Virumaan kaksi kansallispuistoa tarjoavat upeita luontoelämyksiä
Teksti Mikko Virta Kuvat Remo Savisaar, Jorge Jiménez, Tanel Murd
Tämä mesikämmen yllätti valokuvaaja Remo Savisaaren Alutagusen retkellä. Savisaar sai kaikessa rauhassa kuvata upeaa erämaiden asukkia. Alutaguse onkin todellinen karhujen valtakunta. Kuva: Remo Savisaar
Karpaloilla herkutteleva sorsa jäi luonto-oppaan mieleen
Lahemaan kansallispuistossa Wanderlust Matkad -yrityksessä luonto-oppaana työskentelevä Signe Ohakas kertoo käyneensä Lahemaalla jo pikkutyttönä. Ensimmäisestä kerrasta jäivät mieleen Palmsen kartano, Käsmun pirunpelto ja loputtomat metsät.
Nykyään Ohakas tykkää Lahemaan monipuolisuudesta. ”Täällä on paljon metsää, mutta on myös soita, niemiä ja saaria. Ja vanhoja kalastajakyliä, kartanokulttuuria ja Suomesta jääkauden aikana kulkeutuneita siirtolohkareita.”
Hänen mukaansa Lahemaan suuri etu on sen läheisyys Tallinnalle, josta ajelee kansallispuistoon tunnissa. Niinpä päiväretkikin onnistuu helposti.
Yhteys Suomeen on kiinnostava. Lahemaalta on aikoinaan käyty kalastamassa Suomessa, ja paikalliset kyläläiset ovat aikojen saatossa harjoittaneet seprakauppaa eli vaihtokauppaa yli Suomenlahden, hän kertoo.
Onpa nimellä Lahemaakin linkki Suomeen. Nimeä käytti ensimmäisen kerran suomalainen maantieteen professori Johannes Gabriel Granö, joka työskenteli 1920-luvulla Tarton yliopistossa.
Lahemaalla ryhmien kanssa usein vieraileva Signe Ohakas kertoo pitävänsä erityisesti patikkaretkistä metsiin ja soille. Retken kruunaa herkuttelu luonnon helmassa.
Paljon aikaa luonnossa viettävä Ohakas kertoo, että elämyksiä tulee eteen joka puolella. ”Minulle on elämys seurata, miten retkeläiset huomaavat ja oppivat luonnossa jotain uutta. Tai elämys on vaikkapa se, kun näen karpaloista punaisenaan olevan suon tai karpaloilla herkuttelevan sorsan. Aiemmin en tiennytkään, että sorsatkin syövät karpaloita.”
Lempipaikkoja hänellä on Lahemaalla monia. Yksi niistä on Majakivi-Pikanõmmen luontopolku, jossa on erilaisia suotyyppejä, vanhaa metsää ja korkea näkötorni mäen päällä. ”Siellä on myös talon suuruinen Majakiven siirtolohkare, jonka päälle voi kavuta portaita pitkin.”
Hän mainitsee lisäksi Käsmun pirunpellon, joka on suurin lajissaan Pohjois-Euroopassa. Käsmun kapteenien kylä on kiinnostava historialtaan, joten kannattaa vierailla Käsmun merimuseossa, vinkkaa Signe Ohakas. Myös Viron mantereen pohjoisin nurkkaus, Purekkarin niemi, on vaikuttava. ”Siellä tulee tunne kuin olisi maailman äärellä.”
Ohakas pitää siitä, että luonto, historia, kulttuuri ja kyläyhteisöt ovat Lahemaalla nivoutuneet tiiviisti yhteen.
Signe Ohakas suosittelee lähtemään johonkin Lahemaan idyllisistä kylistä tai kartanoista. Lahemaan museoissakin pääsee luonnon äärelle. ”Sagadin museossa on hiljattain uudistettu metsämuseo, jonka interaktiivisuus vie mennessään. Oandussa ja Palmsessa sijaitsevat RMK:n luontokeskukset, joista saa käytännön vinkkejä ja karttoja Lahemaalla retkeilyyn.”
”Piti valita joko lapinpöllö tai karhu” – Alutaguse tarjosi parastaan valokuvaajalle
Alutagusen kansallispuistosta on muodostunut luontovalokuvaaja Remo Savisaarelle tärkeä paikka. Ensimmäinen retki Alutaguselle vuonna 2013 on painunut syvälle mielen syövereihin.
”Olin silloin oppaana italialaiselle luontovalokuvaajalle. Aikaisemmin olin vain ajanut Alutagusen halki. Muistan hyvin siellä vietetyt päivät ja havaitut lajit. Retken kohokohta oli varmastikin elämäni ensimmäinen liito-orava ja sitä ennen kuultu helmipöllön soidinpuputus. Jo kuukautta myöhemmin palasin Alutaguselle, tällä kertaa kuvaamaan karhuja.”
Alutagusesta tekee erityisen Savisaaren mukaan luonnon vaihtelevuus ja vanhat metsät.
”Alutagusella on vain vähän ihmisasutusta ja löytyy vielä paljon vanhoja metsiä. Maisema on vaihteleva ja tarjoaa suojaa monille lajeille. Se on todellinen karhujen valtakunta – ja eikä pelkästään sitä. Alutagusella voi kohdata erittäin harvinaisen lapinpöllön, joita pesii Virossa vain nollasta kolmeen paria.” Karhuja Remo Savisaaren kuvissa näkyy paljon. Monet niistä on kuvattu juuri Alutagusen erämaissa, ja useimmiten spontaanisti ilman piilokojua. Niinpä karhutarinoita kokeneella luontovalokuvaajalla riittää.
Eräs mieleenpainuvimmista sattui, kun Savisaar oli kuvaamassa lapinpöllöjä. Suuri karhu ilmestyi metsästä kuvaajan lähelle.
”Päätin hiipiä karhua lähemmäksi ja yrittää ottaa muutaman kuvan, mutta samaan aikaan pitää lapinpöllöä silmällä, sillä se oli kuitenkin etusijalla. Suunnitelma onnistuikin, ja myöhemmin karhu hävisi metsään. Keskityin taas lapinpöllöön, mutta yhtäkkiä huomasin selkäni takana toisen karhun. Ja todella hyvässä paikassa. Sitten olikin dilemma – valitsenko kuvauskohteeksi lapinpöllön vai karhun? Pohdin hetken ja päätin keskittyä lapinpöllöön.”
”Myöhemmin autolle kulkiessa olivat ajatukset yhä karhussa, joka oli ollut lapinpöllön pesämetsän lähellä. Päätin vielä tutkia koivikkoa, jossa karhu saattaisi olla. Ja siellähän karhu olikin, vain 25–30 metrin päässä lapinpöllön pesäpuusta. Karhu istuskeli taimikossa ja tutkaili ympäristöä.”
Savisaar sai kuvata karhua kaikessa rauhassa. Niinpä Alutagusen kuvausretki oli onnistunut, ja samalla karhut tehneet mieheen lähtemättömän vaikutuksen.
Lapinpöllöjen parissa Remo Savisaar kertoo viettäneensä parhaimmillaan monta kuukautta yhteen menoon. ”Eräs kuvausprojektini sai alkunsa huhtikuussa ja kesti syyskuulle asti. Näin, miten lapinpöllön poikaset kehittyivät aikuisiksi ja jättivät pesänsä”, hän kertoo.
”Kävin kuvausprojektin aikana Alutagusella yli sata kertaa. Oli suuri etuoikeus päästä osaksi pöllöjen elämää ja kokea vaikuttavia hetkiä luonnossa.”
Lempipaikkoja Savisaarella on Alutagusella monia. Yksi niistä on Porunin vanha aarniometsä. ”Sinne haluan mennä aina uudestaan. Poruni on kaunis ja lajirikas metsäalue.” Suomalaiselle Remo Savisaar suosittelee niin ikään Porunin metsää, mutta muistuttaa että jo matkalla sinne on paljon nähtävää. Kannattaa retkeillä muun muassa Selisoon pitkospuilla ja Peipsijärven rannoilla.
Luontokuvaajalla on yksi tärkeä vinkki: ”Ehdottomasti suosittelen lähtemään retkelle aikaisin aamulla – silloin näkee ja kuulee enemmän!”
Lahemaan kansallispuisto
- Lahemaan kartanot Palmse, Sagadi, Vihula ja Kolga ovat kansallispuiston suosittuja kohteita.
- Lahemaa tunnetaan viehättävistä merenrantakylistään, joita ovat muun muassa Käsmu, Altja, Viinistu, Vergi ja Võsu.
- 73% Lahemaan maapinta-alasta on metsää.
- Vuonna 1971 perustettu Lahemaa oli Viron ensimmäinen kansallispuisto.
- Oandusta alkaa koko Viron halki kulkeva Matkatee-vaellusreitti, jonka toinen päätepiste on Latvian rajalla Iklassa. Sinne on Lahemaalta matkaa 370 kilometriä.
- Kansallispuiston luontokeskus sijaitsee Palmsen kartanon yhteydessä.
- Lue lisää: visitlahemaa.com ja rmk.ee.
Alutagusen kansallispuisto
- EU:n itärajalla sijaitseva kansallispuisto rajoittuu idässä Narvajokeen ja etelässä Peipsijärveen.
- Alutagusen seutua on kutsuttu Viron Siperiaksi, koska alueen metsät ovat osa Siperiaan asti jatkuvaa havumetsävyöhykettä. Alutagusella elelee myös monia pohjoisia lajeja, kuten lapinpöllöjä, riekkoja ja jänkäkurppia.
- Kansallispuiston suot Puhatu, Agusalu ja Muraka muodostavat yhdessä valtavan suokokonaisuuden. Soilla pääsee patikoimaan Selisoon ja Kotkan luontopoluilla.
- Peipsijärven rannalla sijaitseva Smolnitsan dyynialue on liitetty kansallispuiston osaksi.
- Yksi Alutagusen ainutlaatuisimmista kohteista on Porunin vanha metsä, jossa kasvaa parisataavuotiaita lehmuksia. Metsään voi tutustua luontopolulla.
- Alutagusen suosituin retkeilyseutu on järvien kirjavoima Kurtna, jossa on kymmeniä järviä.
- Kansallispuiston luontokeskus sijaitsee Kauksissa Peipsijärven lähellä.
- Lue lisää: rmk.ee
Remo Savisaaren kuvia: blog.moment.ee.
The Baltic Guiden tuoreita uutisia
- Kulttuurikeskus Siurun asemakaava sai kaupunginvaltuuston hyväksynnän
- Laulu- ja tanssijuhlan suuri paraati
- Jazzlegenda Gregory Porter konsertoi Tallinnassa
Lue lisää samasta aiheesta
alutaguse
kartanot Virossa
Lahemaa
luontoretkelle viroon
mikko virta
viron kansallispuistot
Viron merenrantakylät
