20.8.2026 | Viro

Paljon onnea, Viro ja virolaiset! Palju õnne, Eesti ja eestlased!

Teksti Timo Raussi
Kuva Andrei Chertkov

”Süda, kuis sa ruttu tõused

kuumalt rinnus tuksuma,

kui su nime suhu võtan,

püha Eesti – isamaa!”

…eli vapaasti suomennettuna:

”Oi sydän, kuinka kiivaasti ryhdytkään

tulisena rinnassain sykkimään,

kun nimesi huuliltain kohoaa:

pyhä Eesti – isäin maa!”

Noin kirjoitti Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula vuonna 1867 julkaistun runokokoelmansa runossa ”Eesti muld ja Eesti süda”. Kyseiset säkeet ovat vain yksi hiekanjyväsen kaltainen osa kaikista niistä isänmaallisista runo- ja musiikkiteoksista, jotka ovat sekä entisaikojen että nykypäivän virolaisille läheisiä. Viron kieltä ja virolaisten uskoa vapauteen Neuvostoliiton miehitysvuosikymmenet eivät pystyneet lannistamaan.

Myöhään elokuun 20. päivän iltana vuonna 1991 Viron nykyistä parlamenttia eli Riigikogua vastannut Neuvosto-Eestin korkein neuvosto julisti itänaapurin ikeen alla kulunutta ajanjaksoa edeltäneen Viron tasavallan itsenäisyyden palautetuksi. Siksi on eräiden historiantutkijoiden mielestä väärin puhua uudelleenitsenäistymisestä – tai viettää uudelleenitsenäistymisen päivää.

Oli niin tai näin, olkaamme iloisia ja ylpeitä naapuruudestamme puolin ja toisin. Rõõmutsegem ja olgem uhked selle üle, et oleme teine-teisele naabriteks. Paljon onnea, Viro!