Telliskiven kirpputorifestivaali
Päivä alkaa sateisena, mutta kun pääsemme paikalle, on ilma jo selkeä. Festivaaliportilla kerätään pientä pääsymaksua. Kenties se on vaikuttanut tunnelmaan niin, että paikalla on muitakin kuin jobbareita. Tai kenties Sannan ensimmäinen kirpputoriostos, pieni yhden euron pyhäinkuva, on hyvä enne, tai esiin tuleva aurinko vaikuttaa kaikkeen tulevaan.
Ja vaikuttaakin: kohta kassi on täynnä kaikenlaista pientä ja tarpeellista, kristallipallosta komediasarjaan, käsitöitä ja muinaismuistoja unohtamatta. Kun sade kerran on laantunut, ei pöytien päällä tarvittuja pressuja enää kaivata, ja ostan muutamalla kolikolla itselleni kerrankin sopivan sadetakin, vanhan, armeijan nilkkapituisen sadetakin erillisellä selkäviitalla.
Kirjakauppias Pasi tinkii puista pyykkilautaa. Ei tarvitse edes tinkiä, hinta on jo kohdillaan, ja lauta lähtee Pasille kotiin Pärnuun. Torin toisessa päässä hän oli nähnyt mielenkiintoisia lamppuja, ja ajatellut tehdä hyvät kaupat parilla eurolla, mutta nähnyt hinnat ja poistunut äkkiä paikalta. Nauramme, lamppukauppias on kaverimme Tõnis Vellama, valaisinsuunnittelija, jonka retrommatkaan työt eivät ihan pariin euroon liiku.
Kun kuormaa on kyllin ja mukaan varatut pienet käteiset lopussa, istumme terassille ottamaan yhdet ennen kotiin lähtöä. Samassa paikalle pölähtää useita eri kansallisuuksia edustava seurue, joukossa yksi hyvänpäiväntuttukin. Heillä on tärkeää kysyttävää: me kun asumme Tallinnassa, niin kannattaako tänne muuttaa asumaan?
Hyvä kysymys. Meidän kannatti. Elinkustannuksemme ovat samat kuin entisessä kodissamme Pohjois-Englannissa, mutta elämän laatu paljon parempi. Jos haluaa integroitua ja osallistua yhteiskuntaan, niin kannattaa. Jos on innovaatioita, ideoita ja nauttii kulttuurista, kannattaa. Jos haluaa parantaa maata ja osallistua immateriaaliosaamisen vientiin, ehdottomasti kannattaa. Jos taas…
He ovat ymmärtäneet vastauksen, ja poistuvat hyvillä mielin tutkimaan kiinteistönvälittäjien ilmoituksia. Me lähdemme kotiin. Matkalla taivas vetäytyy taas harmaaksi ja alkaa sataa, mutta onhan uusi sadetakki. Sitäpaitsi Tallinnan sade ei koskaan jatku loputtomiin.
Teksti Kivi Larmola
Sarjakuvantekijä, kirjailija, taiteilija ja muusikko Kivi Larmola määrittelee itsensä tilanteesta riippuen joko “tarinankertojaksi” tai “kulttuurin sekatyöläiseksi”. Asuttuaan useita vuosia eri puolilla Eurooppaa, Kivi ja hänen valo- ja elokuvaajavaimonsa Sanna asettuivat Tallinnaan vuonna 2014.
Lue lisää samasta aiheestakirpputorifestivaali
