 |
|
|
|
Y h t e i s k u n t a:
Viron hallitus kaatuu 8. tammikuuta
|
Viron pääministeri Mart Laar ilmoitti eroavansa tehtävästään 8.1. 2002. Virossa pääministerin ero merkitsee automaattisesti koko hallituksen hajoamista.
|
|
|
Virossa on tällä hetkellä kolmen puolueen hallitus, jota myös kolmiliitoksi kutsutaan. Hallituspuolueet ovat kansallisoikeistolainen Isänmaan liitto, yltiöliberaalinen Reformipuolue ja sosialidemokraattinen Maltilliset. Oppositiossa puolestaan vaanii Viron suurin puolue Keskusta ja sen pelätty päämies Edgar Savisaar.
Hallituksen erimielisyydet johtuvat Tallinnan kunnallispolitiikasta. Tallinna on tärkeä kaupunki, siellä asuu 1/ 3 virolaisista ja tienataan 4/ 5 Viron rahoista. Viimeisten kunnallisvaalien jälkeen Tallinnaa hallitsi samainen kolmiliitto, mutta pari viikkoa sitten Reformipuolue liittoutui Keskustan kanssa ja viskasi hallituskumppaninsa pihalle. Kaupunginjohtajaksi tuli Edgar Savisaar. Nyt toiset hallitusosapuolet ovat päättäneet, että porukan pettäneen Reformipuolueen kanssa ei yhteistyötä jatketa.
Mitä sen jälkeen voi tapahtua? Isänmaan liitto ja maltilliset eivät halua kokeilla vähemmistöhallitusta. Ilmeisesti hallitusyhteistyöhön ryhtyvät Keskusta ja Reformipuolue, joilla on 48 paikkaa 101- paikkaisessa parlamentissa. Enemmistöstä puuttuu vain kolme ääntä, jotka esimerkiksi parlamentin venäläiset mielellään myyvät. Toinen asia on millä tavoin tällaiset hallituskumppanit keskenään pärjäävät, sillä niiden ideologiset erot ovat suuret - itse asiassa puolueet ovat kuin tuli ja vesi.
Myös uudet parlamenttivaalit ovat mahdolliset, jos pääministerikanditaatti torjutaan kolmesti parlamentissa. Siinä tapauksessa vaalit olisivat ensi huhtikuussa.
Parlamentarismi myös kunnallispolitiikassa
Viron poliittinen järjestelmä poikkeaa suomalaisesta siinä, että parlamentarismi on viety myös kunnallispolitiikkaan. Se merkitsee sitä, että kuntaa hallitsee liittoutuma, jolla on enemmistö. Sakki jakaa keskenään virkapaikat ja usein myös kunnan varat. Oppositio yrittää huojuttaa enemmistöä, jotta saisi omat miehensä asemiin.
Näin Tallinnassa tehtiinkin. Kaupungilla on nyt jo kolmas vuoden 2001 aikana valtaan astunut kaupunginjohtaja. Vuoden alussa kaupunkia johti entinen suurpankinjohtaja Jüri Mõis. Kesäkuussa hänet vaihdettiin liikemies Tõnis Paltsiin, joka oli Isänmaan liitosta, kuten myös Mõis. Joulukuussa meni läpi epäluottamuslause ja Palts korvattiin kaupunginjohtajana Savisaarella. Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Reformipuolueen Maret Maripuu, 27- vuotias tuore äiti. Saman tien saivat lähteä Isänmaan apulaiskaupunginjohtajat, joiden paikat “vallankaappaajat” jakoivat keskenään.
Kaupunginjohtaja Tõnis Palts olisi halunnut panna kerralla kuntoon Tallinnan kadut ja koulurakennukset. Tarkoituksena oli ottaa sitä varten lainaa 1,5 miljardia kruunua (96 miljoonaa euroa). Reformipuolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Siim Kallas löi hokit asvalttiin. Hänen mielestään koko Virossa ei kukaan enää lainaa saakaan, jos Tallinna alkaa tuolla tavoin törsätä.
Vallanvaihdon myötä kaatui myös lainahanke. Tallinnan kaduissa on ensi vuonna yhtä paljon kuoppia kuin nykyisinkin.
Rikos ja rangaistus
Kolmiliitto oli pystynyt pitämään Edgar Savisaarta ja tämän Keskustapuoluetta paitsiossa yli kaksi vuotta siitä huolimatta, että Keskusta oli ylivoimainen voittaja sekä parlamenttivaaleissa että kunnallisvaaleissa Tallinnassa. Reformipuoluetta pitää rangaista, tuumivat toiset hallituskumppanit.
Rangaistusvaatimuksella on vankka emotionaalinen pohja. Edgar Savisaar on Viron Paavo Väyrynen, jolla on paljon fanaattisia kannattajia ja yhtä paljon fanaattisia vihamiehiä.
Viron nuoren pääministerin Mart Laarin ero johtuu myös aikamoisista vaikeuksista Isänmaan liiton sisällä. Takana on kaksi pahaa epäonnistumista. Syyskuussa tuli Viron presidentiksi vanha johtokommunisti Arnold Rüütel, kun hallituspuolueet eivät kyennneet keskenään sopimaan yhteisestä presidenttiehdokkaasta. Tappio Tallinnassa kruunasi kehityksen, jota monet puoluetoverit luonnehtivat armottomaksi tyrimiseksi.
Syynä on outo vaalijärjestelmä
Viron politiikan kummallisten vääntöjen perussyy on vaalijärjestelmässä. Puoluejohtajat voivat tehdä kaikenlaisia lehmänkauppoja, sillä heillä on vaalijärjestelmän takia enemmän valtaa kuin kuin koko muulla puolueella yhteensä.
Virossa on parlamentin vaaleissa käytössä ns. puoluelistasysteemi. Puoluejohtajat voivat nostaa listalla suosikkejaan ja pudotella vastustajiaan.
Viime vaaleissa vain viisi ehdokasta sai ääniä niin paljon, että heidän mandaattinsa oli selvä riippumatta sijainnista puoluelistalla. Puolueiden saamien äänien perusteella pääsi 101- paikkaiseen parlamenttiin peräti 21 kansanedustajaa, jotka henkilökohtaisesti saivat alle 500 ääntä. Ennätystä pitää Valentina Vysotskaja, josta tuli kansanedustaja 64 äänellä.
Tämä ei ole vielä asian hulluin puoli. 56 kansanedustajaa pääsi Viron parlamenttiin riigikoguun täysin riippumatta heille annetuista äänistä. He olisivat päässeet sinne, vaikka kukaan ei olisi saanut yhtään ääntä, kiitos hyvälle sijainnille puoluelistalla!
Parlamentaarikon tuoli on lämmin ja palkka kohtalainen. Kun puoluejohtajat pääsevät ne jakamaan riippumatta siitä, miten ihmiset äänestävät, on puoluejohtajan valta tietenkin suuri. Toisaalta kansa on Virossa vaaleista juuri tästä syystä vieraantunut, äänestysprosentit ovat skandaalimaisen matalia vaalista toiseen.
Aika näyttää mihin suuntaan puoluepomot Viron valtiota ohjailevat. Tämänhetkiset jäljet eivät näytä kaikkein parhailta. Virossakin voisi omaksua sen vanhan totuuden, että vaikka demokratia on surkea järjestelmä, ei parempaakaan vielä ole keksitty.
[Teksti: Jorma Rotko]
[Kuvat: Peeter Langovits]
|
|
