Rain Kooli: ”En koe itseäni Suomessa ulkomaalaiseksi”
Teksti Susanna Poikela Kuvat Andrei Chertkov, Susanna Poikela, Koolin perhealbumi
Rain Kooli työskentelee journalistina sekä viron että suomen kielellä ja hänelle on tullut tutuksi molempien maiden yhteiskunnallinen ja poliittinen elämä.
Toimittaja Rain Kooli sai arvostetun Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin ansioituneesta ja pitkäaikaisesta työstä Suomen hyväksi tämän vuoden toukokuussa. Kunniamerkki luovutettiin juhlallisessa tilaisuudessa Viron Suomen suurlähetystössä syyskuussa. Nyt saan kunnian istua tuoreen ritarin kanssa aamukahvilla Kalamajassa ja jutella hänen pitkästä urastaan ja elämästään kahden maan välillä.
Rain Kooli työskentelee toimittajana molemmin puolin lahtea sekä suomen että viron kielellä. Pitkän uransa aikana hän on tullut monille tutuksi suomalaisista ja virolaisista lehdistä, radiosta ja televisiosta.
Tie ammattikirjoittajaksi alkoi jo teininä
”Lukion viimeisellä luokalla aloin käsittää, että tämä lysti loppuu kohta, että tässä täytyy päättää, mitä aikoo seuraavaksi tehdä. Ryhdyin miettimään, että tulevalla työllä voisi olla jonkinlainen yhteys kieleen, koska koulussa menestyin äidinkielessä ja vieraissa kielissä.”
Sitten Rain Kooli keksi, että journalismi voisi olla sellainen työ, jossa hän voisi viihtyä.
”Olen aina ollut luontaisesti tiedonhaluinen ja kiinnostunut siitä, että pääsen tutkimaan elämää ja yhteiskuntaa mahdollisimman monipuolisesti. Tuntui, että toimittajan työ avaa ovia ja antaa mahdollisuuden tutkia ja oppia, ja näinhän se on tehnyt”.
Rain opiskeli vuonna 1989 vuoden verran journalistiikkaa Tarton yliopistossa.
”Se oli sillä tavalla onneton vuosi, että kaikki oppimateriaalit ja opetusjärjestelmät olivat vielä neuvostoajoilta ja ne olivat menettäneet merkityksensä. Ongelma oli siinä, että uutta opetusmateriaalia ei vielä ollut. 70-luvun oppikirjojen mukainen neuvostojournalismin perusteiden opiskelu tuntui turhauttavalta. Koin sinä syksynä henkilökohtaisen kriisin yliopisto-opetukseen liittyen”.
Rain Kooli ei halunnut jatkaa opintoja ensimmäisen kevään jälkeen. Ajatuksena oli palata Tarttoon muutaman vuoden jälkeen, kun koulutus on uudistunut ja toimii vähän paremmin. Elämä kuitenkin vei Rainin vain vuotta myöhemmin Suomeen.
Ennen Suomeen muuttoa Kouvolan Sanomien silloinen tuottaja Lauri Hasu sattui käymään Tallinnassa ja samalla reissullaan vieraili pienessä Harju elu -lehdessä, jossa Rain oli aloittanut toimittajan työt. Miehet tapasivat ja tajutessaan että Rain puhuu ja kirjoittaa sujuvaa suomea, hän alkoi tilata nuorelta toimittajan alulta juttuja Virosta. Koska fakseja ei ollut, Rain antoi puhelinraportteja.
”Kouvolan Sanomat alkoi tilata minulta juttuja, koska siihen aikaan 90-luvun alussa Virossa, Latviassa ja Liettuassa tapahtui todella paljon. Niin aloitin puhelinraporttien tekemisen. Jutut luettiin nauhalle ja Kouvolan Sanomissa oli sitten erikseen osasto, joka purki ja toimitti nämä juttuni. Tuohon aikaan olin 19-vuotias aloitteleva toimittaja, kun ensimmäistä kertaa aloitin kirjeenvaihtajahommat”.
Suomen kielestä toinen kotikieli
Rain Kooli on osannut suomea jo 12-vuotiaasta saakka. ”Olen kielten suhteen vähän tällainen ”Paavo Pesusieni”, että kieli tarttuu aika nopeasti ja suomen kieli on todella helppoa, ainakin näin virolaiselle. Kielen oppimisessa ylipäätään on tärkeää se, että oma äidinkieli on hyvällä pohjalla. Viron kieli oli yksi minun vahvimpia oppiaineitani koulussa.”
Suomen televisiosta tuli pääasiallinen uutiskanava nuorelle Rainille, niin kuin monelle muullekin tuohon aikaan Virossa. Suomen televisiosta avautui kuva siitä millainen Viro olisi voinut olla, mikäli neuvostomiehitystä vuonna 1944 ei olisi tapahtunut.
”Jo lapsena koko neuvostojärjestelmän rumuus, likaisuus ja toimimattomuus oli minulle luotaantyöntävää. Tajusin siis jo aivan pienestä saakka sen, että neuvostotodellisuus ei toimi eikä se vastaa henkilökohtaista maailmankuvaani eikä oikeudenmukaisuuden tai estetiikan tajua. Siinä järjestelmässä ei toiminut minulle mikään. Tämä tuntemus syntyi jo paljon aikaisemmin, kuin äiti alkoi kertoa politiikasta, suvun historiasta tai Viron tasavallasta ja sotaa edeltävästä aikakaudesta. Jotenkin pikkulapsen vaisto vaan sanoi, että neuvostoyhteiskunta ja -järjestelmä ei ole minulle enkä sopinut siihen lainkaan.”
Sitä vastoin Suomi tuntui Rainista selittämättömällä tavalla omalta. Rain ei romantisoinut pohjoista naapuriaan. Hän luki paljon suomalaista kirjallisuutta, ja hänellä oli maasta hyvin realistinen, jopa naturalistinen kuva.
Viron pojasta Suomen vävyksi
Vuoden 1990 loppupuolella Rain Kooli rakastui ja alkoi kulkea säännöllisesti Kymenlaaksoon, silloisen tulevan vaimonsa luokse Anjalankoskelle. Vuotta myöhemmin hän muutti Suomeen ja asui maassa kaiken kaikkiaan 16 vuotta. Anjalankosken Sanomissa Rain aloitti työt latomossa tekstinlatojana. Siinä työssä hän kertoo oppineensa paljon erilaisista tekstityyleistä sekä analysoimaan ja korjaamaan tekstejä.
”Aivan alussa työskentelin latomon lisäksi myös taitossa ja pimiössä. Olen todella tyytyväinen, että aikanaan opin lehdentekoa kaikilta osa-alueilta. Se on myöhemmin auttanut ymmärtämään koko prosessia ja muita ihmisiä, jotka ovat lehdenteossa mukana toimittajan lisäksi.”
Vuoden kuluttua Rain aloitti työt Anjalankosken Sanomien toimittajana. ”Paikallislehdissä toimittajat kirjoittavat hyvin monipuolisesti eri aiheista. Yhden viikonlopun aikana saattoi olla juttuja kyntökilpailusta muotinäytökseen ja kaikki piti hoitaa”, Rain kuvailee ensi askeliaan suomalaisena toimittajana. Anjalankosken aikoina hän jatkoi myös Viro-reportaasien kirjoittamista Kouvolan Sanomiin.
Kielellisesti tai kulttuurisesti Rain Kooli ei ole ikinä kokenut itseään ulkomaalaiseksi Suomessa. Se johtui jo alun perin hyvästä suomen kielen tasosta ja kulttuurin tuntemuksesta.
”Tulin Suomeen nuorena miehenä kotivävyksi ja aloin kasvaa suomalaiseksi toimittajaksi työtä tehdessäni. Siinä iässä leimauduin aika vahvasti suomalaisuuteen ja kymenlaaksolaisuuteen.”
Ulkopuolinen ja riippumaton näkökulma
Rain Kooli on viime aikoina pohtinut paljon identiteettiteemaa. ”Kun asut tietyssä maassa, sitten kirjoitat siitä maasta aivan eri kielellä ja kustantajakin on aivan eri maasta. Miten nämä näkökulmat ja identiteetit lomittuu? Tietynlaisesta ulkopuolisuudesta on hyötyä tässä työssä, koska kirjoittajana on tietyllä tapaa vapaampi. Ei ole mitään sidonnaisuuksia ja poliittisia tai yhteiskunnallisia kytkentöjä.”
Rain teki jo nuorena 18-vuotiaana melko radikaalin päätöksen olla äänestämättä. Hän kokee, että toimittajalla on iso rooli yhteiskunnassa ja kyky muokata ihmisten ajatuksia ja kallistaa näkökulmia puoleen ja toiseen.
”Äänestäminen on kuitenkin loppujen lopuksi aina kannanotto tiettyyn suuntaan. Olen pitänyt itseni täysin erilläni politiikasta.”
Päätös olla poliittisesti riippumaton ja virolainen tausta ovat antaneet Rain Koolin mukaan tuplasti vapautta kirjoittaa.
”Olin aika kärkäs kirjoittaja. Kirjoitin paitsi uutisjuttuja, myös kolumneja suomalaisiin lehtiin. Katsanto oli vähän terävämpi ja viiltävämpi, kun tulin ulkopuolelta ja kun ei ollut minkäänlaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia kytköksiä. Kolumneistani on tullut vuosien varrella monenlaista palautetta, on tullut sekä kehuja että haukkuja poliittisen kentän oikealta ja vasemmalta puolelta. Mutta sitten kun on suututtanut kaikki puolueet, voi olla tavallaan tyytyväinen, että on tehnyt työnsä hyvin.”
Takaisin Viroon
Rain Kooli muutti takaisin Viroon vuonna 2007. Lähes parinkymmenen vuoden aikana Viro oli ehtinyt muuttua todella paljon. Suomalaistuneelle toimittajalle kaikki muu paitsi kieli tuntui olevan aivan muuta, kuin hänen muutettuaan alle parikymppisenä Suomeen.
”Maa ja yhteiskunta olivat muuttuneet valtavasti. Paluumuuttajana minun piti opetella, miten asiat täällä hoidetaan ja miten täällä menetellään, aivan kuten kenen tahansa ulkomaalaisen, joka muuttaa Viroon. Onneksi journalismin perusteet ovat kuitenkin samanlaiset kuin Suomessa, joten työn puolesta ei tullut mitään uutta ja ihmeellistä.”
Rain Kooli nostaa kuitenkin esiin saman asian, mikä luotsasi häntä Suomessakin. Hän koki olevansa Virossakin yhtä vapaa ja riippumaton, koska tuli tavallaan ulkopuolisena virolaiselle kentälle ja koki pystyvänsä tarkastelemaan asioita hyvinkin objektiivisesti. Niinpä myös Virossa Rain alkoi aika nopeasti kirjoittaa mielipidekirjoituksia. Hän työskenteli muun muassa jonkin aikaa Eesti Päevalehdessä toimituspäällikkönä, Delfin uutissivustolla artikkelitoimittajana ja sitten kymmenen vuoden ajan Viron yleisradiossa toimittajana radio-, televisio- ja verkkopuolella vuoteen 2022, kunnes siirtyi YLE:n Viron-toimittajaksi.
”Kaikki mediat ovat minulle luontevia. Kirjoittamisen lisäksi olen visuaalinen ihminen ja pystyn ajattelemaan kuvallisesti. Radiojuttujen äänimaisema on myös tosi kiehtova ja ja sitäkin työtä tein Radio Itä-Uusimaassa Porvoossa ja myös täällä Virossa. Monipuolisuudesta on ollut uralla paljon hyötyä.”
Kun järjestelee mielessään aikajanalle hänen pitkää ja monipuolista uraansa ja elämäänsä tulee kieltämättä ajatelleeksi, että mies on aikamoinen heittäytyjä. Rain kuitenkin kieltää väitteen.
”Olen kyllä avoin asioille, mutta en ole kovin hyvä heittäytymään tuntemattomaan, esimerkiksi lähtemällä jostakin työstä ilman, että tiedossa on jotakin muuta tilalle. En ole myöskään mikään panssarivaunu, joka menee hirveän määrätietoisesti asioiden tai ihmisten yli. Minulla ei ole kiveen hakattuja käsityksiä tai pyrkimyksiä ja koen, että voin improvisoida ja toimia verrattain vapaasti… Otan siis vain turvallisia riskejä”, Rain lisää ja nauraa päälle.
Vapaa-ajallaan Rain viihtyy usein ulkoilemassa omissa lapsuuden maisemissaan Harkun metsissä. ”Kotitaloni on Harkun kartanon ja kartanonjärven lähettyvillä. Maisemat ovat hienot ja maasto on hyvin vaihtelevaa, löytyy järvi, mäntykangasta ja hiekkadyynejä. Lisäksi liikun paljon merenrannassa, koska asun Pohjois-Tallinnassa.”
Runoileva sananikkari
Kielimiehenä Rain Kooli on myös kunnostautunut keksimään uusia vironkielisiä ilmaisuja, joita on otettu nykykielessä käyttöön.
”Muutaman kerran on tullut vastaan tilanne, jossa on ollut pakko keksiä uusi vironkielinen sana kuvaamaan paremmin asiaa. Takavuosien presidentti Toomas Hendrik Ilves järjesti sanakilpailun, jossa hän haki vironkielisiä ilmaisuja tietyillä sanoilla, joilla ei ollut hyvää vironkielistä vastinetta. Näin syntyi esimerkiksi ”tundetaip”, joka korvaa paremmin alkuperäisen vironkielisen version ”emotsionaalne intelligentsus”. Tundetaip on vironnos suomalaisesta sanasta ”tunneäly”.”
Sananikkaroinnin lisäksi runous on ollut Rainin sydäntä lähellä nuoruudesta alkaen. Vuosien varrella kertyneitä tekstejä ei ole julkaistu kirjana, mutta kuka tietää, jospa vielä jonakin päivänä saamme lukea päivän polttavien aiheiden lisäksi myös tämän tuoreen Suomen Leijonan ritarikunnan ritarin runokirjaa.
Rain Kooli
- Ammatti: Toimittaja, kolumnisti
- Ikä: 53-vuotias
- Työ: YLE:n Viron-toimittaja, Turun Sanomien kolumnisti, Vikerraadion radiotoimittaja
- Harrastukset: runous, lukeminen, juoksu, teatteri
- Artikkeli, joka on jäänyt erityisesti mieleen:
”Se on juttu, joka jäi minulta tekemättä eli Estonian uppoaminen.”
The Baltic Guiden tuoreita uutisia
- Varhaismusiikin festivaalilla soi barokki
- Pärnu ei ole tylsä talvellakaan
- Lääkärikäynti Virossa voi säästää
Lue lisää samasta aiheestahaastattelu henkilöhaastattelu Rain Kooli toimittaja Viron kirjeenvaihtaja yle YLE:n Viron-toimittaja
