11.2.2023 | Luonto

Viron seitsemän luonnonihmettä

Pikkuruisessa Virossa on monta huikeaa luontonähtävyyttä, jollaisia ei Suomessa pääse kokemaan.

Teksti Mikko Virta 
Kuvat Mikko Virta, Mati Kose, 
Andrei Chertkov, Katrin Laurson

Pakrin jyrkänne on henkeäsalpaavan hieno kohde, joka sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä Talllinnasta. Jyrkänteen lähellä voi tutustua myös Pakrin hienoon majakkaan.

Rantojen jylhät jyrkänteet

Kalkkikiviseinämä kohoaa pystysuoraan meren aalloista. Myrskyt ovat lohkaisseet mahtavia paloja rantatörmästä. Jyrkänteen reunalta avautuvat komeat näkymät Suomenlahdelle. Tämä on Pakrin rantajyrkänne Paldiskin lähellä, yksi Viron komeimmista jyrkänteistä.

Pakrin jyrkänteen luona voi ihmetellä jylhää maisemaa, ja sitä, miten erilainen se onkaan Suomenlahden toisella puolella oleviin kalliorantoihin verrattuna. Peruskalliota on Viron puolella turha etsiskellä, se sukeltaa ennen Viron rannikkoa syvyyksiin.

Pakrin ohella vaikuttavia kalkkikivijyrkänteitä on muuallakin pohjoisrannikolla. Korkeimmillaan jyrkänne on Ontikan seudulla Itä-Virumaalla. Siellä se kohoaa yli 50 metriä merenpinnasta. Tallinnan lähellä sijaitseva Türisalun rantatörmä on mainio päiväretkikohde.

Saarenmaalla kannattaa vierailla Pangan hienolla rantatörmällä, joka kohoaa yli 20 metriä merenpinnasta.

Jägalan komea putous houkuttelee runsaasti kävijöitä ympäri vuoden.

Maalaukselliset putoukset

Suurin osa Viron putouksista sijaitsee Pohjois-Virossa. Tunnetuimpia niistä ovat Keila ja Jägala, jotka ovat myös Viron suosituimpia luonnonnähtävyyksiä. Putouksia käy vuosittain ihastelemassa jopa satatuhatta ihmistä.

Noin kahdeksan metriä korkea ja 50 metriä leveä Jägala on Viron suurin luonnon muovaama putous. Viron Niagaraksi kutsuttu putous muuttuu talvella upeaksi jäätaideteokseksi.

Viron korkein putous on Itä-Virumaalla sijaitseva Valaste. Yli 30 metriä korkea putous syntyi aikoinaan ihmisen työn tuloksena peltojen kuivatuskanavien suulle. Kohisevaa putousta voi ihailla turvallisesti muutama vuosi sitten avatusta portaikosta, joka vie jyrkänteen juurelle.

Valasten vierailulla kannattaa pitää mielessä, että putouksessa on yleensä eniten vettä keväällä. Loppukesästä voi vesi olla jo melko vähissä. Valastella on onneksi paljon muutakin nähtävää. Jyrkänteen seinämässä on upeasti näkyvissä eri aikakausien satoja miljoonia vuosia vanhoja kerrostumia.

Valasten luontopolku johdattaa kulkijan jyrkänteen juurella kasvavaan metsään, jota on kutsuttu myös Pohjolan viidakoksi. Nimi ei ole tuulesta temmattu, sillä komeat vaahterat, lehmukset, jalavat ja muut lehtipuut muodostavat jättimäisten kotkansiipien kanssa ainutlaatuisen kokonaisuuden. Metsä on saanut kasvaa jyrkänteen juurella kaikessa rauhassa, sillä metsätyökoneet eivät sinne pääse.

Suomenlahden rannalla kävellessä kannattaa olla tarkkana, sillä juuri Ontikan seudulla on erityisen paljon fossiileita. Itä-Virumaalla on useita muitakin kauniita putouksia.

Piusan luolassa tunnelma on kuin maanalaisessa temppelissä.

Piusan salaperäiset luolat

Piusan hiekkakiviluolasto on huikea. Maan alla risteilee kilometrikaupalla holvimaisia käytäviä. Vaalea hiekka hohtaa taskulampun valossa taianomaisena. Tunnelma on kuin maanalaisessa temppelissä.

Luolien syntytarina on arkisempi. Luolat syntyivät vuosina 1922–1966, kun Piusassa kaivettiin hiekkaa lasin valmistamista varten.

Nykyään Piusan luolasto on yksi Viron jännittävimmistä luontonähtävyyksistä. Vaikka sortumavaaran takia ei enää pääsekään syvälle luolien syövereihin, on luolien katselu hieno kokemus myös suuaukon tasanteelta.

Luolista tekee erityisen myös se, että Piusa on yksi Itä-Euroopan tärkeimmistä lepakoiden talvehtimispaikoista. Maanalaiset luolat sopivat lämpötilan ja kosteuden puolesta täydellisesti nahkasiiville. Luolissa voi viettää talvea jopa kolme tuhatta lepakkoa seitsemästä eri lajista.

Piusassa toimii vierailukeskus, jossa voi tutustua paitsi luolaston syntyhistoriaan, myös siellä talvehtiviin lepakoihin.

Taevaskodan hiekkakiviseinämä ja tummana virtaava Ahjajoki muodostavat upean kokonaisuuden.

Taevaskoda – luonnon pyhättö

Vaaleanruskea hiekkakiviseinämä kohoaa parikymmentä metriä kohti taivasta tummana virtaavan Ahjajoen rannalta. Ylhäältä sitä reunustaa havupuiden jylhä rivistö. Näky on vaikuttava.

Uskomuksen mukaan Taevaskoda on paikka, jossa taivas koskettaa maata. Sitä on kutsuttu myös luonnon pyhätöksi. Seinämää katsellessa voi hyvin yhtyä ajatukseen.

Taevaskodasta on sanottu, että jokaisen virolaisen on käytävä ainakin kerran elämässä sitä katsomassa. Sitä pidetäänkin yhtenä Viron kauneimmista luonnonnähtävyyksistä.

Taevaskodalla on itse asiassa kaksi komeaa hiekkakiviseinämää, Iso ja Pieni Taevaskoda. Molempiin voi tutustua luontopolulla, joka kiertää muutaman kilometrin lenkin Ahjajoen molemmin puolin.

Viron korkein hiekkakiviseinämä Härma Mäemine müür (43 m) sijaitsee etelämpänä Piusajoen laaksossa.

Soomaan tulvien aikaan perinteinen kulkupeli on haapio eli yhdestä haapapuusta veistetty vene.

Soomaan viides vuodenaika

Soomaan kansallispuiston tulvia kutsutaan viidenneksi vuodenajaksi. Perinteisesti tulvia on ollut keväisin lumien sulamisen aikaan, mutta nykyään joskus myös kesällä ja syksyllä. Silloin Soomaan joet tulvivat yli äyräidensä ja vesi valtaa suuria alueita kansallispuistosta.

Alueen asukkaat ovat tottuneet siihen, että vesi saattaa keväisin nousta pirttiin tai navettaan. Perinteisesti tulva-aikaan on ollut avuksi Soomaan tyypillinen kulkupeli haapio eli yhdestä haapapuusta veistetty vene. Haapioilla on menty kirkkoon, kouluun ja kauppaan. Isoon haapioon mahtui koko perhe.

Haapioperinnettä on vaalittu Soomaalla ja vanhojen haapiomestarien taitoja on opetettu uusille sukupolville. Pitkäjänteisen työn tuloksena Soomaan haapioperinne pääsi vuonna 2021 Unescon maailmanperintöluetteloon.

Nykyään Soomaan viides vuodenaika on vetonaula, joka houkuttelee kansallispuistoon runsaasti matkailijoita. Alueen matkailuyrittäjät tarjoavat tulvien aikaan opastettuja melontaretkiä, joilla pääsee melomaan veden valtaamille niityille ja metsien siimekseen.

Vanhat jättitammet

Virossa näkyy hienoja, suuria tammia joka puolella maata: peltojen keskellä, puistoissa ja pihapiireissä. Tammi on pyhä puu, jonka annetaan kasvaa, olipa se sitten vaikkapa keskellä jalkapallokenttää, kuten Saaremaalla Orissaaressa.

Vaikuttavia tammivanhuksia löytyy Virosta lukuisia. Maan jykevin tammi kasvaa Urvastessa, Võrumaalla. Noin 700-vuotiaalla puuvanhuksella on ympärysmittaa peräti kahdeksan metriä. Jättimäinen ikitammi on siis nähnyt monet aikakaudet keskiajalta tähän päivään. Tamme-Laurin tammeksi kutsuttu puu oli myös Viron kymmenen kruunun setelissä.

Kuuluisia tammia ovat myös muun muassa Viiraltin tammi Viljandissa, Puhtun tammi Virtsun lähellä ja Pühajärven Sotatammi.Ne ovat kaikki noin 400-vuotiaita puuvanhuksia.

Kaalin kraatteri

Kaalin meteoriittikraatteri kuuluu kaikkien Saarenmaalla ensimmäistä kertaa vierailevien matkailijoiden pakollisiin kohteisiin. Pyöreän kraatterijärven syntytarina on kiehtova, ja sisältää monia arvoituksia.

Virossa on kiistelty pitkään siitä, miten vanha Kaalin kraatteri on. Erään arvion mukaan meteoriitti iskeytyi maahan noin 7 500 vuotta sitten. Maahan pudonneet osat aiheuttivat yli sata metriä halkaisijaltaan olevan pääkraatterin lisäksi kahdeksan pienempää kraatteria.

Presidentti Lennart Meri pohdiskeli teoksessaan Hopeanvalkea, että Kalevalassa kerrotaan juuri Kaalin meteoriitin räjähdyksestä. Kuka tietää, ehkäpä kansalliseepoksessa mainittu tulikipuna olikin Saarenmaalle pudonnut meteoriitti.

Virossa on muitakin kraattereita. Suurin niistä on Luoteis-Virossa merenpohjassa sijaitseva Neugrundin kraatteri, jonka halkaisija on peräti yhdeksän kilometriä.