139.

Viron yhteiskunta on muuttunut näkyvästi toisenlaiseksi niiden yli kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olen maassa ollut.

Tallinnassa on meneillään jälleen uusi rakennusbuumi, jonka aikana muun muassa satama- ja ranta-alue muuttuu muutamassa vuodessa lähes tunnistamattomaksi.

Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Kun yli kaksikymmentä vuotta sitten virolaisille palautui valtiollinen itsenäisyys, niin virkapaikat täytettiin uusin voimin. Silloiset nuoret ovat nyt saavuttaneet virkaurallaan aseman, jonka puolustamiseen näyttää menevän koko energia. Vuonna 2020 EU-tuki loppuu monilla aloilla ja vaikuttaa vahvasti siltä, että työpaikkojen tulevaisuuden varmistamiseen käytetäänkin suurin osa työajasta.

Brezneviläisen pysähtyneisyyden reinkarnaatio, neostagnaatio, alkaa olla maan hallinnossa kehityksen uhkana. Sitä ei poista kehuttu it-yritysten menestys. Johtamiskulttuurin muutosta ei tehdä teknisillä sovelluksilla, siihen ei ole toimivia äppejä. Suunnanmuutokseen tarvittaisiin uutta asennetta, josta tällä hetkellä on suuri puute.

Mistähän löytyisi nyt niitä virolaisia nuoria, jotka ryhtyisivät kehittämään kotimaataan samalla innolla kuin heidän vanhempansa 20 vuotta sitten?

Vuoden 2005 toukokuusta olen kirjoittanut kuukausittain pääkirjoituksen. Teemana on hyvin usein ollut matkailu. Nyt tässä viimeisessä, joka on 139., lipsahtaa hieman politiikan puolelle.

Kaikkea hyvää toivottaen,

Mikko Savikko

päätoimittaja

Lue lisää samasta aiheesta