8.7.2026 | Kolumnit

Ehdotus Jaan Tättestä

Kuva Mari Jürjens

Jaan Tätte on tehnyt yli 30 vuoden uran näyttelijänä, näytelmäkirjailijana ja laulaja-lauluntekijänä, ja kuuluu Viron rakastetuimpiin artisteihin.

Ville Hytösen kolumni
Ville Hytönen on Harkun Suurupissa asuva 
Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja.

Satuin juhannukseksi Peipsijärven rantamaille: Kauksin pitkä hiekkaranta pohjoisessa, vierailu tuttavaperheen kesäpaikassa, sipulia, hapankurkkuja, vanhauskoisia ja hassu taidekohde. Matkalla kuuntelimme eri aikojen virolaisia hittikappaleita laidasta laitaan, annoimme pisteitä ja laskimme voittajia.

Alatskiven kaupan ikkunassa huomasin, että myös laulaja-näyttelijä Jaan Tätte on tulossa viikon päästä samoille seuduille. “Mitäs jos jäätäisiin tänne ja ostettais liput Tätten konserttiin?” ehdotin leikilläni juhannusheilalleni.

Heila naurahti. Hän epäili, etten ehkä sittenkään ole kovin uskottava kirjailija. “Jaan Tättehän on vähän sellainen Viron Jari Sillanpää, mutta ilman niitä sekoiluja”, hän perusteli. “Sellainen mummojen ikisuosikki.”

En ollut koskaan ajatellut aiemmin niin. Jaan Tätte on ollut minun silmissäni vähän etäinen ja salaperäinen oman tiensä kulkija. Mustamäen kylpylässä on jopa omalaatuinen sauna, jossa soi ainoastaan Tätten musiikki, seinäikkunassa on söpöt verhot ja lattian läpi virtaa pieni puro.

Tätte on toki Viron suosituimpia laulajia. Tuulevaiksel ööl, Ojalaul ja monet muut hitit soivat sekä radioissa että hiljaa merelle tai metsään katsovien ihmisten mielissä. Pitkän uran tehneellä teatterinäyttelijällä on myös ohjaajana tai muusikkona tunnettu poika, Jaan Tätte juunior.

Laitoin autossa suursuosikin kappaleen Vaatan sind soimaan ja yritin kuunnella uusin korvin. Ei, kyllä siinä on jotain salaperäistä ja tuttua samaan aikaan.

Musiikki on yksinkertaista, mutta jostain syvältä nousevaa. “Kokeilit hattuani, kokeilit tohveleitani”, Tätte laulaa ja viheltelee. Tunnelma on rauhallinen, tummanpuhuva ääni hallitsee kappaletta. Kitaran näppäily pyörii toisena äänenä Tätten laulun ympärillä ja rytmittää kokonaisuutta välillä aloittaen ja pysäyttäen tarinan.

Eihän tämä nyt voi olla muuta kuin nerokasta. Esiintymispaikaksi sopisi paremmin folk-tapahtuma Suomessa kuin suuri estradi: ei kimallusta tai valoja, vaan villapipo ja jonkinlaiset maalaismiehen liivit.

Alatskiven kaupasta löytyi sattumalta muutakin aiheeseen liittyvää. Postimees-lehti julkaisi juhannusnumerossaan pitkän Tätte-haastattelun, jossa suosikkiartisti kertoo tekevänsä kesäkuukaudet töitä ja lepäävänsä yhdeksän seuraavaa kuuta. Keikoilleen laulaja ajelee 30 vuotta vanhalla, 7000 euroa maksaneella asuntoautollaan.

Tätte on asunut pitkään piskuisella Vilsandin saarella Saarenmaan kupeessa. Viron läntisimmässä kolkassa asuu parikymmentä asukasta. Siellä kuusikymppinen Jaan työskentelee vanhassa merenrantakopissaan niin suosittujen näytelmiensä kuin kappaleidensakin parissa. Laulaja tunnetaan siitäkin, että hän on kiertänyt maailman ympäri purjekatamaraanilla yhdessä näyttelijä Marko Matveren kanssa.

Kuriositeettina artikkelissa mainitaan, että Tätte käyttää 20 vuotta vanhaa puhelinta, jonka soittoäänen hän äänitti Kalaharin autiomaassa, kun bushmannit soittivat perinnemusiikkiaan. Kuinkas muutenkaan?

Eikä Tätte tosiaan ole vain laulaja ja entinen näyttelijä. Näytelmäkirjailijana hän on yksi Viron 2000-luvun suosituimmista. Hänen päänäytelmäkseen katsotaan Risteys päätien kanssa eli satu kultakalasta (1997), josta tehtiin myös elokuvasovitus. Olisikohan Sillanpää pystynyt keksimään moista nimeä?

Selailin lehden artikkelia hämmentyneen innoissani. Sosiaalisen median kuvakavalkadien ja kännyköiden lyhytviestien keskellä tuntui kuin olisin vetänyt saappaat jalkaan ja tehnyt jotain hitaasti.

Madis Jürgenin kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan, että suosittujen kesäkeikkojensa jälkeen Tätte ajaa asuntoautonsa johonkin lähipusikkoon – paikkaan, johon kukaan ei näe, ottaa kaapista tomaattisilakkasäilykkeen ja Muhun saaren leivän. Sitten hän tuijottelee kynttilää ja käy nukkumaan.

Viron Jari Sillanpääkö? Ei ehkä.

Ei huumeita, ei asuntoa Espanjassa, ei hienoja hotellihuoneita eikä tuskaista elämänvaellusta tähteydestä pohjalle. Pikemminkin pitkän uran tehnyt isoisä, joka odottelee lapsenlapsiaan pikkusaarelleen ja pohtii vanhenemistaan.

“Kun olen jumissa jossain pitkään tai muuten oudossa tilanteessa, kysyn itseltäni, pidänkö itsestäni tällaisena kuin nyt”, Tätte sanoo ETV:n haastattelussa. “Jos vastaus on ‘en pidä’, kävelen kolme kilometriä ja pidän sitten itsestäni enemmän.”

“Olisiko hän Viron Edu Kettunen?” ehdotin juhannusheilalle, kun ajoimme kohti Varnjan kylää, ja pienet talopahaset liukuivat ohitse Peipsin rantatiellä.

“No hän tietysti! Mutta sellaisena koko maan kettusena.”