Ei polku tää vie mihinkään
Viro on saanut vuosien aikana Euroopan unionilta satoja miljoonia euroja erilaisiin infrastuktuuria, taloutta ja alueellista tasa-arvoa kehittäviin projekteihin. Myös kaikki muut unioniin liittyneet Itä-Euroopan maat ovat saaneet EU:lta samanlaista tukea.
Virossa suurin yksittäinen rahaa jakava elin on Ettevõtluse Arendamise Sihtasutus EAS eli suomeksi elinkeinoelämän kehityssäätiö, jonka budjetti oli viime vuonna 200,5 mijoonaa euroa. Kolme neljännestä summasta tulee Euroopan unionilta.
Osan EAS:n menoista kuitenkin kustantavat virolaiset veronmaksajat valtion kassasta. Vuonna 2016 Viron veronmaksajien liitto (Eesti Maksumaksjate Liit) nimesikin EAS:n ”veronmaksajien viholliseksi”.
EAS on Viron valtion johtama, ministeriön suuruinen organisaatio, jossa työskentelee noin 330 ihmistä. Myös Viron matkailun kehittäminen on yksi EAS:n tehtävistä.
EAS on viime vuosina jakanut rahaa useisiin kohteisiin, jotka ovat päätyneet konkurssiin. Esimerkiksi vararikon tehneeltä Rakvere Tark Maja -hankkeelta yritetään periä takaisin 2,5 miljoonan euron summaa.
Lisäksi on vaarana, että EAS:n antamat tukirahat asettavat kilpailevat yhtiöt taloudellisesti eriarvoiseen asemaan, kun toinen saa avustusta ja toinen ei.
Myös monet infrastruktuuriin jaetut avustukset herättävät kummastusta. Esimerkiksi monen virolaisen maalaiskylän jatkeeksi on rakennettu hieno, valaistu kevyenliikenteenväylä, joka ei johda mihinkään tai loppuu keskelle asumatonta peltoa.
Tien rakentamisella on ehkä työllistetty muutamia kunnan ihmisiä. Mutta minkäänlaista hyötyä tai jatkuvuutta hankkeelle ei ole mietitty.
Myös rahan jakoperusteet on monta kertaa kyseenalaistettu. Miksi joku saa ja toinen ei? Väitetään jopa, että suuriin miljoonahankkeisiin on helpompi saada rahoitusta kuin pieniin kohteisiin. Suurten summien jakaminen muutaman kymmenen tuhannen erissä kun teettää paljon enemmän töitä kuin jakaa kerralla pois kunnon potti.
Myös monet rahanhakijat ovat toimineen arveluttavalla tavalla: tärkeintä ei ole ollut tarve kehittää omaa liikeideaa, vaan selvittää mihin ja minkälaisella anomuksella rahaa saa. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa on rakennettu esimerkiksi matkailukohteita, satamia, kylmävarastoja ja yhteiskeittiöitä, jotka eivät koskaan tule toimimaan ilman avustusvaroja.
Vuonna 2020 Euroopan unionin rahahanat menevät Viron osalta kiinni. Silloin virolaispoliitikkojen pitää ottaa itse vastuu esimerkiksi Viron matkailumarkkinoinnin rahoituksesta ja kehittämisestä.
Hüttünen
Piirros: Eve Jaansoo
Lue lisää samasta aiheestaavustus eas elinkeinoelämä Euroopan unioni projektirahoitus tukiraha verotus
