14.1.2024 | Henkilö

Nuoren Viron innostus siivitti Ella Kannisen opintoja Tartossa

Teksti Susanna Poikela,  
Kuvat YLE/Anne Hämäläinen, 
Tuglas-seuran arkisto/Toomas Dettenborn, 
Grete Ahtola, Maanus Kullamaa

Ella Kanninen on Ylen Puoli seitsemän -ohjelman juontaja.

Marraskuun lumisateisena sunnuntaina Helsingin Kaapelitehdas on täynnä ihmisiä. Käytävillä myydään virolaisia tuotteita ja maakunnat sekä kaupungit esittelevät omia kohteitaan vuotuisilla Martin markkinoilla. Ella Kanninen astuu sisään ja tapaa heti tuttujaan. Pian Ellalla alkaa juonto ja meillä on hetki aikaa rupatella tämän opiskelija-ajoista ja Tartosta. Asetumme nojailemaan design-parven kaidetta vasten ja matka kohti Ellan Tarttoa alkaa.

Useampaa kieltä sujuvasti puhuva Ella Kanninen on aina tykännyt kielistä ja ollut kansainvälisesti orientoitunut. ”Minulla se matemaattinen puoli aivoista ei ole oikein toiminut, niin on pitänyt satsata kieliin”, selittää Ella hymyssä suin. ”Kirjoitin ylioppilaaksi Vihdin Nummelassa, mutta veri veti maailmalle. Lähdin heti kirjoitusten jälkeen kielikurssille Ranskaan.”

Kielikurssit olivat jo ennestään tuttuja. Hän oli ollut aikaisemmin Strasbourgissa ranskaa oppimassa. Nuori nainen nappasi mukaansa katalogin Grenoblessa järjestettävästä kielikurssista Ranskan kulttuuri-instituutista ja eikä aikaakaan, kun löysi itsensä Ranskasta. Siellä hän tutustui ruotsalaiseen Jennyyn, jonka kanssa he suuntasivat seuraavana vuonna Monacoon rantaravintolaan tarjoilemaan. Elettiin vuotta 1994.

”Keväällä ennen rantaravintolaan lähtöäni ajattelin mihinkähän suuntaisin opiskelemaan. Kaikki kaverit olivat jo jossain opiskelemassa, ja minä vain hummailin ja tuhlailin rahani kielikursseihin. Kävin Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen pääsykokeissa, mutta tajusin nopeasti, että jos sinne pääsee neljä prosenttia hakeneista, olisi kokeisiin pitänyt alkaa valmistautumaan hyvissä ajoin.”

Loppukesästä Ella kuuli ystävältään, että hänen tuttunsa oli lähdössä Tartoon opiskelemaan ja että porukka oli pieni, vain 40 suomalaista. Tiedotusopin opinnot kiinnostivat ja niinpä Ella faksasi todistuksensa ja hakemuksen Tarton yliopistoon. Tämän jälkeen Ella suuntasi ystävänsä kanssa Monacoon kesätöihin. Mutta jo kesän lopussa Ella sai tiedon, että oli päässyt opiskelemaan Tarton yliopistoon. Se tarkoitti pitemmäksi suunnitellun Monacon reissun loppua.

Elokuussa käynnistyisivät opinnot Tartossa. Tämä teki nuoresta Ella Kannisesta tarttolaisen seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Tarton yliopisto on on yksi maailman arvostetuimpia yliopistoja. ”Opiskelusta Tartossa on ollut minulle vain hyötyä työurallani”, kertoo Ella.

Nuori Ella muuttaa Tarttoon

Viro ei ollut entuudestaan kovin tuttu Ellalle. Hän oli käynyt ainoastaan kerran aikaisemmin Virossa. Matka oli silloinkin suuntautunut minnekäs muualle kuin Tarttoon! Luokkaretkellä oltiin historianopettaja Paavo Pärnäsen johdolla jo ennen Viron uudelleen itsenäistymistä vuonna 1991.

”Aluksi mietin, että mitä ihmettä teen täällä? Tartto oli ihan toinen maailma, kuin Monaco. Vaikka olinkin Monacossa kokematon ja aloitteleva tarjoilija siellä ravintolassa, niin silti muutos oli suuri, kun Monacon luksusympäristö vaihtui yhtäkkiä aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Samalla muutos oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että päätin jäädä”, kertoo Ella.

Vasta jälkikäteen Ella on alkanut ymmärtää, mikä merkitys Tartto-vuosilla on ollut hänen elämässään. Monta asiaa on Tartosta kiittäminen. Ella opiskeli juuri uudelleen itsenäistyneen valtion vanhimmassa ja arvostetuimmassa yliopistossa. Tarton henki eli voimakkaana ja ihmisten yritteliäisyys puski joka puolelta ulos uskomattomalla voimalla ja palolla. Tätä Ella sai olla paikan päällä todistamassa. ”Itsenäisyys tarkoittaa pienelle kansalle todella paljon ja sain olla sen kehityksen ytimessä. Olen siitä todella kiitollinen.”

Uudessa Virossa, Ella huomasi miten hänen opiskelijakavereitaan haettiin töihin lähes suoraan koulunpenkiltä. Nuorilla oli tuolloin mahdollisuus päästä melkeinpä mihin tahansa virkoihin, koska Virossa haluttiin töihin uusia ihmisiä, joilla oli uudenlainen ajattelutapa.

”Minulle jäi sellainen olo, että kurssikaverini sijoittuivat työelämässä tosi hyvin. Tartossa ja Virossa oli väreilevää energiaa. Pyörät tuntuivat pyörivän kovaa vauhtia eteenpäin. Se oli myös etsikkoaikaa: tuntui että kaikki on mahdollista niille, jotka osasivat ja uskalsivat tarttua tilaisuuteen.”

Miten sitten ne, jotka eivät olleet niin avoimia uudelle aikakaudelle? ”Kaikki eivät saaneet kiinni siitä kehityksestä. Muutoksen aika oli myös vähän ristiriitaista aikaa monelle, varsinkin niille, jotka olivat tottuneet suljettuun neuvostojärjestelmään. Keskellä suurta muutosta ihminen voi tuntea olevansa ihan hukassa”, kuvailee Ella.

Ella Tuglas-seuran järjestämillä Helsingin Martin markkinoilla juontajana vuonna 2022.

Kieliopintojen kautta oman aineen pariin

”Meitä lähti Tarttoon 40 hengen opiskelijaporukka. Ihmiset olivat vielä toisilleen tuntemattomia. Joukossa oli menijöitä niin lääketieteelliseen kuin oikeustieteelliseenkin tiedekuntaan. Minä olin hakenut opiskelemaan journalistiikkaa, mutta koska en osannut vielä viroa, opiskelin ensimmäisen puoli vuotta kieltä.”

Ella koki kuitenkin turhauttavaksi sen, ettei päässyt heti opiskelemaan pääainettaan. Hän ei ollut kuvitellut viettävänsä kokonaista lukuvuotta opiskelemassa ainoastaan viroa.

”Varmaan siellä ajateltiin, että opiskelisin viroa koko vuoden. Mutta minä mietin niin, että en kyllä rupea kokonaista vuotta kuluttamaan ainoastaan kieliopintojen parissa. Tilanne turhautti jo vuodenvaihteen tienoilla, kun kieliopintoja oli takana yksi lukukausi. Satuin kävelemään pää painuksissa yliopiston käytävällä, kun vastaan tuli yksi kaveri, jolle kerroin tilanteestani. Hän kehotti minua menemään välittömästi yliopiston toimistoon ja kertomaan siellä, että uuden vuoden alussa aloitan aineopinnot”, Ella muistelee.

”Oikaisin olkapääni siltä seisomalta ja marssin suoraan toimistoon. Joululoman jälkeen pääsin kuin pääsinkin aloittamaan journalistiikan opintoni. Olin ainoa suomenkielinen ja suomalainen omalla kurssillani. Sain kyllä alussa hyvin apua opiskelijakavereiltani.”

Koskaan ei kannata luovuttaa, näyttääkin olevan yksi Ellan elämän ohjenuorista.

Ella Kanninen Viron Kansallismuseon edessä Tartossa. Museo on yksi Ellan lempikohteista kaupungissa.

Opiskelijaelämä kului kotibileissä ja elokuvissa

Opiskelijat viettivät tietenkin myös vapaa-aikaa Tartossa. ”Meillä oli paljon kotibileitä, käytiin baareissa ja elokuvissa. Elokuvateatterissa oli vielä siihen aikaan puiset penkit. Usein filminauha meni poikki ja rulla piti tietenkin vaihtaa käsin. Ei silloin ollut mitään kauppakeskuksia, joissa olisi voinut hengailla.”

Ensimmäisen vuoden jälkeen Ella alkoi käydä säännöllisemmin myös Suomessa. Laivamatkat olivat vielä tuohon aikaan pitkiä. Ne kestivät jopa seitsemän tuntia. Laivat saattoivat joskus talvisaikaan juuttua myös jäihin, mikä pidensi kotimatkaa entisestään.

Vuosiksi 1996–97 Ella siirtyi vaihto-opiskelijana Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselle. Samoihin aikoihin hän teki töitä myös lentoemäntänä. Viimeisen opiskeluvuoden hän vietti vielä Tartossa.

Ellan kainalossa ovat vasemmalla kulttuurineuvos Grete Ahtola Viron suurlähetystöstä ja oikealla Viron Opetus- ja Tiedeministeriön kansainvälisen yhteistyön neuvonantaja Liisa Ojaveer, joka toimii myös Tartto 2024 -hankkeen kv-vastaavan tehtävissä.

Tarttolaisuus on sekä eurooppalaisuutta että pohjoismaalaisuutta

”Aikani Virossa on syventänyt pohjoismaalaista identiteettiäni ja tietysti samalla syventänyt myös näkemystä ja kokemusta veljeskansastamme. Aina kun olen tehnyt töitä ja asunut Keski-Euroopassa ja toisessa kotimaassani Italiassa, tuon esille Suomen ja Viron kielisukulaisuutta, joka on hyvin mielenkiintoinen. Tartto on vahvistanut myös kokemusta eurooppalaisuudesta, joka on mieletön rikkaus”, Ella kuvailee.

Opiskelu Viron vanhimmassa yliopistossa on avannut ovia myös työelämässä. ”Kun ansioluettelossani luki, että olen valmistunut Tarton yliopistosta, niin pääsin työhaastatteluun esimerkiksi Ylelle. Kovin moni ei vielä yhdeksänkymmentä luvun alussa ollut opiskellut Tartossa. Se herätti työnantajissa paljon uteliaisuutta.”

Ellan ensimmäinen työpaikka oli A-lehdissä, jonka jälkeen hän siirtyi televisiotyön pariin aloittaen Ylen Aamu-TV:ssä. ”Talon sisällä aloitin uutistoimittajana, siitä siirryin lukemaan uutisia. Myöhemmin sain työtarjoukset ”Talo Italiassa -ohjelmaan ja ”Tanssii Tähtien Kanssa” -ohjelmaan.” Tällä hetkellä Ella Kanninen työskentelee muutaman vuoden tauon jälkeen tutussa ja rakkaassa ”Puoli seitsemän” -ohjelmassa.

Italia on Ellan toinen koti

Hän asuu Suomessa yhdessä aviopuolisonsa Valerio Chincan ja kahden teini-ikäisen poikansa kanssa. ”Meillä perheessä on jalat vahvasti molemmissa maissa. Kun muutimme Suomeen perheen kanssa vuonna 2018, tarkoitus oli viipyä maassa noin vuoden verran. Mutta nyt onkin vierähtänyt jo viisi vuotta,” ihmettelee Ella ajan kulumista.

Toinen koti sijaitsee Firenzen ja Siennan välimaastossa Italiassa. Ella on tottunut matkustamaan kahden maan väliä ja sopeutumaan tilanteiden ja maiden mukaisesti. Perheen toisen kodin lisäksi myös työ vie häntä säännöllisesti Italiaan.

”Tein ”Talo Italiassa” -kielioh – jelmaa ystäväni Paolo Pellein kanssa ja myöhemmin olen toiminut emäntänä hänen järjestämillään matkoilla Italiassa. Ellaa kuunnellessa ei voi olla ajattelematta, että tälle maailman naiselle sopii elämä kulttuurien keskellä. ”Sopeudun kaikkialle, se voi olla välillä raskastakin, mutta on se myös tosi kivaa. Se pitää mielen joustavana.”