 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Kapinallinen huhtikuu
|
Virossa huhtikuu on usein ollut kapinallinen. Ehk�p� se juontuu Viron ensimm�isest�, ep�onnistuneesta �vapaussodasta� vuodelta 1342. Silloin Yrj�n p�iv�n vastaisena y�n� nousivat pohjois- Viron talonpojat kapinaan tanskalaisia l��ninherrojaan vastaan.
| Kaavaillut fosforikaivokset olisivat tuoneet Viroon lis�� ven�l�isi� ja neli�kilometreitt�in avolouhoksia. |
|
|
|
 anska oli keskiajan lopussa valloittanut pohjois-Viron, aloittaen Tallinnan paikalla olleesta virolaisesta kauppapaikasta ja Linda- linnoituksesta vuonna 1219. Tanskalaisten haltuun tuli pohjois- Viron rannikon ainoa kunnollinen satamapaikka ja sen ymp�rille kasvoi nopeasti �tanskalaisten kaupunki� Tallinna. Tallinnan asukkaat eiv�t olleet tanskalaisia vaan p��osin saksalaisia hansakauppiaita, tanskalaiset asuivat l��ninherroina maaseudulla kartanoissaan.
Virolaiset muistivat viel� isien ja isoisien ajan, ajan jolloin he olivat vapaita talonpoikia. Lopulta l�ytyi virolaisille harvinainen yksimielisyys ja Yrj�n y�n� hy�k�ttiin kaikkialla kartanoita vastaan ja tulipalojen kumu valaisi huhtikuun y�taivasta.
Kapinalla oli tyly loppu. Viron toinen vallanpit�j� oli sotilaallinen munk kiritarikunta, Saksalainen ritarikunta joka hallitsi etel�- Viroa. Heit�k��n ei miellytt�nyt is�nti��n tappavat maaorjat, erimielisyydet tanskalaisten kanssa unohdettiin ja ritarikunnan armeija marssi pohjoiseen. Tallinnan edustalla, Lasnam�en liepeill� olevalla S�jam�en kent�ll� ritariarmeijan ammattisotilaat murskasivat virolaisten vapaudenhaaveet verisess� mutta yksipuoleisessa taistelussa.
Yrj�n y�n muisto j�i kuitenkin el�m��n ja huhtikuu oli ja on virolaisille henkisesti sidoksissa vapaudenkaipuuseen.
Fosforisota
Huhtikuussa 1987 alkoi taas tapahtua. Koko kev�t oli puhuttu uusista fosforiittikaivoksista joita piti rakentaa koillis- Viroon. Neuvostoliiton maatalous eli jatkuvaa kriisi��n ja fosforilannotteita lis��m�ll� uskottiin lopultakin saatavan voitto luonnosta ja satoa kuten suunniteltu. Fosforilannoitteiden tekemiseen tarvittavaa fosforiittia oli Virossa.
Huhut kiersiv�t kansan parissa ja olivat hurjia, viranomaiset v�h�tteliv�t ja rauhoittelivat. Mutta sitten nuori Viron TV: n ymp�rist�toimittaja Juhan Aare onnistui saamaan haastattelun Moskovan �lannoitusministeri�n� asiaa valmistelevalta virkamiehelt�. Toimittaja h�m�si esiintym�ll� hankkeen kannattajana ja innostunut virkamies jota joku kerrankin kuunteli kannustaen ja arvostaen kertoi kaiken.
Haastattelu l�hetettiin luontoohjelmassa Panda ja pommi r�j�hti. Niink��n ei kauhistuttu sit� ett� parista maakunnasta menisi ilmeisesti pohjavedet ja koillis- Viron tasangoille tulisi neli�kilometreitt�in avolouhoksia. Se kauhistutti ett� kaivokset ja tehtaat toisivat Viroon ehk� parisataatuhatta uutta ven�l�ist�, sill� tarvittavaa ty�voimaa ei Eestin neuvostotasavallasta olisi l�ytynyt.
Noin 200 000 ven�l�ist� lis�� olisi merkinnyt ett� virolaiset olisivat j��neet maassaan v�hemmist�ksi. Se taas olisi merkinnyt ven�j�nkielisyytt� ja v�h�nk��n pitemm�ll� t�ht�imell� koko virolaisen kulttuurin hiipumista. Viro olisi h�vinnyt.
Kansallisen olemassaolon uhka yhdisti virolaiset. Mit��n ei tarvinnut en�� pel�t�, jos t�ss� h�vit��n, on kaikki mennyt ja tieto siit� ett� nyt pannaan hanttiin selk� sein�� vasten, antoi rohkeutta astua neuvostoj�rjestelm�� vastaan. Kansallisuuskysymyksest� ei voinut julkisesti puhua, sill� se oli sosialismissa jo ratkaistu. Sen sijaan puhuttiin ymp�rist�kysymyksist�, syntyi Viron vihre� liike. Ei pelk�st��n luonnonrakkaudesta vaan poliittisesta tarpeesta.
Huhtikuun alussa 1987 kapinointi alkoi saada hahmoa. Ylioppilaat j�rjestiv�t v�ittelytilaisuuden Tarton yliopiston juhlasalissa ja siell� saivat ensim�ist� kertaa julkisesti siivet alleen vallanpit�ji� kritikoivat kannanotot. Itse asiassa v�ittelytilaisuus oli ylioppilaiden ep�luottamuslause Neuvosto- Eestin p��ministerille Bruno Saulille. Lehdet t�yttyiv�t fosforiitti- aiheisista kirjoituksista ja jokainen virolainen taisi saada peruskurssin maatalouskemiasta. Vastarinta laajeni ja mielipiteet ter�v�ityiv�t, kansa ja vallanpit�j�t olivat selv�sti eri kurssilla. Toukokuun ensimm�isen� p�iv�n� tapahtui pyh�inh�v�istys. Ylioppilaat osallistuivat Tarton vappumarssiin omin julistein, ei niiden julisteiden alla joita heid�n vallanpit�jien mielest� olisi pit�nyt kantaa. Ylioppilailla oli my�s keltaiset t- paidat joissa luki �ei fosforiitille�. T�m� oli todella r�yhke�t�, aito poliittinen pyh�inh�v�istys. Oikeastaan koko Neuvostoliiton hajoaminen alkoi, jos sen alkukohtaa haluaa m��ritell�, Viron kuumasta huhtikuusta 1987. Fosforiittisota ajoi virolaiset hereille, puolustamaan kansallista olemassaoloaan ja uskaltautumaan uhmaamaan vallanpit�ji�. Vastustamista oli pel�tty mutta nyt huomattiin ett� pelottavinta onkin pelko itse. Asioista alettiin ottaa selv�� ja puolueettomat asiantuntijat pystyiv�t osoittamaan ett� Moskovan ministeri�t eiv�t ole erehtym�tt�mi�, ei my�sk��n puolue, vaan se oli jopa v��r�ss�. Ymp�rist�nsuojelu levisi yli koko Neuvostoliiton kaikkien Moskovan valtaan ja nousi tyytym�tt�mien tehokkaaksi poliittiseksi aseeksi.
Kuohui yli
Jos huhtikuu 1987 oli ottanut kuohuviinipullosta korkin, niin vuotta my�hemmin pulloa ravisteltiin niin ett� se kuohui yli ja viimeinenkin toivo uudesta korkittamisesta katosi.
Laulavan vallankumouksen vuosi alkoi todenteolla 1.- 2. huhtikuuta 1988. Silloin kulttuuriliittojen yhteiskokous Korkeimman neuvoston kokoussalissa, entisess� Viron parlamentin istuntosalissa, nosti esiin yhteis kunnan ongelmat avoimesti ja rohkeasti.
Kissa oli nostettu p�yd�lle ja keisari oli alasti. Nyt puhuttiin siit� mist� ei saanut puhua ja kritikoitiin sit� mit� ei saanut kritikoida.
Hieman my�hemmin Edgar Savisaar todella ovelasti perusti julkisesti suorassa televisio- ohjelmassa kansanrintaman perestroikan tukemiseksi. Ensimm�inen ei- kommunistinen kansanliike Neuvostoliitossa oli syntynyt.
Vain p�iv�� my�hemmin poliittinen Muinaismuistoyhdistys j�rjesti kokouksen Tartossa. Kymmenentuhatta ihmist� kuunteli esitelmi�, teki vesakkosavottaa hautausmaalla ja kulki kulkueessa jonka edess� kannettiin sinist�, mustaa ja valkoista lippua. Kielletyt kansallisv�rit oli tuotu esiin, mutta vasta kes�kuussa uskallettiin heiluttaa kiellettyj� sini- musta- valkeita kansallislippuja.
Laulava vallankumous oli alkanut, Neuvostoliiton hajoaminen oli alkanut. Myytti huhtikuun kapinallisuudesta oli saanut uutta verta.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Eesti Meediafoto]
|
|
