Kielitaitoa kesäleiriltä

Tätä kirjoittaessani olen matkalla hakemaan kuopustani Viron Laulasmaan KutiMuti-nuortenleiriltä. Leirillä kävi vuosia myös esikoiseni, aina siihen asti, kunnes kasvoi ulos leiri-iästä. Sama on pian edessä myös lukion aloittavalla kuopuksella.

Esikoiseni ollessa kahdeksanvuotias, ensimmäiselle kesäleirille lähtivät mukaan myös samanikäinen virolaiskaveri ja uudet keltaiset kumisaappaat. Toki lapseni oli ”se suomalainen”, jonka kustannuksella oli hänen hyvästä kielitaidostaan huolimatta hauska pilailla. Niinpä hänelle vakuuteltiin, että keltaiset kumpparit ovat erittäin sopiva, jopa suorastaan suotava asuste leiridiskoon. Onneksi virolaiskaveri pelasti tyttöni naurunalaiseksi joutumiselta.

Olen aina puhunut lapsilleni viroa, joten heidän sananvarastonsa on paljolti minulta lainattua. En ole tietenkään voinut enkä osannut opettaa heille kaikkia uudis- ja puhekielen sanoja. Kun virolaisia isovanhempia ei ole ja viron kielen kouluviikkotuntikin on enää pelkkä muisto, niin isona apuna kielitaidon kohentamisessa on jokavuotinen 8–10-päiväinen nuortenleiri Virossa. Erään sellaisen jälkeen he kysyivät närkästyneinä, miksi ihmeessä en ollut opettanut heille näinkin keskeistä sanaa kuin retuusid eli legginsit. Jaa, ehkä siksi, kun en käytä vaatteena enkä tykkää sanasta. Mutta hyvä kun joku opettaa.

Muutaman vuoden takaisella kesäleirillä lasten keskuudessa kohistiin ööhäire-nimisestä ilmiöstä. Kyseessä oli ilmiselvästi jokin jännittävä ja pelottava asia, jonka odotettiin saapuvan minä tahansa leiriyönä. Koska kysyminen oli noloa, niin nuorimmaiseni päätteli itse, että kyseessä on jokin iso ja vaarallinen hyönteinen. Kun ööhäire lopulta koitti, se osoittautuikin yöhälytykseksi. Joka iikka hätisteltiin sängystään kesken unien ja kaikkien oli riennettävä ulos taskulamppuineen suorittamaan pimeässä metsässä erinäisiä tehtäviä.

Kävin sunnuntaina hakemassa tyttöni tämänkesäiseltä leiriltä. Viron kieli sujuu taas ainakin hetken kuin syntyperäiseltä virolaiselta eikä väliin lipsahda suomen kielen sanoja. Nyt oli hänen vuoronsa opettaa minulle uusia sanoja: külliti eli sekaisin ja savi eli ihan sama. Leirillä ei nimittäin ollut ihan savi, onko tupa külliti vai ei.

Niin Virossa kuin Suomessakin lapsille ja nuorille järjestetään monenlaisia kesäleirejä. Suomessa tutut muutaman päivän tai viikon pituiset rippi- tai Prometheus-leirit ovat naapurimaassa vielä harvinaisia. Partioleirejä telttamajoituksineen sen sijaan näkee jo sielläkin. Neuvostoajan pitkän pioneerileiriperinteen jatkoksi ovat tulleet monenlaiset harrasteleirit, jotka painottuvat urheiluun, musiikkiin, eläimiin ja ulkoilmaelämään. Hyvä niin, sillä ihan kohta lapset joutuvat taas koko päiväksi koulupenkkiin – Virossa 1. syyskuuta, Suomessa jo elokuun alkupuolella. 

Teksti Kristiina Kass

Kristiina Kass on suosittu virolainen lastenkirjailija, kuvittaja ja mm. Risto Räppääjä -sarjan virontaja. Hänen tunnetuin hahmonsa Nõianeiu Nöbinina (Noitaneiti Nöpönenä) seikkailee kirjojen lisäksi myös koko perheen TV-sarjassa. Kass on asunut Suomessa vuodesta 1990.

Lue lisää samasta aiheesta