19.2.2019 | Henkilö

”Virolaiset eivät ota elämää niin raskaasti kuin suomalaiset”

Pärnusta lähtee Pomarin kenkiä Pohjoismaiden lisäksi muun muassa Venäjälle ja Japaniin, kertoo Pomarfinin toimitusjohtaja Jarno Fonsén.

Pärnussa pitkään asunut Jarno Fonsén on huomannut eron naapurikansojen mentaliteeteissa.

Pomarfinin toimitusjohtaja Jarno Fonsén saapui Pärnuun ensimmäisen kerran vuoden 1992 kesällä. Tarkoituksena oli löytää pomarkkulaiselle Pomarfinille tuotantopaikka Virosta.

”Lähdimme tarkoituksella Tallinnan ulkopuolelle, koska Tallinnassa oli hintojen nousua jo havaittavissa.”

Kenkätehdas Pärnussa käynnistyi 1993, joten viime syksynä Pomarfin juhli 25-vuotista taivaltaan kesäpääkaupungissa.

Fonsén itse pendelöi Pärnun ja Pomarkun väliä, kunnes muutti Pärnuun pysyvämmin asumaan 2012.

Hän on tykästynyt kaupunkiin etenkin sen koon takia.

”Pärnu on juuri sopivan kokoinen kaupunki.”

Pomarilla pyyhkii hyvin. Yritys on tunnettu varsinkin gore tex -jalkineistaan. Pärnusta lähtee kenkiä Suomen lisäksi etenkin Ruotsiin, Norjaan, Venäjälle ja Japaniin.

Pärnun tehtaassa työskentelee noin sata ihmistä, moni heistä jo yli 15 vuoden ajan.

Fonsén huomauttaa, että enää vain 3 prosenttia maailman kengistä valmistetaan Euroopassa.

”Suomessa viimeinen kenkätehdas lopetti viime vuonna.”

Yrittäjäystävällisestä kulttuuristaan tunnettu Viro saa Fonsénilta myös pyyhkeitä. Hän ihmettelee varsinkin poliitikkojen näkemyksiä.

”Miten he ajattelevat yhtälön toimivan, jos työvoimasta on pulaa ja ulkopuolelta ei saa tuoda työntekijöitä? Ja samaan aikaan palkat nousevat nopeammin kuin tuottavuus.

Aika suuri osa ihmisistä työllistyy kuitenkin vielä alihankinnan kautta, minkä osana on edullinen palkkataso. Eihän yhteiskunta voi kasvaa, jos täältä loppuvat tekijät.”

Paitsi Pomarin johtaja, on Jarno Fonsén myös Suomen kunniakonsuli Pärnussa. ”Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta täyteen.”

Kunniakonsulin tehtäviin kuuluu tarpeen vaatiessa suomalaismatkailijoiden auttaminen ja opastaminen. Pomarin tehdas on monelle Pärnussa asuvalle suomalaiselle myös tuttu äänestyspaikka.

Mitä Pärnussa pitkään asunut mies on sitten oppinut Viron-vuosien aikana?

”Minusta virolaiset eivät ota elämää ihan niin raskaasti kuin suomalaiset. Vaikka elämässä olisi epävarmuutta, voidaan tehdä asioita, kuten vaikkapa lähteä reissuun.”

Mitä maassa voisi sitten muuttaa?

”Jos saisin jotain muuttaa, niin muuttaisin maata suvaitsevaisemmaksi. Ymmärrän kyllä historian vaikutuksen, että EU:n ulkopuolelta halutaan rajoittaa tulijoita, mutta mustavalkoinen ajattelu ei ole koskaan hyvä juttu.

Työperäistä maahanmuuttoa pitäisi ehdottomasti saada lisää.”