14.8.2022 | Kolumnit

Virosta tulee kuudes pohjoismaa. Tottukaamme siihen

Ville Hytösen kolumni
Ville Hytönen on Harkun Suurupissa asuva suomalainen toimittaja-kirjailija.

Se oli jumalallisen suosion merkki. Taivaasta laskeutui valkoristinen punalippu, jota alettiin kutsua Dannebrogiksi. Se laskeutui Tanskan kuninkaan Valdemar Valloittajan resuisten ja pakenevien joukkojen eteen ja valoi uskoa rojaaliarmeijaan, jolla se jaksoi kukistaa virolaiset metsäläiset. Oli vuosi 1219 ja Tallinna paloi taivaanrannassa.

Tarinan mukaan koko pohjoismainen ristilippu syntyi siis Tallinnassa.

Näin tuon lipun odottaessani pari vuotta sitten Tanskan kuningatar Margareettaa saapuvaksi laivallaan Tallinnan Lennusadaman laituriin. Sieltä hän saapuikin, vilkutti, asteli autoon ja lähti. Emme kätelleet enkä saanut antaa käsisuudelmaa.

Virontanskalaiset joivat kuitenkin kaljaa, tupakoivat ja riemuitsivat. Dannebrog liehui. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Päätin kävellä Vanhaankaupunkiin katsomaan, näkyykö tanskalaisuudesta mitään siellä.

Sama Dannebrog liehui Tanskan kuninkaan puutarhassa keskellä Tallinnan vanhaakaupunkia. Toisin kuin toinen tunnettu punalippu, Tanskan ristilippu ei merkitsekään virolaisille nöyryyttävää tappiota skandinaavisen kuninkaan edessä, vaan kohtalonyhteyttä skandinaavisiin heimoihin. Virolainen politiikka pyrki löytämään pohjoismaisen geopoliittisen lokeronsa jo ensimmäisen itsenäisyyden aikana ja yrittää sitä nyt jälleen.

Ajattelin puutarhassa Ilmar Tõnissonia. Virolaisen 1900-luvun alun liberaalin oikeistopolitiikan merkkihahmon Jaan Tõnissonin lahjakas poika yritti muotoilla virolaista ulkopolitiikkaa isänsä kanssa. Hänen mukaansa yhteistyö Latvian kanssa ei voisi jäädä virolaisen ulkopolitiikan kulmakiveksi, vaan Viron pitäisi pyrkiä niin sanotuksi kuudenneksi pohjoismaaksi.

Ilmarin ajatus ei niinkään ollut identiteettiin liittyvä vaan geopoliittinen, sillä merentakaisten, kohtuullisen turvassa olevien pohjoismaiden kanssa liittoutuminen olisi turvallisempaa kuin välttämättä saapasjalkojen alla marssittavina olevien balttien, jos nyt historiasta lainkaan otetaan oppia.

Totta tietysti oli sekin, että Virolla ei ollut Latvian tai Liettuan kanssa juurikaan kulttuurista, taloudellista tai muutakaan yhteyttä ja että suhteet olivat tiiviimmät Suomen tai Ruotsin kanssa. Osin samoin on tänäkin päivänä, vaikka Latvia on astunut askeleen lähemmäksi Viroa.

Ilmar Tõnissonin hahmottelema pohjoismainen suuntaus on kuitenkin ollut esillä viime vuosina useasti. On ehdotettu Viron englanninkielisen Estonia-sanan vaihtamista Estlandiksi, koska se olisi pohjoismaisempi kuin slaavilaiselta kuulostava nia-pääte. Virolaiset nuoret yrittäjät ovat ajaneet pariinkin kertaan ristilippua trikolorin tilalle, koska sekin yhdistäisi Viron pohjoismaihin.

Pohjoismaisen yhteyden suurimmat viritykset ovat tietysti kaksi kilpailevaa tunnelihanketta, joista jompikumpi tekisi Tallinnasta ja Helsingistä kaksoiskaupungin. Tuskin mikään konkreettinen asia voisi tuoda Viroa lähemmäksi yhtä pohjoismaata kuin parinkymmenen minuutin junayhteys.

Viron talous on kuitenkin kietoutunut yhteen suomalaisten ja ruotsalaisten yritysten kanssa jo uuden itsenäisyyden alusta saakka. Pankkisektori oli lähes kokonaan skandinaavinen vielä joitain vuosia sitten, kunnes erinäiset pankkiskandaalit muuttivat tilannetta ja virolaisia pankkeja alkoi syntyä uudelleen.

Virossa asuu myös noin 8 000 minun kaltaistani suomalaista rekisteröityä ja joitain tuhansia loma-asuntolaisia, Suomessa taas peräti 50 000 virolaista. Se on merkittävä määrä ottaen huomioon virolaisten määrän maailmassa. Ruotsissakin asuu 25 000 Viron passia kantavaa.

Kulttuurisesti skandinaavinen yhteys on tuntunut voimistuvan edelleen huolimatta kansalliskonservatiivisen Ekre-puolueen hieman erikoisista näkemyksistä. He ovat ehdottaneet Viron lähimmäksi kumppaniksi jostain syystä Sveitsiä. Tuo maahanmuuttajien luvattu, monikielinen maa ei välttämättä kuulosta edes äärioikeistolle sopivalta pitkästä välimatkasta puhumattakaan.

Ehkä he sekoittivat Tanskan ja Sveitsin liput keskenään? Se on tietysti ymmärrettävää, samannäköisiä kun ovat. Pieniä, liberaaleja maita, joissa molemmissa on paljon maahanmuuttajia. Näiden rinnalle Viro voikin hyvin liittyä. Se on joka tapauksessa osoittanut olevansa hiipivä tiikeri, eurooppalainen minivaltio, joka kehittyy valtavaa vauhtia ja ohittaa jossain vaiheessa perinteiset sosiaalivaltiot edistymisenhalullaan.