 |
|
|
|
V i r o t u t u k s i:
Kun l�htee sutta pakoon tulee karhu vastaan
|
Voimakasta johtajaa haluttiin Virossa 1930- luvun alussa. Oli saatu aikaiseksi uusi perustuslaki joka keskitti vallan p��ministerille ja seuraavissa vaaleissa piti valita voimakas johtaja.
| Perustuslain allekirjoitus. |
|
|
|
Toisin kuitenkin k�vi, vallassa ollut p��ministeri k�yttikin hyv�kseen uusia valtuuksia ja esti vaalit. Voimakasta johtajaa halunneet saivat sellaisen, henkil� vain oli toinen.
Viron itsen�isyyden ensimm�inen vuosikymmen 20- luvulla oli poliittisesti kaoottinen. Vuosina 1918- 1933 Virossa oli 23 hallitusta ja pisin hallituskriisi vuonna 1923 kesti 58 p�iv��. Hallitukset kaatuivat vuosittain, joskus jopa useampia samana vuonna ja ministerit vaihtuivat nopeasti.
Vasta itsen�istyneen Viron perustuslaki oli ylidemokraattinen. Kaikki valta oli jaettu parlamentin ja hallituksen v�lill�, maassa ei ollut edes presidentti� vaan p��ministeri huolehti valtion edustusteht�vist�. P��ministeri� kutsuttiin riigivanemaksi (valtionvanhin) eik� h�nenk��n valtuutensa olleet edustusteht�vi� lukuun ottamatta paljoakaan tavallisen ministerin valtuuksia suurempia.
Parlamentti valittiin joka kolmas vuosi ja puolueita riitti. Tuonaikaisille virolaispuolueille oli tyypillist�, ett� ne olivat l�hinn� poliittisia klubeja, eiv�t normaaleja puolueita. Pieni sis�piiri teki politiikkaa ja k�vi armotonta taistelua kilpailevia puolueita vastaan. Parlamentissa oli 100 kansanedustajaa ja tavallisesti kymmenkunta puoluetta. Valtiop�ivien istuntokausi oli liian lyhyt, kun yksist� vaaleista oli toivuttu piti jo alkaa valmistautua seuraaviin. Pienet poliittiset ryhm�t eli puolueet riiteliv�t kesken��n, k�viv�t jatkuvaa vaalitaistelua ja usein henkil�kohtaiset tunteet ohittivat yhteisty�ss� poliittisen maailmankuvan. Viron sis�politiikka oli oikeastaan 20- luvulla yht� ikuisesti jatkuvaa poliittista kriisi�.
Kansalaiset katsoivat menoa aikansa ja kyll�styiv�t.
Vapsit
Viroon syntyi 30- luvun alussa uusi kansanliike, Vapaussodan veteraanien liitto. Se korosti niit� arvoja ja sit� yhteytt� jota oltiin koettu Viron Vapaussodan kriittisin� vuosina 1918- 1920. Vapaussoturit eli Vapsit, vaativat poliittisen pelin lopettamista sek� vahvaa k�tt� valtiolaivan per�simeen. Mit��n demokraatteja Vapsit eiv�t olleet, eiv�tk� he aatteineen olleet mik��n ainutlaatuinen virolainen ilmi�. Suomessa Vapsien l�hin vastine oli kai Lapuan liike ja IKL.
Viron poliitikot olivat niin t�ysin menett�neet uskottavuutensa jatkuvissa poliittisissa operaatioissaan, ett� Vapsit saivat kansan tuen taakseen. Maailmanlaajuisen talouslaman purressa Viroa kaikkein pahimmin loppuvuodesta 1933 pidettiin kansan��nestys uudesta perustuslaista ja Vapsien ehdotus hyv�ksyttiin.
Uuden perustuslain mukaan parlamentin koko pienennettiin puolella, viiteenkymmeneen kansanedustajaan. P��ministeri/ presidentti valittaisiin vaaleilla 5 vuodeksi ja h�nelle annettiin suuret poliittiset valtuudet. Uusi perustuslaki tuli voimaan 24. tammikuuta 1934.
Huhtikuussa 1934 piti olla ensimm�iset p��ministeri/ presidentin eli riigivaneman vaalit samalla kun uuden perustuslain mukaiset parlamenttivaalit. Ehdoton suosikki riigivanemaksi oli Vapsien ehdokas ja puolue olisi todenn�k�isesti my�s voittanut ylivoimaisesti parlamenttivaalit. Mik��n ei n�ytt�nyt est�v�n Vapsien voimakkaan johtajan politiikan t�ydellist� onnistumista.
V�liaikaisen siirtym�kauden hallituksen p��ministeri, riigivanem Konstantin P�ts veti kuitenkin v�list�.
Vaikenemisen aika
Vapsien tammikuussa voimaan tullut uusi perustuslaki antoi p��ministerille valtaa ja sit� k�ytettiin. Maaliskuun 12. p�i v�n� 1934 riigivanem P�ts julisti armeijan tuella puolen vuoden poikkeustilan ja alkoi hallita p��ministerin asetuksilla. Muut poliittiset puolueet tervehtiv�t tyytyv�isin� poliittisen haastajan perikatoa, Vapsit kiellettiin ja noin 400 Vapsien johtohenkil�� pid�tettiin.
Poikkeustila lykk�si huhtikuun vaaleja ja syksyll� sit� jatkettiin viel� kahdella vuodella. Riigivanem P�ts ei hajottanut parlamenttia vaan j�tti yksinkertaisesti kutsumatta valtiop�iv�t koolle. Poikkeustilan ajaksi kiellettiin my�s poliittisten puolueiden toiminta. T�t� aikaa Virossa kutsutaan �vaikenemisen ajaksi�.
Politiikassa olikin todella hiljaista. Aivan ilman poliittisia puolueita ei perustuslaissaan periaatteessa demokraattista valtiota voi sent��n hallita. Niinp� P�tsin taakse koottiin vallankaappausta seuraavana vuonna uusi puolue Is�nmaanliitto. Muutenkin pidettiin kiinni demokratian julkisivusta. Jo syksyll� 1934 oli P�ts tehnyt tiett�v�ksi ett� tarvitaan Kansankongressi laatimaan uutta perustuslakia, sill� vuoden 1934 perustuslaki on liian ep�demokraattinen. Sit�h�n se tosiaan oli kun kerran mahdollisti P�tsin tekem�n vallankaappauksen ja poikkeuslakihallinnon. Vuonna 1936 ensin pidettiin kansan��nestys Kansankongressin tarpeellisuudesta ja sen j�lkeen Kansankongressin vaalit. Uusi perustus laki tuli voimaan tammikuussa 1938.
Viro sai kaksikamarisen parlamentin. Edustajainhuoneessa oli 80 vapailla vaaleilla valittua kansanedustajaa. Neuvostossa puolestaan 40 l�hinn� nimetty� edustajaa. Todellinen valta oli riigivanemalla jota alettiin kutsua presidentiksi. Presidentinvaaleissa oli viel� pieni �varmistus�. Presidenttiehdokkaan saivat nimet� Edustajainhuone, Neuvosto tai kuntien edustuskokous, kukin yhden ehdokkaan. Jotenkin vain kaikki olivat vuonna 1938 sit� mielt�, ettei hyv�� miest� tarvitse kaukaa hakea ja nimesiv�t ehdokkaakseen Konstantin P�tsin. Kun muita ehdokkaita ei ollut tulikin P�tsist� Viron ensimm�inen presidentti. Ja parlamenttivaaleissakin asiat sujuivat, P�tsin tukijat saivat 64 kansanedustajaa ja muut 16.
Viron 30- luvun �vaikenemisen aika� ei ollut diktatuuri, mutta poliittisen toiminnan maassa se lopetti. Monen virolaisen historiantutkijan mukaan P�tsin suurin vika oli juuri poliittisen kansalaisyhteiskunnan tuhoaminen Virossa. Se kostautui Neuvostoliiton miehitt�ess� Viron 1940. Vastarintaan ei osattu nousta koska P�ts oli opettanut kansan alistumaan.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuvat: Jaak Kadarik, Viron Historian Museo]
|
|
