Leipä jatkukoon!
Taiteilijat eivät perinteisesti ole kriittisiä ruuan suhteen. Kun iso työ on saatu kaupaksi, tai uusi apuraha pelastanut talouden, voidaan tilata herkkuja. Kun ystäviä tulee kylään, laitetaan seitsemän ruokalajin päivällinen, joka heijastaa tekijänsä luovuutta. Mutta kylmä kuoriperuna sillipurkin liemellä kelpaa sekin, varsinkin jos sen kanssa on lasi pakastekylmää votkaa.
Tähän logiikkaan luotti myös Tallinnan vanhin suljettu klubi, taiteilijoiden ja kirjailijoiden KuKu, joka on toiminut samassa tilassa vuodesta 1935. Yläkerran ateljeista portaat alas ja pöytä koreaksi, tuttu henkilökunta kantoi juomaa kaksin käsin, ja ruuastakin saattoi sanoa sen, että sillä pysyi hengissä. Ennen 1990-luvun loppupuolta ei Tallinnan ruokatarjonta muutenkaan ollut – kauniisti sanottuna – niin erityistä.
Tärkeämpää oli henki ja ajatus. Maimu Berg kertoo ”Muotitalossa” kuinka päähenkilö ensimmäisen kerran kuuli glasnostista ja perestroikasta juuri KuKu-klubilla ulkomaiselta toimittajalta, jota klubin kantaboheemit juottivat päiväkausia ja jättivät sitten pimeään klubiin nukkumaan. Toimittaja ei oikein ymmärtänyt, mistä kaikesta oli puhuttu, mutta se ainakin oli varmaa, että tässä paikassa imperiumi oli luhistunut hyvän aikaa ennen kuin muualla tiedettiinkään.
Eipä KuKukaan jäänyt ilman vastavoimaansa. 1990-luvun alussa nuoret taiteilijat perustivat vastavoimaksi oman NoKu-klubinsa, joka sekin toimii, jos nyt ei salakapakkana, niin ainakin ilman kilpeä kadulla. Mutta siitä toiste enemmän, nyt Jürgen hakkaa noitarumpua ja professori Lapin tuo suuren tukkisahan. Pöydän kokoinen limppu on sahattava paloiksi ja jaettava yleisölle.
Seremonia on nähty ennenkin, mutta se ei vähennä sen maagisuutta: KuKun keittiö on remontoitu ja uusina kokkeina työskentelevät Marko Martinson ja Karli Hein. Ruoka on parempaa kuin koskaan, ja ainakin tänä iltana, ystävien seurassa, luovien hullujen ja suurten taiteilijoiden iltana, sitä tuntuu olevan loputtomasti.
Leipä jatkukoon!
TEKSTI KIVI LARMOLA, KUVA © SANNA LARMOLA
Kivi Larmola on helsinkiläissyntyinen kirjailija, soittaja ja sarjakuvantekijä, joka lähti Helsingistä 17 ja Suomesta 10 vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten matka toi Englannin Manchesterista Ranskan kautta Tallinnaan.
Päätös pakata pieni luoteisenglantilainen talo, Kiven ja hänen valokuvaajavaimonsa Sannan seitsenvuotinen koti konttiin, ja jäädä pysyvästi Viroon oli helppo,kun jo ensimmäisenä Tallinnan-iltana monet vanhat ystävät olivat tulleet toivottamaan tervetulleeksi ja vaihtamaan uusimmat kuulumiset. Suomen iltapäivälehtien mainostamaa halpaa kulutusta pariskunta ei hae: ”Elinkustannukset täällä ovat samat kuin Englannissa, ja hinnat tavallista eurooppalaista tasoa, mutta vastineeksi luovaa intoa ja yhteistyöprojekteja löytyy selvästi enemmän”, toteavat Kivi ja Sanna.
Lue lisää samasta aiheesta
