaa vaikkapa 5 000 euroa kuukaudessa ja täällä 3 500 euroa, niin ero ei ole suuri, kun ottaa huomion ostovoiman ja verotuksen”, Hytönen kertoo.

Villen vaimo Anniina Ljokkoi puolestaan sanoi eräässä lehtihaastattelussa, että virolaisnuorilla on enemmän halua ottaa vastuuta oman yhteiskuntansa kehittämisestä kuin suomalaisnuorilla. Virolaiset huolehtivat sukulaisistaan. Suomalaiset ovat ehkä enemmän itsekeskeisiä ja jättävät ikävät asiat valtiolle. Aviomies Ville jakaa vaimonsa mielipiteen. ”Nuori sukupolvi on hyvin käyttäytyvää. Esimerkiksi, kun Werner oli pieni, niin vaunujen kanssa oli joskus vaikea nousta vanhoihin raitiovaunuihin. Nuoret auttoivat aina. Vanhempi sukupolvi sen sijaan katseli muualle.”

Suurupin tunnetuin suomalainen

Suurupi ei nimestään huolimatta ole mikään yskänrokko, vaan noin 1 200 asukkaan kylä parinkymmenen kilometrin päässä Tallinnasta länteen. Vuosisatoja se on tunnettu kahdesta majakastaan ja taiteilija August Albosta (1893–1963). Nykyään sinne on muuttanut paljon väkeä Tallinnasta ja alueelle on noussut upeita omakotitaloja.
Ville Otto-Erik Hytönen (s.1982, Porvoo) on kirjoittanut lastenkirjoja, tietokirjoja, matkakirjoja, runokokoelmia, romaaneja ja suomentanut lukuisia teoksia. Runoja on käännetty 19 kielelle ja kirjoja ruotsiksi, norjaksi, viroksi, italiaksi ja kreikaksi.