 |
|
|
|
Virolaisia kielikylpyjä ja kylmiä suihkuja
|
Viro on suomalaisten suosituin ulkomaan matkakohde. Nykyään moni suomalainen onkin kiinnostunut Virosta ja virolaisista niiin paljon, että päästäkseen paremmin sisälle naapurimaamme elämään on ryhtynyt opiskelemaan viron kieltä.
Suomessa kansalaisopistot, työväenopistot ja yksityiset kielikoulut tarjoavatkin kiitettävän paljon mahdollisuuksia opiskeluun. Yllättäväksi ongelmaksi on kuitenkin muodostunut kielitaidon käytännön harjoittelun vaikeus. Erityisesti Tallinnassa ja muualla pohjois- Virossa ei kielen alkeet päähänsä päntännyt suomalainen pääse taitoaan käytännössä kokeilemaan, saati harjoittelemaan keskustelemista.
Kun suomalainen Tallinnan matkallaan haluaa käyttää oppimaansa kieltä ja esittää kysymyksen viroksi, saa hän tavallisesti vastauksen suomeksi. Joskus käydään pitkiä keskusteluja niin, että suomalainen puhuu virolaiselle viroa ja virolainen suomalaiselle suomea. Se kumpi uskoo puhuvansa keskustelukumppaninsa äidinkieltä huonommin tai kumman hermot pettävät ensimmäisenä, vaihtaa kielensä. Yleensä se on suomalainen. Virolaiset ovat ylpeitä kielitaidostaan ja hekin haluavat harjoitella televisiosta oppimaansa suomea.
Päästäksen kokeilemaan kielitaitoaan pitää suomalaisopiskelijan matkustaa etelä- Viroon, alueelle, jossa Suomen TV ei ole opettanut suomea virolaisille ja jossa ei ole suomalaista massaturismia.
Ongelma ei satuta ainoastaan maassa vierailevia suomalaisia. Esimerkiksi venäläinen Oleg, joka on syntynyt Virossa ja joka hankkii elantonsa arvostettuna rakennusmiehenä, ei koskaan puhu viroa, vaikka hän sitä vähän osaakin. Virolaiset työkaverit ja tuttavat puhuvat Olegille ainoastaan venäjää. Kun Oleg joskus aikoinaan on yritti puhua virolaisille viroksi, hänen tekemilleen virheille naurettiin. Niinpä Oleg päätti, että nyt riitti. Ainoa ihminen, jonka kanssa Oleg on myöhemmmin viroa puhunut, on maassa asuva suomalainen työnantaja, joka ei venäjää osaa.
Asenne vieraisiin kieliin on Virossa erilainen kuin Suomessa. Virolainen ilmoittaa osaavansa kieltä, vaikka hallitsisi siitä vain lukusanat. Yhtenä syynä tähän on virolaisten jo vuosisatoja sitten alkanut kansainvälistyminen. He ovat tottuneet puhumaan vieraita kieliä ja Virossa on puhuttu aina monia kieliä. Historiansa aikana on pienen maan valloittanut monta kertaa joku suuri ja vahva naapuri, jonka kanssa on sen jälkeen täytynyt kommunikoida. Valtaa ovat pitäneet ainakin tanskalaiset, ruotsalaiset, saksalaiset ja venäläiset.” Nytkin Virossa venäjää puhuvien asukkaiden osuus on lähes 30 prosenttia.
Ehkäpä suomalaisten pitäisi osata nauttia niin pitkään kuin mahdollista maailman ainoasta maasta, jossa voi esimerkiksi ravintolassa tilata suomeksi. Voi olla, että joissakin etelän lomakohteissa osataan muutama lause suomea, mutta järjellistä keskustelua espanjalaisten tai marokkolaisten tarjoilijoiden tai kaupustelijoiden kanssa tuskin suomen kielellä syntyy.
On hyvä, että suomalaiset opettelevat viroa nyt, koska muutaman vuoden päästä Virossa suomea ymmärtävät vain vanhukset. Nuoret eivät katso Suomen televisiota ja he haluavat oppia valtakieliä, kuten englantia, saksaa tai ranskaa, mikä yhdentyvässä Euroopassa oikein onkin.
HÜTTÜNEN
|
|
