Virosta löytyy menoa ja meininkiä –
Teksti Susanna Poikela Kuvat Andrei Chertkov
Viime kesänä Meri Nenonen matkusti säännöllisesti Suomen ja Viron väliä, kun Sekunnit-sarjaa kuvattiin Pohjois-Virossa. Kuvaukset jatkuvat jälleen tänä syksynä.
Näyttelijät Meri Nenonen ja Anu Palevaara hyppäävät kyytiini ja otamme suunnaksi Kahvila Boheemin. Ystävykset ovat viettäneet viimeiset viisi päivää Virossa lomaillen, ensin Pärnussa ja sitten Tallinnassa. He ovat silmin nähden nauttineet vapaa-ajastaan. Ulkona sataa kaatamalla, mutta se ei vaikuta tunnelmaan. Puheensorina täyttää auton ja huristelemme kohti Kalamajaa.
”Kävimme eilen syömässä täällä Tallinnassa viehättävässä pienessä ravintolassa nimeltä Väike. Tunnelma ja ruoka olivat fantastisia”, sanoo Anu ja Meri nyökkäilee. Mitä naiset pitivät Viron kesäkaupungista Pärnusta?
”Pärnun lomalla keskityimme kulinaarisiin elämyksiin ja rantalomailuun. Tuon tuosta jalat veivät kuin huomaamatta kahviloihin ja ravintoloihin nautiskelemaan. Mentiin siis ihan vatsa edellä”, Meri kuvailee matkaa.
Pärnun Supeluse-kadun ruokapaikat olivat molemmilla aivan uusi löytö. Niissä viehätti paikkojen omaperäisyys. Kadun kaikki kahvilat olivat erilaisia musiikkia ja sisustusta myöten. Meri kiinnitti huomiota paikkojen omintakeisuuteen:
”Esimerkiksi Karusselli -niminen kahvila ja kauppa sijaitsi pienessä puutalossa, jonka piha ja katu oli koristeltu todella värikkäästi”.
Tanssien kohti teatterin ja elokuvien maailmaa
Ystävykset Meri ja Anu ovat tunteneet toisensa jo 42 vuotta. He tapasivat kouluikäisinä Nurmijärven urheilukoulussa, josta tanssi vei molemmat samalla paikkakunnalla Kristine Böökin vetämään luovan toiminnan kerhoon.
”Siitä tulikin sitten iso juttu. Saatiin esiintyä ja tanssia tosi paljon. Teini-iässä haettiin ja päästiin molemmat sitten Helsinki Childrens’ Dance Theatreen, jonka amerikkalaiset tanssinopettajat olivat perustaneet Helsingin Tanssiopiston yhteyteen. Myöhemmin vielä päästiin vapaaoppilaiksi Kolmanteen Aaltoon”, Meri ja Anu muistelevat ensiaskeliaan tanssijoina ja esiintyjinä.
Molempien vapaa-aika kului tiiviisti tanssin parissa. ”Osallistuttiin show-tanssin suomenmestaruuskisoihin ja siitä sitten päästiin vielä MM-kisoihin Ranskan Grenobleen”, Meri kertoo tanssivaiheista. Lukioaikoina Merin näyttelijän haaveet alkoivat kuitenkin vahvistua entisestään.
”Minulle oli selkeää jo ihan pienestä lähtien, että haluan näyttelijäksi, mutta siihen aikaan Nurmijärvellä ei ollut sen harrastamiseen hyviä mahdollisuuksia. Kallion lukiossa piti sitten lopulta valita tanssin ja näyttelemisen väliltä. Silloin tanssiurani loppui kuin seinään”. Lukion jälkeen Meri haki Teatterikorkeakouluun ja pääsi toisella yrittämällä sisään.
Meri Nenosen ja Anu Palevaaran tiet ovat kulkeneet samansuuntaisesti monella eri elämän alueella. Kun Meri pääsi teatterikorkeakouluun, niin Anu lähti opiskelemaan Englantiin tanssia ja esiintymistä. Kun Anu teki 14 vuoden uran Salatut Elämät -sarjassa, Meri näytteli ja tuli tunnetuksi monissa suomalaisissa sarjoissa ja elokuvissa. Lapsetkin ovat suurin piirtein samanikäisiä. Nyt molemmille on koittanut elämänvaihe, jolloin on enemmän tilaa ja aikaa laajentaa omia ja yhteisiä projekteja myös muille taiteenaloille.
Koetteko, että monet rajat elämässä ovat itse asiassa ihan keksittyjä?
”Luin juuri Caroline Criado Perezin kirjan Näkymättömät naiset. Tilastojen mukaan maailma on rakennettu miehille. Kirjaa lukiessa tuli peilattua myös omaa elämää”, Anu pohtii. Meri nappaa ajatuksesta kiinni: ”Mekin olemme kasvaneet siinä sukupolvessa, jossa miehen ääni oli taiteessa ja yhteiskunnassa määräävä. Nykyään naisten ja muidenkin vähemmistöjen äänet pääsevät paremmin esiin”.
Suomalaiset elokuvatekijät suuntaavat Viroon
Viroon on siirtynyt paljon suomalaista elokuvatuotantoa. Myös sarjoja ja mainoksia kuvataan Virossa ahkeraan. Meriltä paikalliset elokuvateollisuuden tekijät saavat kehuja. Osaaminen on kuulemaa huippuluokkaa.
Meri näyttelee tämän vuoden huhtikuussa ilmestyneessä suomalaisessa sarjassa Sekunnit. Se on virolaisen ja suomalaisen tuotantoyhtiön yhteishanke ja jonka ensimmäinen kausi nähtiin TV1:llä. Suuronnettomuudesta kertovaa sarjaa kuvattiin viime kesänä Tapalla, Tallinnassa ja Viimsissä. Kuvaukset jatkuvat Virossa jälleen tänä syksynä.
”Tapalla sijainnut sarjan suuronnettomuuspaikka ruumineen, palavine vaunuineen ja rakennuksineen oli saatu näyttämään hyvin todelliselta”, Meri kehuu lavastustiimiä.
Suurin osa sarjan työryhmästä ja avustajista oli virolaisia. Vain näyttelijät, ohjaaja, apulaisohjaaja ja kuvaaja olivat suomalaisia.
”Kuvauksissa oli niin hyvä henki. Täällä pidettiin meitä näyttelijöitä kuin pumpulissa. Catering oli muuten aivan mieletön. Se oli sellainen vaunu, josta tuli aamupala, lounas ja lähtiessä sai vielä lämpimän päivällisen mukaan. Viime kesän kuvauksista jäikin päällimmäisenä mieleen hyvä tunnelma”, Meri muistelee.
Kuvausryhmän osalta eroavaisuuksia eri Euroopan maissa ei juurikaan ole.
”Kuvausryhmä noudattaa kaikkialla samoja kaavoja. Peruskonsepti on siis ihan sama, kuvattiin sitten Suomessa tai Virossa. Ihmiset ovat myös yleensä tosi kivoja, koska näissä töissä ei pärjää kovin hankalat ihmiset. Virossa ja Suomessa näyttelijät eivät saa erityiskohtelua, vaan heihin suhtaudutaan työryhmässä tasa-arvoisesti”, Meri kuvailee kuvauspaikan tiimityöskentelyä.
Kuvauspäivät Virossa olivat työntäyteisiä ja pitkiä. Yhteistä vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt, mutta yksi tapahtuma on jäänyt Merin mieleen.
”Sekunnit-sarjan virolainen tuotantoyhtiö järjesti Barbie-elokuvan yksityisnäytöksen, johon me suomalaiset pääsimme sitten mukaan virolaisen kuvausryhmän jäsenten seuralaisina. Ne on ihania hetkiä, kun voidaan viettää aikaa yhdessä myös kuvausten ulkopuolella”, Meri sanoo.
Virossa on tekemisen ja menemisen makua
Puhe kääntyy luontevasti virolaiseen mentaliteettiin. Miten Meri kokee virolaisuuden työskennellessään ja lomaillessaan maassa?
”Ainakin täällä Tallinnassa on nopeampi ja kevyempi rytmi. Täällä tapahtuu enemmän ja ihmiset ovat eläväisempiä ja ulospäinsuuntautuneempia. Aina kun kuvauksista palasi Helsinkiin, niin tuntui kuin rytmi hidastuisi. Rytmi on ihan toinen Helsingissä. Se on sellainen hieman vakavampi veli, vakaa maalaispoika, joka vähän takakenossa miettii mihin ryhtyisi vai ryhtyisikö sittenkään.”
Meri kokee, että Virossa tartutaan asioihin nopeammin ja uskalletaan kokeilla. Asioita ei mietitä liian pitkään, vaan ryhdytään hommiin.
”Täällä on tekemisen ja eteenpäin menemisen nälkä. Ihmiset on kokeilunhaluisia tyyliin: Hei, tehdään ja perustetaan tuohon tommoinen… Hei, mä rakennan tähän tällaisen ison lasipallon, koska se vaan olisi tosi hieno”.
Merissä tuntuu olevan ihan sitä samaa tekemisen ja menemisen makua. Ruoan jälkeen suuntaamme Telliskiveen. Meri asettuu kuvattavaksi ja sade loppuu kuin käskystä.
Merin ja Anun lempipaikkoja Tallinnassa ja Pärnussa:
Tallinna
- Nigulisten museon puistikko
- Snellin puisto
- Kiosk №1, Toompuiestee 22a
- Kohvik/Restoran Mood, Vabaduse väljak 10
- Ravintola Väike Rataskaevu 16, Niguliste 6
- Telliskiven luova keskus, Telliskivi 60a
Pärnu
- Supeluse-katu
- Kahvila Karusselli, Karuselli 1
- Pizzeria Steffani, Nikolai 24
The Baltic Guiden tuoreita uutisia
- Virolaiset jouluruokaperinteet
- Viro suunnittelee lukukausimaksuja yksivuotisille maisteriohjelmille
- MMA-liiga Raju suunnittelee kansainvälistä laajentumista
Lue lisää samasta aiheestaAnu Palevaara elokuvatuotanto Virossa loma Virossa Meri Nenonen Sekunnit työskentely Virossa