Kaupunki ei ole koskaan valmis
Joka vuosi, niin kauas kuin historiaa tunnetaan, nousee Ülemiste-järvestä pieni mies, joka kysyy, joko kaupunki on valmis. Hänelle kuuluu vastata: ”Ei ole”. Muuten mies päästää järven alas kaupunkiin.
Speakeasyn, Põhjala-panimon oman baarin pihalla oli hylätty biljardisali. Pähkäilimme pitkään, millaisen elokuvan siellä kuvaisimme. Suunnittelimme ja kävimme katsomassa asunnottomien asuttamaa kodittomien kotia, jonka ikkunoiden alla oli kasassa satoja pulloja, joissa oli ollut Leda-partavettä.
Kun lopulta menimme kameran kanssa paikalle, siellä oli enää monen kerroksen syvyinen kuoppa, johon tulee jotain uutta ja hienoa, Tallinnan paraatipaikalle uusiutuvan Balti jaam -torin viereen. Tallinnassa pitäisi aina muistaa, että kehitys kehittyy nopeasti, eikä se minkä haluaa kuvata ehkä ole paikalla enää huomenna.
Linnahalli menee remonttiin. Olen pitkään suunnitellut erilaisia asioita, jotka haluaisin kuvata tuon monumentaaliarkkitehtuurin hurjan luomuksen päällä. Linnahalli kohoaa betonisena rannasta kuin kuolleen kulttuurin pyramidi, jollainen se onkin. Se rakennettiin vuoden 1980 olympialaisia varten, kertomaan vallasta ja voimasta. Arkkitehti oli virolainen, Raine Karp, kuuluisa neuvostohenkisistä teoksistaan.
Mutta Linnahalli on jotain muuta kuin Karpin toinen pääteos, Tõnismäen pääkirjasto, joka on jollain tapaa jopa kaunis, jos tyylistä pitää. Linnahalli on vakava, eikä vain siksi, että muistan ikuisesti kuinka kauan sitten juostessamme sen läpi kantosiipialusten terminaalille tajusin kadottaneeni viisumit ja monin leimoin varmennetut matka-asiakirjat, joihin oli huolellisesti kirjoitettu kameroiden sarjanumerot ja seurueen sähköparranajokoneiden lukumäärä.
Paperit löytyivät onneksi takin vuorin välistä. Mutta nyt pitäisi toimia, jos mielii kuvata Linnahallin sellaisena kuin se on: särkyneenä, sateen piiskaamana betonikasana, liian suurena mihinkään järkevään tarkoitukseen. Kyyröttävänä jättiläisenä, jota maailma ei enää tarvitse. Koska kaupunki ei ole koskaan valmis.
TEKSTI KIVI LARMOLA, KUVA © SANNA LARMOLA
Kivi Larmola on helsinkiläissyntyinen kirjailija, soittaja ja sarjakuvantekijä, joka lähti Helsingistä 17 ja Suomesta 10 vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten matka toi Englannin Manchesterista Ranskan kautta Tallinnaan.
Päätös pakata pieni luoteisenglantilainen talo, Kiven ja hänen valokuvaajavaimonsa Sannan seitsenvuotinen koti konttiin, ja jäädä pysyvästi Viroon oli helppo,kun jo ensimmäisenä Tallinnan-iltana monet vanhat ystävät olivat tulleet toivottamaan tervetulleeksi ja vaihtamaan uusimmat kuulumiset. Suomen iltapäivälehtien mainostamaa halpaa kulutusta pariskunta ei hae: ”Elinkustannukset täällä ovat samat kuin Englannissa, ja hinnat tavallista eurooppalaista tasoa, mutta vastineeksi luovaa intoa ja yhteistyöprojekteja löytyy selvästi enemmän”, toteavat Kivi ja Sanna.
Lue lisää samasta aiheesta
