Kirjaa ei saa (enää) pullan hinnalla
Kirjat ovat kalliita. Sitä mieltä ovat kirjojen ystävät niin Suomessa kuin Virossakin. Virolaiset muistavat vielä ajan, kun kirja saattoi kaupassa maksaa 10–20 kopeekkaa. Esimerkiksi suosikkikirjailija Eno Raudin nuortenkirja Päris kriminaalne lugu vuoden 1968 painos maksoi 11 kopeekkaa. Painosmäärä oli huikea: 24 000!
Vaikka sen ajan tyypillinen lastenkirja oli kellertävälle kierrätyspaperille painettu pehmeäkantinen vihko, jonka teksti paperin ja painokulujen säästämiseksi oli pientä ja tiheää, oli se kuitenkin lukukelpoinen ja täytti tärkeimmän tehtävänsä – antoi lukunautinnon.
Kovakantinen kirja oli toki kalliimpi. Offried Preusslerin Krabat vuodelta 1982 maksoi kokonaiset 45 kopeekkaa. Painosmäärä 45 000.
Vertailun vuoksi: 15 kopeekalla koululainen (eli minä) osti lähikaupasta ison vastapaistetun sydämen muotoisen sokeripullan. Tavallinen vehnäsämpylä maksoi neljä kopeekkaa.
Ei mikään ihme, että ihmiset ostivat paljon kirjoja ja antoivat niitä lahjaksi. Kaikilla oli kotona kirjahyllyt, lapsilla tietysti omansa ja monessa kodissa hyllyt notkuivat sen aikaisista hittisarjoista Mirabilia, Seiklusjutte maalt ja merelt ja Loomingu raamatukogu.
Nykyään painosmääriä ei merkitä kirjaan, ei liioin myyntihintoja. Kirjat ovat toki kauniimpia katsella ja kestävämpiä käsitellä, mutta pullan hinnalla niitä ei hevin löydä. Lastenkirjoissa on kovat kannet ja värikuvat. Thorbjörn Egnerin Sööbik ja Pisik maksaa Virossa kympin ja hyvä viineri euron.
Oppikirjojen hinnat ovat ihan oma lukunsa. Tänä syksynä nuorimmaisenikin aloitti lukion. Olin jo melkein ehtinyt unohtaa esikoisen järkyttävät lukiokirjamenot – heidän ikäeronsa on yli kuusi vuotta. Nyt karu todellisuus iski taas. Pelkästään ensimmäisen jakson kirjat maksoivat 200 euroa, kun jaksoja on jokaisena lukuvuotena viisi.
Yhdyn niiden nurisijoiden sankkaan joukkoon, jotka valittavat, että Suomessa koulutus ei suinkaan ole ilmaista, vaikka kuinka muuta väitetään. Yhden jälkeläisen lukion kirjoista saattaa vanhemmille pamahtaa hyvinkin 2000–3000 euron lasku.
Virossa koulujen oppikirjat, lukiokirjat mukaan lukien, ovat aidosti maksuttomia. Samalla tavalla lukion kirjoja lainataan ja kierrätetään kuin ala- ja yläasteenkin oppikirjoja. Tarpeen mukaan niitäkin vaihdetaan uusiin, muutaman vuoden välein. Vaikka maailma muuttuu ja virolaisiinkin oppikirjoihin tehdään korjauksia ja täydennyksiä, niin niitä muutoksia kustantajat eivät pysty maksattamaan vuosittain uusilla oppilailla.
Valmistuuko virolaisista lukioista sen takia tyhmempiä nuoria, koska he eivät ole saaneet oppejaan upouusista, vuosittain tarkistetuista painoksista, jotka maksavat 30–50 euroa kappale?
Onneksi sentään kaunokirjoista ei tule joka vuosi uusia, viilattuja painoksia. Hölmöläisten hommaahan sellainen olisi.
Teksti Kristiina Kass
Kristiina Kass on suosittu virolainen lastenkirjailija, kuvittaja ja mm. Risto Räppääjä -sarjan virontaja. Hänen tunnetuin hahmonsa Nõianeiu Nöbinina (Noitaneiti Nöpönenä) seikkailee kirjojen lisäksi myös koko perheen TV-sarjassa. Kass on asunut Suomessa vuodesta 1990.
Lue lisää samasta aiheestakirja kirjakauppa kirjasto lukeminen lukio oppikirja
