 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Narvan mailla vertaan vuoti...
|
Lunta oli tuiskunnut peltoaukeille, joiden yli k�veltiin nopeassa tahdissa. Ensimm�iset tykinlaukaukset kuuluivat jo yli lumituiskun, jolle taustas�velen antoi marssirumpujen jatkuva p�rin�.
| De la Gardien vaakuna ja sarkofagi ovat molemmat Tallinnan tuomiokirkossa. |
|
|
|
 li marraskuun 19. p�iv� vuonna 1700 ja kello oli noin 2 iltap�iv�ll�. Kaarle XII oli aloittanut rynn�k�n Narvan kaupunkia piiritt�v�� Pietari Suuren armeijaa vastaan.
Narvaa piiritti noin 30 000 ven�l�ist� ja Ruotsi- Suomen armeijassa oli 10 500 miest�. Voimasuhteita tosin tasoitti se, ett� osa ven�l�isist� oli hankkimassa ruokaa piiritysarmeijalle eli ry�stelem�ss� ymp�rist��.
Piiritt�j� rakensi aina jos vain mahdollista vallituksen piiritett�v�n kaupungin ymp�rille. Narvan linnoitettu kaupunki on Narva- joen mutkassa, tavallaan �niemess� ja ven�l�isten valli ulottui niemen poikki. Ajan tavan mukaan rakennettiin viel� toinenkin varustus, samanlainen valli, suojaamaan puolestaan piiritt�ji� yll�tyshy�kk�ykselt�.
Ven�l�isten vallituksissa oli ratkaiseva vika ja se ratkaisi koko taistelun. Ilmeisesti maastosta johtuen oli kahden vallin v�li yhdess� kohdassa vain 20- 30 metri�. Se oli liian kapea kuja, jotta vallin toiselta laidalta olisi voitu siirt�� tuhansia miehi� nopeasti toiselle laidalle. Kaarle XII hy�kk�sikin ensin toista laitaa vastaan ja vasta sen j�lkeen keskitti joukkojaan toista laitaa vastaan. Avoimilla pelloilla oli tilaa liikkua ja liikuttaa joukkoja. Taistelu voitettiin ja voittoa pidettiin niin suurena sankaritekona, ett� siit� viel� t�n��nkin lauletaan esimerkiksi Porilaisten marssissa. Porilaiset ja muut Narvan sotasankarit olivat oikeastaan aitoja sotilasvirkamiehi�.
Ruotujako
Sotilaan ammatti oli ammatti siin� miss� muutkin, pesti tosin kesti kaksikymment� vuotta. Ruotsi- Suomessa oli ruotujakolaitos. Muutama talo muodosti yhden ruodun ja niiden piti pit�� jatkuvasti yksi sotilas kruunun palveluksessa. Sai laittaa pojan talosta, tai palkata sotamiehen. Ruotusotamiehen palkka oli tavallisen rengin 12- 14 vuoden palkka ja maksettiin yleens� pienemmiss� eriss� esimerkiksi sotamieheksi l�hteneen vanhemmille.
Ruodun palkkaama tai l�hett�m� sotamies l�hti armeijaan v�enotossa, pantiin yleens� laivaan ja vietiin vieraille maille. Suomalaisille vieraat maat olivat pohjois- Latvia ja Viro, siihen aikaan Liivinmaaksi kutsutut. Kuuluisat suomalaiset Hakkapeliitat olivat p��osan 30- vuotisesta sodasta Liivinmaalla, mit� nyt k�viv�t sotimisen alkuvuosina Saksanmaalla mallia n�ytt�m�ss�.
Suomalaisista yksik�ist� oli 1600- luvulla v�lill� jopa kaksi kolmasosaa Liivinmaalla ja keskim��rin puolet suomalaisista sotilaista Ruotsi- Suomen armeijassa palveli Liivinmaan varuskunnissa. Erityisen paljon suomalaisia oli Riian suuressa varuskunnassa. P�rnun ja Tarton pienemm�t varuskunnat olivat 1600- luvulla suuren osan ajasta puhtaasti suomalaisia.
Perheet rintamalla
Varuskunnissa sotilaan ty� oli vahtipalvelus ja linnoitusty�t. Virka- ajan j�lkeen oli aika vapaata ja moni soturi teki iltaisin aput�it� varuskuntakaupungin asukkaiden palveluksessa ja tienasi n�in lis�tuloja. Linnoituksessa ei asuttu, vaan sotilaat oli majoitettu kaupunkilaisten luokse. Aina ei majoituksessa ollut kehumista, asuttiin ahtaasti. Mutta toisaalta, kotona renkipoika oli saanut nukkua tuvan penkill�, nyt oli h�nell� sent��n tavallisesti jopa oma s�nky.
Kun pesti oli pari vuosikymment� ja saattoi kulua kokonaankin samassa varuskunnassa palvellessa niin eiv�t avioliitot olleet mitenk��n harvinaisia. Suurin osa vanhemmista miehist� oli naimisissa ja l�hti aamuisin kotoaan t�ihin kuten kuka tahansa kruunun virkamies. Virkamatkat eli sotaretket olivat sitten toinen juttu. Tavallisesti vaimo seurasi miest��n sota kentille, kulki huoltovankkureiden mukana ja keitti iltaisin miehelleen ruokaa. Ongelmia syntyi jos perheen el�tt�j� joutui ty�tapaturman uhriksi eli kaatui taistelussa. Sosiaalihuoltoa ei ollut, v�h�n toimeentulotukea saattoi leski rykmentist� kertakorvauksena saada, mutta paras turva oli hankkia itselleen uusi aviomies ja pian.
Eih�n tavallisen sotamiehen palkka suuri ollut, mutta eip� renkik��n ty�ll� rikastunut. Valtio antoi sent��n vaatteet joka vuosi, tai paremminkin raaka- aineet. Villakangasta univormua varten sai soturi 6 kyyn�r�� ja manttelisarkaa 8 kyyn�r��. Vuorikangasta univormuun ja pellavaa paitoja varten 6 kyyn�r��. Nappeja annettiin vuodessa 3 tusinaa, yhdet keng�t ja yhdet sukat.
Osa soturin palkasta maksettiin viljassa ja osa rahassa. Vasta 1600- luvun lopulla alettiin siirty� puhtaaseen raha palkkaan. Viljapalkan lis�ksi sotilaalle kuului kruunun leip� eli sotaretkill� tavallisesti p�ivitt�inen ohrapuuro, klimppisoppa tai hernekeitto. Olut ja leip� olivat itsest��n selvi� ruokatarpeita ja lihaa pyrittiin jakamaan s��nn�llisesti. Periaatteessa jokainen sotilas teki itse ruokansa, mutta tavallisesti joku ryhm�n miesten vaimoista keitti koko ryhm�lle.
Kun palvelusaika oli pitk�, niin my�s v�ki vanheni. Ruotsi- Suomen armeijan Liivinmaalla olevien yksik�iden keski- ik� 1600- luvulla oli n. 35- vuotta, joissakin yli 40- vuotta. Varuskunnissa palveli paljon vanhoja veteraaneja, jopa yli 80- vuotiaita. N�iss� tapauksissa oli kyll� kysymys veljesavusta sill� vanhalla sotilaalla ei usein ollut paikkaa minne menn� ja vaihtoehtoina oli joko palveluksessa jatkaminen tai kerjuusauva. Sen sijaan yli 50- vuotiaat sotilaat eiv�t olleet harvinaisuuksia ja olivat varuskunnissaan monesti kokemuksensa vuoksi arvostettuja erikoismiehi�. Nuorimmassa p��ss� olivat rumpalipojat, 10- vuoden kieppeill�, usein ilmeisesti sotilaiden lapsia jotka jo nuorena astuivat is�ns� ammattiin.
Ei sotilaan ammatti 1600- luvulla kovin vaarallinen ollut. Taisteluita k�ytiin harvakseltaan ja Liivinmaalla oli suhteellisen rauhallista. Suurin uhka suomalaiselle soturille olivatkin taudit, ne tappoivat tehokkaasti, joissakin varuskunnissa joka talvi noin joka kymmenennen miehen. Mutta tappoivat taudit siviiliss�kin. Eih�n sotilaan virka mit��n herkkua ollut, mutta eip� talottoman el�m� 1600- luvulla muutenkaan ollut helppoa. Valtion virassa sent��n maksettiin palkkaa, oli katto p��np��ll� ja ruokaa lautasella.
De la Gardiet
Jos Kaarle XII on kuuluisin Narvan sotilaista, niin kovinkaan paljoa ei maineessaan h�vi� Pontus De la Gardie (1520- 1585). Sekin sattui marraskuussa, 5. p�iv�n�, kun Pontus De la Gardie kuoli. Silloisessa sodassa Ruotsi- Suomen Liivinmaalla olevan armeijan ylip��llikk� ja Liivinmaan kuvern��ri oli tarkastelemassa Narvajoen toisella puolella olleita ven�l�isten asemia. Vihollisen asemia tutkittiin veneest� ja ylip��llikk� putosi veneest�. Siihen aikaan k�ytettiin viel� rintapanssareita ja muuta rautavaatetusta jotka eiv�t uimista helpota. Hukkunut ylip��llikk� naarattiin my�hemmin yl�s Narva- joen pohjasta ja haudattiin Tallinnan Tuomikirkkoon.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Jaak Kadarik]
|
|
