21.12.2024 | Viro

Virolaiset jouluruokaperinteet

Teksti Mikko Savikko 
Kuva Andrei Chertkov

Samaan aikaan, kun kaukaisienkin maiden kulttuuri tulee netin nopeudella kotitalouksiin, muuttuvat myös ruokaperinteet. Juhlapyhien ruokailut periytyvät ja muuttuvat ehkä muita vähemmän.

Viron presidentti Lennart Meri oli kaiken muun ohessa kulttuurihistorioitsija ja hänen Hopeanvalkea-kirjansa (Gummerus, 2023) alkusivuilla kerrotaan, miten esi-isät uhrasivat pimeimpään vuodenaikaan sikoja. He olivat nähneet Kaalin meteoriitin putoamisen. Lieskat näkyivät nykyisen Suomenkin alueelle. Sen jälkeen pelättiin, että aurinko jälleen putoaa. Siksi siat pääsivät hengestään.

Onko jouluporsaan syöminen Kaalin kraatterijärven syntymästä johtuneen auringonpalvonnan aikaansaannos? Uhrattiinko porsas pimeänä aikana, jotta aurinko taas nousisi?

Virolaisten jouluporsas poikkeaa suomalaista joulukinkusta. Se tehdään tavallisesti porsaanniskasta (kaelakarbonaad). Reseptejä on monenlaisia, mutta yhteistä on, että lihaa kypsennetään pitkään melko matalassa lämpötilassa. Lihan sisälämpötila pitää nousta jopa 85°C:een. Sen tuloksena liha on pehmeää.

Lisäkkeenä on tavallisesti uunissa kokonaisena paistettuja perunoita ja haudutettua hapankaalia. Viimeksi mainittu ei ole maultaan hapanta nimestään huolimatta ja sitä voi ostaa marketeista lasipurkeissa nimellä Praekapsas eli paistettava kaali. Makeahko, yleensä neilikalla maustettu kurpitsasalaatti (marineeritud kõrvits) on tavallisesti tehty hyvissä ajoin purkkeihin. Ja tietenkin pöytään kuuluu myös vahva Põltsamaan sinappi.

Yhtä suosittu jouluruoka on verimakkara, joita kokeillaan tavallisesti ahkerasti ennen joulua. Esimerkiksi Prisman valikoimissa on tänä vuonna ainakin 17 eri laatua verimakkaraa. Makkaran tärkein lisuke on puolukkahillo.

Perinteisenä pidetty kalaruoka on kasukas (suom. kasukka). Se kootaan sillipaloista, kananmunista, sipulista, keitetyistä perunoista, porkkanoista ja punajuuresta sekä hapankerma-majoneesikastikkeesta. Kyseenomainen ruoka tuli Viroon idästä, jossa sitä pidettiin vallankumouksellisten ruokana. Lukijat varmasti huomaavat, että ruoka ei paljoakaan poikkea jo 1700-luvulla nykyisessä Länsi-Suomessa valmistetusta rosollista.

Graavilohi ja katkaravut ovat myös haastamassa sillin asemaa virolaisten joulupöydissä. Ja yhtään isompaa perhejuhlaa Virossa ei voida viettää, ellei pöydässä olisi suosittua perunasalaattia.

Riisipuuroakin nautitaan, mutta usein jälkiruoka korvataan kahvin kera tarjottavalla kringelillä. Perusmalli on kuin korvapuustien perusohjetta aluksi noudattaen. Siitä tehdään koko uunipellin kokoinen rinkeli. Hehkuviinin eli hõõgveinin juonti kuuluu oikeastaan koko kylmään vuodenaikaan ja piparkakut ovat yhteistä kulttuuriperintöämme.

Ja riippuen alueen perinteestä, Virossa jouluaattona pitää syödä 7, 9 tai 12 kertaa. Annoskoon voi jokainen päättää.

Häid jõule! Head isu!

Ja jällegi jõulud on Põhjala teel,

iga hang sära silmisse toob.

Ka väikestes osmides rõõmustab meel

ja kuusk imeootuse loob.

(Sylvian joululaulu, sanat viroksi Heldur Karmo)