|
 |
irossakin sika el�� levinn�isyysalansa pohjoisrajalla. Kovina talvina se on vaikeuksissa my�s Virossa ja selvi�� vain ihmisten organisoiman talviruokinnan turvin.
Villisika on laumael�in. Laumassa voi olla 10- 20 yksil�� ja sit� johtaa porukan kanta�iti, suuri emakko. Laumaan kuuluvat esimerkiksi kev�iset porsaat, joita voi olla kymmenkunta. Porukan mukana vaeltavat my�s edellisen kev��n porsaat, joita kutsutaan �kesikoiksi� eli jo yhden kes�n el�neiksi. Mukana voi olla my�s laumaan liittyneit� nuorehkoja el�imi�, joilta on esimerkiksi mets�styksen yhteydess� ammuttu oma emakko pois.
Villisikauros eli karju el�� sensijaan yksikseen, erakkona. Karjut j�tt�v�t lauman tultuaan sukukypsiksi ja ottavat siihen yhteytt� vasta juoksuajan tultua. Se on yleens� joulukuussa. Kiiman menty� ohi ja siitosty�n tultua tehdyksi palaavat karjut omiin oloihinsa.
Raakoja tappeluja
Juoksuaikana joulukuussa k�yv�t karjut karmeita taisteluja kesken��n. Jo hyviss� ajoin ennen juoksuaikaa ne vahventavat kyljill� sijaitsevia rustomuodostelmia eli kilpi�. Ja tarpeen onkin: Karjun torahammas on veitsenter�v� ja se voi olla kymmeni� senttej� pitk� - kaksi kolmasosaa on tosin leukaluussa kiinni. Kun karju voi painaa jopa 300 kiloa ja kehitt�� juostessa 50 km: n tuntinopeuden, niin yhteenotot ovat raakoja. Mets�st�jien k�siin on niiden j�ljilt� joutunut karjuja, joiden suolet ovat kirjaimellisesti roikkuneet vatsalaukun ulkopuolella.
Emakon torahammas on pienempi kuin karjun, mutta se osaa k�ytt�� sit� esimerkiksi porsaiden puolustamiseen. Sikojen ainoa luonnollinen vihollinen on susi ja sekin ep�r�i k�yd� porsaiden kimppuun silloin, kun emakko niit� puolustaa.
Ihmiselle villisika on yleens� vaaraton. Marjamets�ss� siihen ei t�rm��, sill� sian aistit ovat hyv�t ja se h�ipyy ihmisen n�k�piirist� hyviss� ajoin. Sit�paitsi villisika on y�el�in, joka p�iv�t makaa sellaisissa tiheik�iss�, joihin ihminen ei juuri satu.
Poikkeus s��nn�st� on tietenkin se, ett� haavoitettuna villisika on hengenvaarallinen. Melkeinp� vuosittain vied��n Virossa sairaalaan tai jopa ruumishuoneelle mets�st�j�, joka on liian rohkeasti j�ljitt�nyt villisikaa.
Sy� kaikkea
Villisika on kaikkiruokainen el�in. P��osan ravinnosta muodostavat juuret, toukat ja madot, joita sika sonkii maasta voimakkaalla k�rs�ll�. Perunat kelpaavat hyvin, samoin kasvava vilja, mink� takia villisialla ei ole erityisen paljon yst�vi� maatalousv�est�n piiriss�. Sikalauma saattaa y�n aikana k��nt�� mustalle mullikolle hehtaarin perunapeltoa.
Mets�ss� vastaan tulevat raadot kelpaavat my�s ravinnoksi ja sit� tiet� monia villisikoja vaivaa ik�v� loinen, trikiini. Sen joutumisen ihmisen elimist��n voi est�� tarkistuttamalla liha el�inl��k�riss� tai kypsent�m�ll� se perusteellisesti.
Mets�st�j�t jahtaavat villisikoja vaanimalla niit� tornista pellon tai sy�tt�paikan l�hell�. Toinen mets�stysmuoto muistuttaa hirvijahtia koirineen ja ajoketjuineen. Villisika on tosin eritt�in intelligentti el�in, eik� sit� ole ollenkaan niin helppo ajaa pyssymiesten eteen, kuin vaikkapa hirve�.
[Teksti: Geogri Ovrag]
[Kuva: Jaak Kadarik]
|
