6.5.2026 | Kolumnit

Uusi ura Unkarille, Suomelle ja Virolle

Kuva AI

Uusi hallinto helpottanee kulttuuri- ja tiedeyhteistyötä, vahvistanee akateemisia verkostoja ja lisännee poliittisesti neutraalia kulttuuridiplomatiaa.

Ville Hytösen kolumni
Ville Hytönen on Harkun Suurupissa asuva 
Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja.

Seurasin huhtikuun myöhäisenä iltana Unkarin parlamenttivaalien ääntenlaskentaa. Keskustaoikeistolainen oppositiopuolue Tisza otti maanvyörymävoiton pääministeri Viktor Orbánin venäläismielisestä oligarkkipuolueesta Fideszistä. Otin yömyöhään vielä unkarilaisen jääespresson, niin reteästi tunsin juhlatunnelman.

Kahden kolmasosan parlamenttienemmistö saava Péter Magyarin johtama Tisza pystyy palauttamaan superenemmistöllään niin Unkarin demokratian, uudistamaan korruptoituneen oikeuslaitoksen ja puhdistamaan valtiollisen median valheellisesta disinformaatiosta. Venäjän vaikutus keskieurooppalaiseen maahan tulee merkittävästi heikentymään ja Ukraina saanee lisää tukea puolustustaistelulleen.

Viimeisenä kymmenenä vuotena eurooppalaisista vaaleista on harvemmin kuulunut mitään positiivista suomalais-ugrilaiselle yhteistyölle, mutta nyt suunta oli selkeä. Unkari oli palaamassa paitsi eurooppalaiseen poliittiseen yhteistyöhön, myös meidän indoeurooppalaista kieliperhettä pienemmän suomalais-ugrilaisen ryhmän jäseneksi.

Orbánin yhteensä 20-vuotisella johtokaudella Unkari on tehnyt pesäeroa Viroon ja Suomeen. Meidän kaksi pohjoista metsäkansaamme ei ole kelvannut ”sankarillisen Unkarin” historiakäsitykseen, joten Orbanin aikana monet nationalistiset kielitieteilijät ovat kehittäneet vaihtoehtoisia teorioita Unkarin todellisesta taustasta: kieli kuulemma periytyy sumerilaisten sotilaskansojen ylväistä kielistä.

Sumerilaisteorian mukaan unkarilaisten esi-isät olisivat muuttaneet Mesopotamiasta Eurooppaan ja suomalais-ugrilainen kielitiede olisi vain poliittinen ja virheellinen teoria. Todellisuudessa sumerin kieli on kielierakko eikä sillä ole todistettua sukua muihin kieliin.

Unkari on etäännyttänyt itseään paitsi meistä kielisukulaisistaan, myös indoeurooppalaisista naapureistaan. Kun länsieurooppalaiset vielä 20 vuotta sitten katselivat Unkaria tulevaisuuden maana, se näyttäytyy nykyään köyhänä ja korruptoituneena itäeurooppalaisena satelliittivaltiona, jossa pääministerin lähipiiri kahmii omaisuudet, koulutus näivettyy ja sananvapaus on rapakunnossa.

Suurin käsitysero Euroopan ja Unkarin välillä on syntynyt tuomioistuinten riippumattomuudessa, lehdistönvapaudesta ja omaisuudensuojassa. Pääministerin ystävät ja isä ovat rikastuneet satumaisesti valtion rahoilla.

Toimittajia ja älymystöä on muuttanut sankoin joukoin naapurimaihin. Unkarin merkittävä sivistyspohja on osin rapautunut ja neuvostoaikoja vastaava flegmaattisuus ja näköalattomuus on vallannut maan. Nyt tähän kaikkeen on historiallinen muutoksen mahdollisuus.

Uusi hallinto helpottanee kulttuuri- ja tiedeyhteistyötä, vahvistanee akateemisia verkostoja ja lisännee poliittisesti neutraalia kulttuuridiplomatiaa. Merkittävin vaikutus lienee maakuvan parantumisella ja voidaan otaksua, että pienoinen unkaribuumi voisi olla edessä sukulaismaissa.

Taiteen puolella Unkari on edelleen merkittävä maa. László Krasznahorkai voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2025. Häntä on käännetty ahkerasti sekä suomeksi että viroksi. Tätä kirjoittaessa unkarilainen folktronica-orkesteri Obadu on juuri esiintynyt Tallinnan musiikkiviikolla.

Virossa ja Baltiassa nousi 1990-luvun alussa näkemys, jonka mukaan järjestelmä voitaisiin muuttaa kuudessa kuukaudessa, talous kuudessa vuodessa, mutta toimijoiden muuttumiseen kuluisi kuusi vuosikymmentä. Viro onnistui tässä paljon nopeammin ja nyt eteläinen kielisukulainenkin on vihdoin vapauden tiellä. Vaalivoitto on kuitenkin vasta alkua.

Kun Unkari vapautui neuvostoikeestä, sen viralliseksi nimeksi asetettiin Unkarin tasavalta. Orbán poisti tuon tasavalta-sanan toisen kautensa alussa vuonna 2011, kenties suuntaviitaksi kohti tulevaa. Ehkä on aika palauttaa demokratia sinne minne se kuuluu, Euroopan ugrilaiseen ytimeen.

Me pohjoiset sukulaiset katselemme toiveikkaina ja tuemme sitä kehitystä.