| Viljar Paidu ohjaa lajittelulinjaa, joka lajittelee tukit koon ja laadun mukaan. |
| Valmis lautatavara matkaa hyvää vauhtia kuivaamoon. |
| Talousjohtaja Toomas Mets. Taustalla on sahan futuristinen konttorirakennus, jonka on suunnitellut virolainen arkkitehti Uko Künnap. |
|
 |
uden itsenäisyyden aikana maahan on noussut moderneja sahalaitoksia, joilla ei ole kuitenkaan enää kehitystilaa: Tukkeja saadaan vuosittain Virosta saman verran kuin on sahauskapasiteettiakin. Itse asiassa niitä ei aina saada niinkään paljon. Lämmin syksy ja alkutalvi on pakottanut rajoittamaan sahausta. The Baltic Guide kävi Baltian maiden suurimmalla sahalla Viron Imaveressä.
Imaveren sahan talousjohtaja Toomas Mets kertoo, että viime vuonna sahan tuotanto oli 245 000 kuutiota sahatavaraa. Se olisi kuitenkin voinut olla 20 000 kuutiota enemmän, jos tukkeja olisi saatu. Lämmin pitkä syksy haittasi hakkuita, eikä puuta tullut. Niinpä normaalisti ympäri vuorokauden pyörivä saha piti välillä panna käymään kaksivuorotyönä.
- Ylimalkaankin Viron sahauskapasiteetti ja saatavilla olevien tukkien määrä alkaa nyt olla tasan. Kovin suu ria sahausalan investointeja ei enää ole maassa mahdollista tehdä, kertoo Mets. Viron tukeista lähtee noin 10% vientiin raakapuuna. Sen varaan ei voi suuria rakentaa, sillä hintakilpailu on kovaa. Imavere maksaa kuusitukista noin 700 kruunua (n. 270 FIM) kuutiolta ja männystä noin 800 kruunua (n. 305 FIM) kuutiolta.
Stora-Enso osakkaana
Imaveren sahan omistajayhtiö AS Imavere Saeveski perustettiin 1994 ja 1995 kesällä läksi saha käymään. Sen perustajat olivat virolaisia eli Viron suurin metsänhakkaaja AS Sylvester. Myöhemmin mukaan tuli Stora Enso Timber Ltd, joka puolestaan on Viron toiseksi suurin raakapuun hankkija. Sylvesterin osuus on 56%, Stora Enson 33% ja pienosakkailla on 11%.
Talousjohtaja Mets kertoo, että yhteistyöstä Stora Enson kanssa on ollut sahalle paljon hyötyä.
-Olemme saaneet paljon tieto- taitoa ja saha on siten ollut teknisesti onnistunut laitos. Kahden suuren raakapuutoimittajan yhteenliittymä on tietysti edul linen kireillä markkinoilla. Työnjako on suurin piirtein sellainen, että me paikallinen väki hoidamme sahaa ja Stora Enso myyntiä. Yhteistyö on hedelmällistä.
Kuuden vuoden aikana sahaan on investoitu 29,7 miljoonaa euroa. Sahalla on kaksi sahauslinjaa, toinen pienemmälle ja toinen suuremmalle tukille. Sahatavara tietenkin kuivataan ja pakataan. Viimeinen investointi on liimapuulaitos, jonka avulla nostetaan heikomman sahatavaran jalostusarvoa.
Saha keskellä peltomaisemaa
Imavere sijaitsee keskellä Viroa, lähin kaupunki on Paide. Imavere on puhdasoppinen maatalouspitäjä, jossa ei sahan lisäksi muuta teollisuutta ole. Kaikkiaan sahalla on työvoimaa 215 ihmistä.
-20 työntekijää saimme paikkakunnalla lopettaneesta sahatavaran lajittelufirmasta, loput on koulutettu paikan päällä, kertoo Mets.
Työntekijöiden keskipalkka on noin 7000 kruunua kuussa, joka on kolmanneksen yli Viron keskipalkan ja poikkeuksellisen hyvä palkka pienellä maaseutupaikkakunnalla.
-Vaan niinpä meidän työntekijämmekin ovat yli keskitason, kiittelee Mets. Hän vitsailee, että kaikilla on sormetkin tallella. Sahalla ei ole ollut yhtään hengenmenoon johtanutta työtapaturmaa sen toiminta- aikana.
Imavere on onnenpotku pienelle maaseutupitäjälle. Se perustettiin keskelle Viroa juuri siksi, että puunhankinta koko maan alueelta olisi helppoa. Tuolloin ei kuitenkaan ollut näkyvissä Viron sahateollisuuden suuri kasvu.
Venäjältä ja Latviastakin olisi saatavana raaka- ainetta, mutta silloin sahan pitäisi sijata rautatien vieressä. Rautatie on kuitenkin Imaverestä sen verran kaukana, että tuontitukit pitäisi uudelleen lastata autoihin ja kuljettaa edelleen sahalle - ja se tulisi taas kalliiksi.
Sahausjäte marginaalina
Talousjohtaja Mets kertoo, että Imaveren liikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa ja kannattavuus 10- 15%.
Sahausjäte ajetaan rekoilla Viimsin Miidurannan satamaan Suomenlahden rannalle ja se lähtee suomalaisiin sellutehtaisiin. Metsän mukaan se kauppa tuottaa 10% liikevaihdosta. Ilman sitä saha toimisi siis nollakatteella.
Kuoret poltellaan omassa modernissa lämpökeskuksessa ja saadaan siten lämpönä talteen sahan tarpeiksi.
Saha itse on täynnä automatiikkaa, jota ohjaillaan valvontakeskuksista. Monet laitteista ovat kotoisin Heinolasta, mutta toki muualtakin.
Saha on tietenkin vientisaha, 70% tuotannosta lähtee vientiin. Tärkeimmät vientimaat ovat Hollanti, Saksa, Egypti ja Algeria.
[Teksti: Jorma Rotko]
[Kuva: Jaak Kadarik]
|
