Joulupuu on rakennettu
Tallinnan Raatihuoneentorille pystytetään joka vuosi suuri joulukuusi. Kaunista kuusta etsitään ympäri Viroa syksyisin, jotta Tallinnan sydäntä koristaisi vuosi vuodelta maan kaunein joulupuu. Muutamana menneenä vuonna myrskytuuli puhalsi joulukuusen monta kertaa nurin, mutta nyt kuusi lienee pultattu maahan niin kovasti, ettei edes iso paha susi saisi sitä nurin.
Joulu lienee ravintoloille vuoden kiireisin aika pikkujouluineen. Sesonki on lyhyt, mutta sen työntäyteisempi. Eräs Tallinnan kaupungin apulaiskaupunginjohtajista haluaisi helpottaa ravintoloiden työkiireitä ehdottamalla, että työaikana ei ravintoloissa saisi tarjota väkeviä alkoholijuomia. Tämä hänen mielestään vähentäisi työajalla juomista. Sama logiikka oli kaupungin päätöksessä kieltää alkoholin myynti kaupoissa, joiden pinta-ala on alle 150 neliötä.
Kumpikaan näistä ideoista ja päätöksistä ei vähennä millään tavalla alkoholin juomista, mutta molemmilla on ja olisi varsin haitalliset – jopa tuhoisat – vaikutukset pienempien yritysten toiminnalle. Pienet kaupat ja ravintolat ovat sitä ruohonjuuritason yritteliäisyyttä, joka työllistää paljon ihmisiä, mutta jonka ääni ei koskaan kuulu päättäjien pöytiin asti. Pienillä yrityksillä ei ole käytössä lobbareiden armeijaa, joka huolehtisi niiden eduista, kun uusia lakeja ja sääntöjä sorvataan. Päätökset tehdään suurten organisaatioiden ehdoilla ja lopputuloksena on yhteiskunta, jossa paikalliset asukkaat ja yritykset kantavat kortensa globaalisten yritysten voittojen kasvattamiseen.
Kukkahattutätipoliitikot lahden molemmilla puolilla toki tarkoittavat hyvää, kun tekevät näitä ehdotuksiaan kansalaisten suojelemiseksi kaikelta maailman pahalta. Kieltolait ja muut rajoitukset eivät ole koskaan johtaneet siihen, mihin niillä on pyritty, mutta ne ovat aina antaneet joillekin mahdollisuuden vaurastua tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden kiertää lakeja. Näin kävi aikoinaan Suomen kieltolain aikana, kun heimoveljemme täällä Virossa rikastuivat pirtun myymisellä.
Nyt näillä uusilla säännöillä tapetaan monta pientä kauppaa ja ravintolaa voittojen valuessa suurille kauppaketjuille. Viinan juonti jatkuu entiseen malliin, mutta yhteiskunnan menot kasvavat työttömyyden lisääntyessä. Ehkä uusi tilanne tarjoaa myös mahdollisuuden jatkaa vanhaa kunnon pirtukauppaa lähiöiden hämärillä kujilla.
Suomessa on vuosikausia oltu kateellisia Viron vapaamieliselle suhtautumiselle alkoholiin ja sen myyntiin. Ilmeisesti hyvinvointiyhteiskunnan kehitykseen kuuluu, että kun pahimmat epäkohdat on korjattu, niin virkamiehien täytyy kohdentaa tarmonsa mihin hyvänsä, jota voidaan yleisellä edulla perustella. Liberaali ihmisläheinen kehitys ja raskas byrokratia eivät oikein tunnu mahtuvan samaan yhteiskuntaan.
Joulun kunniaksi laitan jutun loppuun perinteisen hyväntekeväisyysmainoksen: Tallinnan Raatihuoneentorilla on joka joulu koju, jossa myydään glögiä Lionsklubin kyltin alla. Jokainen jouluturisti voisi ostosten lomassa käydä nauttimassa yhden lämpimän joulujuoman juuri tästä kojusta, jonka koko tuotto menee kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen. Juomaa myydään aina tammikuun 8. päivään asti. Vapaaehtoiset Lionsklubin jäsenet myyvät glögiä 50 päivää aamusta iltaan.
Lue lisää samasta aiheesta
