4.6.2023 | Henkilö

Ilkka Alanko inspiroituu Tallinnasta

Teksti Petri Saraste 
Kuvat Pete Hossa, Jussi Jokinen

Ilkka Alanko on ollut rock-taivaan kiintotähti jo vuosikymmeniä. Tarkkaan ottaen hänen bändinsä Neljä Ruusua on tehnyt musiikkia jo yli neljä vuosikymmentä, ja vaikka yhtye on pitänyt pitkiä taukojakin, loistaa tähti taivaalla aina vain.

Mutta mistä tämä 53-vuotias lauluntekijä ja muusikko ammentaa luomisvoimansa? Miten joensuulainen pankinjohtajan poika päätti ryhtyä rokkariksi ja mitä on tulossa seuraavaksi? Entä mikä on hänen suhteensa toiseen kotimaahansa Viroon?

The Baltic Guide päätti tavata Ilkan poplaulajan vapaapäivänä Tallinnassa.

Mustiin pukeutunut Stingin näköinen mies saapuu haastattelupaikkaan Café Operaan minuutilleen sovittuun aikaan. Paikan valinta ei olut Ilkan, joka viihtyy paremmin Koplin ja Kalamajan pienemmissä ja maanläheisimmissä baareissa, kuten ät-baarissa ja Topsissa.

Café Opera tiedettiin kuitenkin ennakolta rauhalliseksi tapaamispaikaksi. Ja onhan Ilkalla klassisen musiikin taustaakin.

Ilkka Alanko kertoo saavansa kulkea Tallinnassa melkoisen rauhassa, toisin kuin lahden toisella puolella. Silloin tällöin häntä on ulkomailla todellakin luultu britti-ikoni Stingiksi.

Viime aikoina keikkarintamalla on ollut hiljaisempaa. Kesäksi on sovittu vain muutama esiintyminen.

”Me tehtiin neljän vuoden telakalla olon jälkeen Neljän Ruusun kanssa putkeen 11 vuotta ja ainakin 60–70 live-esiintymistä joka vuosi. Nyt mulla on erityisen luova vaihe menossa ja kova halu tehdä uutta musiikkia”, Ilkka Alanko hehkuttaa.

Minkälaista musiikkia on tulossa, sitä Alanko ei vielä paljasta, mutta sanoo ainakin osa albumin biiseistä syntyvän Tallinnan Kalamajassa sijaitsevassa asunnossaan.

Ilkka Alanko viihtyy omaperäisessä Kalamajan kaupunginosassa.

Tallinna on hyvä luovuuden lähde

Ilkka Alangosta tuli osa-aikainen tallinnalainen 14 vuotta sitten. Ystäviä alkoi löytyä musiikin kautta ja Lemo Kaljumetsillä oli suuri vaikutus siihen, että keikkoja alkoi tulla myös Viroon. Tallinnasta on tullut yhä tärkeämpi paikka ja nykytekniikka mahdollistaa laulujen tekemisen missä vain. Näkymä ikkunasta ja kävelyretket Kalamajan rannoilla saavat miehen inspiroitumaan. Takana on jo 15 studioalbumia. Luomisvoimaa riittää yhä.

Tallinnassa hän tapaa myös ystäviään, joista yksi läheisimpiä on Viron koripallojoukkueen päävalmentaja Jukka Toijala. Miehet ovat tunteneet toisensa jo Joensuun ajoilta, jolloin Jukka pelasi itse koripalloa Joensuun Katajassa. Yhdessä he tekevät tutkimusretkiä syrjäisempiin paikkoihin ja pelaavat koripalloa tutussa porukassa.

”Olen aina viihtynyt täällä. Minua miellyttää täällä ennakkoluulottomuus, tekemisen meininki ja arkkitehtuuri. Tämä maa ei ole mikään sääntö-Suomi.”

Ilkka Alankoa auttaa sävellystyössä se, että hän on soittanut montaa eri instrumenttia. Nelivuotiaana käteen iskettiin viulu, mutta pian se sai antaa tilaa puhaltimille: klarinetille ja käyrätorvelle.

”Siellä Joensuun talvipakkasissa sitten pyöräilin käyrätorvikotelo kainalossa soittotunneille”, hän naurahtaa.

Lapsuuden soittoharrastuksesta muistuu mieleen myös Joensuulaisen Länsikadun omakotitalon kakofonia, kun veli Ismo harjoitteli selloa, toisessa huoneessa Satu viulua, Petri huilua, isä hoilotti yksinlaulua ja äiti runonlausuntaa.

”Oli siinä metelissä varmaan kaikkien vaikea keskittyä omiin juttuihinsa ja murrosiässä tietynlaista kapinamieltä alkoi syntyä”, Ilkka muistelee.

Mutta perhe suhtautui jälkikasvun kapinointiin lopulta ymmärtäväisesti ja rohkaisevastikin.

Nyt omat lapsetkin soittavat.

Ensimmäinen levy jo 16-vuotiaana

Neljä Ruusua syntyi jo vuonna 1982, jolloin sen nimi oli vielä Talouskukkaro, eli yhteistä taivalta on tehty jo neljä vuosikymmentä. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat viisi jäsentä. Ilkka Alangon lisäksi bändissä soittivat kitaristi Kode Koistinen, basisti Lade Laakkonen ja rumpali Kämy Kämäräinen sekä kosketinsoittaja Matti Suomela, joka lähti yhtyeestä vuonna 1985.

”Olin vasta 16-vuotias, kun teimme ensimmäisen levyn. Olimme vähän liian nuoria ja nyt voi sanoa, että pari ensimmäistä levyä olisi hyvin voinut jäädä tekemättä”, Alanko vitsailee.

Kaksi ensimmäistä albumia julkaistiin vuonna 1987.

Ilkka suhtautuu muusikon työhönsä tätä nykyä vakavasti, mutta ilman paineita.

”Olen tehnyt tätä hommaa jo 12-vuotiaasta, joten tiedän mitä tämä on. ”Tähän asti musiikkia on tehty aika fiilispohjalta, ja näin on tarkoitus mennä eteenpäin jatkossakin”.

Hyvä sparraaja ja keskustelukumppani on veli Ismo, jonka kanssa Ilkka on yhteydessä lähes päivittäin.

Ilkka ei tunnusta koskaan olleensa mikään hevifani, vaikka sellainen vaihekin murrosiässä kävi kylässä. Hän tunnustautuu yhä edelleenkin brittiläisen vuonna 1980 perustetun elektronista rokkia soittavan Depeche Moden ihailijaksi.

Yhä vieläkin Ilkka käy Tallinnan Depeche Mode -baarissa ja hän aikoo mennä bändin Viron keikalle elokuussa.

”Sellaisiin megabändeihin kuten Rammsteinin meininkiin suhtaudun lähinnä huumorilla”, hän toteaa.

Hyvä poliitikko ymmärtää kulttuuria

Kulttuuriala on ollut korona-ajan alusta asti kovissa vaikeuksissa. Uudelta kulttuuriministeriltä Ilkka sanoo odottavansa, että tämä asettaisi rohkeasti inhimilliset arvot taloudellisten edelle. Agendalla ei saisi aina olla se oma lehmä.

”Hyvällä poliitikolla on ymmärrystä ajatella kokonaisvaltaisemmin, ja hän on joukkuepelaaja. Pitäisi myös ymmärtää, että kulttuuriala on erittäin merkittävä työllistäjä ja sen liikevaihto on suuri”, Alanko listaa, mutta korostaa samalla, ettei ole järin poliittinen ihminen.