 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Viro ja kommunismin kipe� muisto
|
T�n� kes�n� Virossa puhutaan historiasta, menneisyydest�. Teema on Neuvosto- Eesti eli kommunismin aikakausi.
| ELKN�: n keskuskomitean vastaanotto eri aikojen komsomol- pomoille vuonna 1988. |
|
|
|
 ihe nousi esiin kun Viron parlamentti 13.6. ��nesti lep��m��n julistuksen jossa olisi tuomittu Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja sen toiminta Virossa. Lep��mist� kannattaneiden kansanedustajien toiveiden vastaisesti asia ei unohtunut vaan siit� on alettu puhua yh� enemm�n ja enemm�n.
Mutta mist� t�ss� on kysymys, miksi kommunismin aika on Virossa niin kipe� aihe?
Periaatteessa kaikki ovat asiasta yht� mielt�. Ennen toista maailmansotaa Viron elintaso oli Suomen tasolla. Siin� miss� Suomella oli puunjalostusteollisuutensa oli Virolla vahva kemianteollisuus joka jalosti palavan kiven �ljyst� teollisuuden tarvitsemia kemikaaleja. Ennen toista maailmansotaa virolaisia eli hieman yli miljoona, nyt heit� on hieman alle miljoona. Ilman neuvostovuosia virolaisia olisi l�hemm�s kaksi miljoonaa, maassa ei olisi ven�l�isv�est�� ja elintasoltaan Viro olisi yksi pohjoismaisista hyvinvointivaltioista. T�m� on yksi tapa laskea kommunismin tai Neuvostoliiton miehityksen hinta.
Toinen tapa on laskea ruumiit. Viro miehitettiin kes�kuussa 1940. Alkoi punaisen terrorin vuosi jonka aikana poliittinen eliitti ja korkeampi virkamieskunta vangittiin ja teloitettiin. Uhreja arvioidaan olleen noin 8000. Juuri ennen NatsiSaksan hy�kk�yst� vietiin ensimm�isess� joukkokyydityksess� Siperiaan ja vankileireille noin 10 000 virolaista. Toisen maailmasodan taistelut veiv�t virolaisia kummallekin puolelle rintamaa, pakkomobilisoituina. Tappiot olivat suuret, mutta se oli sotaa. Sodan j�lkeen jatkuivat pid�tykset ja karkotukset. Maaliskuussa 1949 kyyditettiin noin 21 000 ihmist�. Stalinin vankileireill� kuoli tai teloitettiin arviolta 25 000 virolaista vuosina 1944- 1953. Toisaalta jotkut tutkijat puhuvat jopa 75 000 uhrista. On selv� ett� liian moni virolainen kuoli siksi ett� h�n edusti v��r�� yhteiskuntaluokkaa, ei siksi ett� h�n olisi tehnyt mit��n v��r��. Heid�t tapettiin poliittisin perustein, siis kommunismin vuoksi.
Emme unohda
Antaa anteeksi vaan ei unohtaa, oli yksi kommunistisen puolueen tuomitsemista ajaneiden t�rkein perustelu. He halusivat ja haluavat symbolisen tuomion Virolle niin tuhoisalle j�rjest�lle. Pelk�st��n parlamentin julistuksen vuoksi ket��n ei syytett�isi, sill� oikeusvaltiossa ei tunneta kollektiivista vastuuta eik� taannehtivia lakeja.
Maailmalla on uutisoitu ett� Viro olisi julistamassa kommunismin aatteena rikolliseksi ja tuomittavaksi. Siit� ei kuitenkaan ole kyse. Lep��m��n ��nestetyn julistuksen oleelliset kohdat ovat: �Parlamentti painottaa ett� Neuvostoliiton sortokoneiston toimesta Virossa toimeenpannuista ihmisyyden vastaisista ja sotarikoksista vastaavat niit� johtaneet Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja sen alaosasto Eestin kommunistinen puolue.� ... �Parlamentti julistaa n�it� rikok sia toimeenpanneen Neuvostoliiton kommunistisen hallinnon ja sit� v�kivallalla tukeneiden Neuvostoliiton valtiollisten elimien kuten NKVD: n, NKGB: n, KGB: n sek� n�iden elinten muodostamien tribunaalien ja erikoisyksik�iden sek� h�vityspataljoonien ja kansanturvapataljoonien toiminnan rikolliseksi.� ... �Neuvostoliiton miehityshallinnon rikokset Virossa olivat vain yksi osa totalit��risten hallintojen ihmisyyden vastaisesta toiminnasta 1900- luvun maailmassa. hmisyyden vastaiset rikokset eiv�t vanhene. T�llaisten rikosten toistumisen uhka ei ole kadonnut. ��riradikaaleille ideologioille perustuvat hallinnot uhkaavat maailman rauhaa ja kansojen vapaata kehityst� niin kauan kuin niiden rikollinen luonne on tiedostamatta ja tuomitsematta.�
Julistuksen hyv�ksyminen parlamentissa kaatui ilmeisesti siihen ett� enemmist� kansanedustajista on aikoinaan ollut kommunistisen puolueen j�seni�. Ei j�senyyteen mit��n suurta aatteellisuutta vaadittu, se oli tavallisesti virkapaikan reunaehto. Ihmiset eliv�t sit� p�iv�� ja sit� aikaa, otti vat j�senkirjan edet�kseen urallaan ja tinkiv�t hieman periaatteistaan. Suhtautuminen kommunismin aikaan jakaakin nyt virolaisia. Monet haluaisivat antaa menneiden olla. Ik�vi� asioita on ik�v� muistella. Lis�ksi monet nuoremmat kysyv�t ett� mit� j�rke� on tuoda oikeuteen yli 80- vuotiaita vanhuksia syytettyin� kyydityksist� ja teloituksista, kuten nyky��n tehd��n. Tekeek� vanhuksen tuomitseminen vankilaan kuolemaan maailmasta yht��n sen paremman?
Tekee, vastaavat toiset. Maailmassa on sellaisia rikoksia joita ei saa antaa anteeksi, kuten murhat, sotarikokset ja rikokset ihmisyytt� vastaan. Kukaan ei vastusta sit� ett� murhaaja joutuu vastuuseen vaikka rikoksesta olisi kulunut vuosikymmeni�, miksi siis massamurhaajan rikoksen pit�isi vanhentua? Vain se, ett� jokainen tiet�� ettei vastuuta teoistaan voi paeta, saa ihmiset harkitsemaan tekojaan.
Apurit
Toimiakseen kommunistinen hallinto tarvitsi virolaisten apua. L�ytyi innokkaita laatimaan kyyditett�vist� nimilistoja ja auttamaan kyydityksiss�. L�ytyi ilmiantajia ja l�ytyi vanginvartioita, innokkaita ja n�yri� vallan palvojia ja palvelijoita. L�ytyi niit� jotka mielell��n ottivat itselleen kyyditetyilt� j��neen omaisuuden tai muuttivat asumaan heid�n tyhjiksi j��neisiin koteihinsa. L�ytyi niit� jotka ottivat puolueen j�senyyden edet�kseen urallaan, l�ytyi monta ja monenlaista joustamista oikeasta ja v��r�st�.
T�ss� se ongelma onkin, ihmisten suhtautumisessa omaan menneisyytens�, sill� kommunismin aikakaudesta hy�tyiv�t toiset virolaiset toisten virolaisten kustannuksella. On raskasta my�nt��, ett� omaa etua on ajettu toisten, viattomien sivullisten kustannuksella. On toki saatu aikaan paljon, on edetty uralla, on oltu kunnon kansalaisia, mutta silti, olisiko el�m� kulkenut niin sujuvasti jos kaikilla olisi ollut samat mahdollisuudet edet�? Vaikkapa yliopiston professori, humaani tiedemies ja hyv� opettaja, mutta oliko h�n p�tevin, sopivista p�tevin vai p�tevin niist� joiden sallittiin opiskella? Ik�vi� kysymyksi� itse kunkin vastattavaksi.
Yll�tt�v�� kyll� kaikkein sovinnollisimpia ovat uhrit. Kyyditettyjen kannanotoissa ei vaadita kostoa eik� rangaistusta syyllisille, mutta oikeutta toivotaan. Juuri sellaisella symbolisella tasolla mill� hyllytetty parlamentin julistus olisi ollut.
N�in ei kuitenkaan tapahtunut, kansakunnan menneisyyden alle ei vedetty tilinp��t�ksen viivaa, ja asia j�i auki. Nyt sitten asiasta puhutaan enemm�n kuin oli julistuksen puoltajien tarkoitus. On alkanut kansallinen tilinteko menneisyyden kanssa.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Tallinnan Historiallinen Museo]
|
|
