| Viron rajavartioston edustajia n�kee esim. satamassa. |
|
 |
aikalle saapuu �kki� parisataa mellakkavarusteissa olevaa miliisi� ja sotakoiria ohjaajineen. V�kijoukkoa k�sket��n hajaantumaan mutta se liikkuu hitaasti ja j�� seisoskelemaan. Miliisit hy�kk��v�t ja ajavat v�kijoukon hajalle. Koirat purevat, kumipamput heiluvat.
Vanhakin rauhansopimus voi olla kova juttu jos ajat ovat oikeat, vuonna 1988 ne olivat. Edellinen vuosi oli mennyt luonnonsuojelun merkeiss�, koillisViroon suunniteltujen fosforiittikaivosten vastustaminen oli her�tt�nyt virolaiset apatiasta ja nostanut kansan ensimm�ist� kertaa vuosikymmeniin vastustamaan Moskovaa ja paikallisen kommunistijohdon pyrkimyksi�. Kansakunnan muisti alkoi palata, tai pikemminkin uskallettiin avoimesti muistella. Er�s muistamisen arvoinen asia oli Tarton rauha 1920, asiakirja joka oli itsen�isen Viron syntym�todistus.
Sen vuosip�iv�� haluttiin muistaa helmikuussa 1988 ja sit� vallanpit�j�t syyll�kin karsastivat. Tarttoon tuotiin kolme komppaniaa mellakkavarusteisi� miliisej� ja muihinkin varotoimiin ryhdyttiin. Opettajien piti varoittaa lapsia, ammattiyhdistysaktiivien ty�ss�k�yvi� aikuisia. Varoittaa ja kehottaa pysym��n kotona. Julkinen ulkoilmatilai suus kiellettiin ja miliisi ohjasi ihmiset kahteen suureen saliin pit�m��n valvottua kokousta. Toompean m�ell� oli pieni ulkoilmakokous joka hajotettiin helposti, mutta Raatihuoneentorilla jouduttiin jo tekem��n t�it�.
Tulos ei vallanpit�jien kannalta ollut toivottu. Ihmiset eiv�t pit�neet siit� ett� heit� vastaan usutetaan miliisikoirat. Tarttolaiset olivat yliopistokaupungin v�ke�, �lykk�it� ihmisi� jotka tahtoivat uskoa ett� vastenmielinenkin hallitus toimii sent��n jollain tavalla j�rkev�sti ja mielekk��sti. Nyt he vakuuttuivat siit� ett� NeuvostoEestin hallitus ei n�in toimi ja ep�luottamus puhkesi my�hemmin kev��ll� laulavaksi vallankumoukseksi. Se ei ollut Viron laulavan vallankumouksen syy, mutta osatekij�. Valtiokoneiston voimann�ytt� ei en�� lamauttanut ihmisi� pelolla, kuten oli odotettu, ajat olivat muuttuneet.
Tarton rauha p��tti Viron vapaussodan joka kesti marraskuusta 1918 tammikuun alkuun 1920. K�yt�nn�ss� Viro voitti t�m�n sodan eli Neuvosto Ven�j� joutui toteamaan ettei se pysty k�yt�ss��n olevin voimin valloittamaan Viroa. Rauha olikin Virolle edullinen. Se sai perinteiset rajansa ja lis�ksi �tykinkantaman� turvavy�hykkeen virolais- ven�l�isen v�est�n asuttamasta raja- alueesta. Esimerkiksi Narvassa rajaa siirrettiin Narva- joelta runsaat kymmenen kilometri� it��n, j�tt�en Narvan kaupungin sen aikaisten tykkien ampumaet�isyyden ulkopuolelle. Viro sai my�s setumaan, �Viron Karjalan� ja sen kaupunkikeskuksen Petserin luostareineen.
Jo ennen Viron takaisin valloitusta 1944, Leningradissa maanpaossa ollut Neuvosto- Eestin johto sopi rajasiirroista Ven�j�n federatiivisen neuvostotasavallan kanssa. Lis�� alueita liitettiin Ven�j��n viel� muutamaa vuotta my�hemmin. N�ihin sopimuksiin perustuvat Viron nykyiset rajat.
Valtiot ilman rajaa
Itsen�isyytens� palauttanut Viro ei tietenk��n voinut antaa lainvoimaa neuvostoaikaisille sopimuksille ja kirjasi perustuslakiinsa Tarton rauhan rajat viisaasti lis�ten ett� rajoista voidaan aina tehd� uusi sopimus.
Tarton rajojen takaisin vaatiminen oli aluksi vilpit�n tavoite joka perustui luottamukseen kansainv�lisen oikeuden voimaan, sitten se oli poliittista pakkopullaa. Vasta p��ministeri Andres Tarandilla oli talvella 1994 poliittista rohkeutta sanoa suoraan ja julkisesti ett� tuskinpa niit� rajoja takaisin saadaan ja h�n ilmoitti Viron olevan valmis neuvottelemaan rajasopimuksesta nykyisill� rajoilla.
T�ll� v�lin Ven�j� oli jo ehtinyt merkkaamaan rajansa ja rakentanut Viron rajalle nykyaikaisen rajalinjan. T�n� syksyn� taas sis�ministeri Tarmo Lootusella oli poliittista rohkeutta laitattaa �kontrollivy�hykkeelle� kyltit jotka kertovat siin� kulkevan Viron rajan.
Kontrollivy�hykkeelle, sill� rajasopimusta ei ole Viron ja Ven�j�n v�lill� allekirjoitettu. Monivuotisen jahkaamisen j�lkeen virolaiset ensin suostuivat luopumaan Tarton rauhan rajoista tai niiden tarkistamisesta ja lopuksi my�s siit� ett� sopimuksessa edes mainittaisiin Tarton rauhansopimus. Lopulta rajalinja saatiin katsastettua maastossa ja piirretty� karttoihin. Nyt sopimus on odottanut jo pari vuotta ulkoministerien tapaamista ja sopimuksen allekirjoitusta. Ven�j� ei ole pit�nyt asialla kiirett�, virolaiset olisivat valmiita allekirjoitukseen.
Rajan ep�m��r�isyys ei kuitenkaan ole est�nyt Viroa luomasta Baltian parasta rajavartiostoa. Se on pystytetty pitk�lti suomalaisten asiantuntemukseen nojautuen ja on t�ysin l�nsimaista tasoa. Rajavartiolaitos on viimeisen tutkimuksen mukaan my�s se valtiollinen instanssi johon virolaiset eniten luottavat.
Sill� ei vain ole vartioitavanaan laillista rajalinjaa. Vuonna 1991 Viro ei julistautunut itsen�iseksi vaan ilmoitti vapautuneensa miehityksest�. Viro ei pyyt�nyt diplomaattisuhteiden solmimista vaan niiden palauttamista. Kansainv�lisen oikeuden mukaan Viro miehitettiin kes�ll� 1940 eik� se koskaan liittynyt Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti tai omaa lains��d�nt���n kunnioittaen. Niinp� Tarton rauhansopimus on periaatteessa edelleen voimassa ja raja kulkee siell� mihin se vuonna 1920 piirrettiin. Kulkee kunnes uusi rajasopimus allekirjoitetaan. Kiusallinen juttu.
[Teksti: Antti Sarasmo]
[Kuva: Jaak Kadarik]
|
