Vaikean ja äkkinäisen taltuttajat – Henri ja Juuso Roihu pyrkivät purjehduksen maailman huipulle
Nopea, vaikea ja äkkinäinen, niin kuin valtava purjelauta, kuvailevat Juuso (vas.) ja Henri Roihu 49er-luokan kilpavenettä. “Vähän kuin formula 1 -auto vesillä.”
Penkkiurheilijat, tehkääpä muistiinpanoja: jos asiat sujuvat suunnitellusti, vuoden 2020 kesäolympialaisissa purjehduksen 49er-luokassa ovat mukana vironsuomalaiset veljekset Henri (23) ja Juuso (21) Roihu. Vuonna 2024 tavoitteena on olympiamitali.
Virolaisen äidin ja suomalaisen isän pojat ovat Virossa purjehduksen maajoukkuevalmennettavia ja hyvää vauhtia matkalla maailman huipulle.
“Hyvin on mennyt. Olemme edistyneet siihen tahtiin, mikä on tavoitteena”, Henri sanoo Tallinnan Piritan purjehdussatamassa.
Olympiapaikka vuoden 2020 kisoihin saattaa varmistua jo tämän vuoden joulukuussa Uudessa-Seelannissa pidettävissä maailmanmestaruuskilpailuissa.
Roihun veljekset ovat täydellinen esimerkki luontevasti kahden kulttuurin lapsista. Kumpikin on elänyt elämänsä Virossa, lukuun ottamatta Mäkelänrinteen urheilulukiossa vietettyä aikaa. Henri kävi armeijansa Suomessa, Juuso Virossa. Veljekset puhuvat keskenään suomea, yhdellä poikkeuksella:
“Kun kilpailussa starttipilli soi, kieli vaihtuu viroksi.”
Nuoret miehet ovat saanet purjehduksen perusopit ja oppineet alan sanaston Virossa, joten kisatilanteessakin on helpompi käyttää viroa.
Kun purjehdusparina on oma perheenjäsen, voisi kuvitella, että välillä tulee keskinäistä sanomista.
“Jos kinastellaan, niin maissa. Vesillä meillä on yksi yhteinen tavoite, ja joka harjoituksesta on saatava maksimi. Silloin ei ole varaa kinasteluun”, Juuso kertoo.
Toisaalta kenenkään toisen kanssakaan nuoret urheilijat eivät osaisi kuvitella kisaavansa. Henrin mukaan veljekset ovat olleet käsi kädessä pienestä pitäen. Toisen ajattelutapa ja reaktiot ovat niin tuttuja, että nopeita päätöksiä vaativassa kisatilanteessa siitä on vain etua.
Roihut ovat tänä kesänä ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa he voivat keskittyä täysillä vain urheiluun. Päivittäin harjoitellaan kahdesti: toinen treeni on vesillä, toinen taas fyysistä harjoittelua, sillä kilpapurjehdus vaatii huippu-urheilijan rautaista kuntoa.
Modernien urheilijoiden tapaan treenaamiseen kuuluvat myös urheilupsykologin tapaamiset.
“Mitä lähemmäs huippua mennään, sitä enemmän pää vaikuttaa”, Juuso sanoo.
Mutta miksei huipputasolla kilpailevia tyylikkäitä nuoria suomalaisurheilijoita nähdä kisaamassa Suomen lipun alla?
“Noh, miten sen nyt sanoisi. Virossa koko purjehdusliiton toiminta satsaa olympialuokkiin ja niihin valmistaviin luokkiin. Suomi kosiskeli kyllä varsinkin lukion jälkeen, mutta aika paljon olisi pitänyt tarjota, että olisimme siirtyneet Suomen edustajiksi”, veljekset sanovat.
Tietysti vaakakupissa painoi myös se, että koti, elämänpiiri ja tutut harjoitusmahdollisuudet olivat jo Virossa.
Mutta Suomi tai Viro, väliäkö tuolla – kannustaa voi silti. Viimeistään ensi keväänä tiedetään, nähdäänkö purjehtijaveljekset jo 2020 Tokion olympialaisten lähtölinjalla.
Teksti Silja Hurskainen, kuvat Andrei Chertkov
Lue lisää samasta aiheesta49er juuso roihu kilpapurjehdus olympiakarsinnat olympialaiset roihun veljekset valmennus viron maajoukkue