Velkaiset ja velattomat

Ihmettelin viime kuussa kuinka erilaisia ovat suomalaiset ja virolaiset vaaliteemat. Suomessa kannettiin huolta koko maan tulevaisuudesta, kun Virossa lähinnä keskityttiin äänestäjäkunnan verotuksen ja palkkauksen viilauksiin. Toki erolle löytyy perusteita, kun tarkastelee pintaa syvemmältä näiden naapurusten nykyistä olotilaa.

Suomella on lähimenneisyydessä ollut monta Nokian siivittämää lihavaa vuotta. Yhteiskunta on surutta kasvattanut yhteisiä menoja ja rahoittanut kulunlisäykset ottamalla edulliseksi koettua velkaa maailmanmarkkinoilta. Työn tekeminen on tehty kannattamattomaksi, koska usein sosiaaliturvalla saa paremman tai ainakin yhtä hyvän elintason kuin tuhlaamalla vapaa aikaa turhaan ja rasittavaan työntekoon.

Maailmalla on lisäksi julkaistu kaikenlaisia tutkimustuloksia, joissa Suomi on ollut milloin kilpailukykyisin tai onnellisin valtio maan päällä. Nämä tutkimustulokset ovat osaltaan oikeuttaneet päättäjiä jatkamaan yli varojen elämistä, koska sillä on tehty Suomen kansa onnelliseksi. Onnellisuuden hintana on velkataakka, jonka maksamiseen osallistuu tulevaisuudessa monta sukupolvea.

Virolaiset eivät ole saaneet nauttia samanlaisesta valtion taloudellisesta holhoamisesta, vaan täällä on uskottu, että jokaisen pitäisi lähtökohtaisesti ottaa itse vastuu omasta elämästään. Valtion tehtävä on luoda edellytyksiä sille, että kansaaiset voivat yrittää ja tehdä työtä kannattavasti. Valtion pitää myös huolehtia terveydenhuollosta, koulutuksesta ja turvallisuudesta, mutta niihin voidaan käyttää varoja vain niin paljon kuin niitä yhteiskunta kohtuullisella verotuksella voi kansalaisiltaan saada. Kohtuullisuus on tietenkin katsojan silmissä, mutta liiallinen verotus saa suurimmat maksajat siirtymään matalamman verotuksen maihin.

Virossa käydään keskustelua juuri tästä kohtuullisuudesta. Ero Suomeen on siinä, että Virossa keskustelua käydään etukäteen, siis vielä silloin, kun valtio on edelleenkin lähes velaton ja valtion käytettävissä olevat tulot riittävät menojen katteeksi. Suomessa keskustelua käydään tilanteessa, jossa valtio käytännössä maksaa kuluja velalla eikä kukaan ole todellisuudessa valmis luopumaan ”saavutetuista eduista”. Asia voitaisiin osaksi hoitaa tehostamalla valtionhallinnon toimintaa, mutta silloin joku virkaturhake jäisi työttömäksi, joten tällaiset ehdotukset eivät Suomen byrokratiassa etene.

Jossain hamassa tulevaisuudessa varmaankin Suomen ja Viron tiet kohtaavat. Suomi tulee olemaan rahojen loppumisen vuoksi pakotettu karsimaan kovalla kädellä valtion menoja ja kansalaisten on pitänyt palata sorvin ääreen palkalla, jonka markkinat kykenevät maksamaan. Virossa elintason nousun sivutuotteena myös palkat, hallinnon ja sen tuottamien palveluiden hinnat tulevat nousemaan, joka jälleen aiheuttaa painetta verotuksen korottamiseen. Suuremmat verotulot kasvattavat virkamieskuntaa, josta tulee jälleen uutta painetta veroja kohtaan. Talous on ikuista aaltoliikettä, mutta velalla maksettu kuluttaminen on epäoikeudenmukaista tulevia veronmaksajia kohtaan. Onneksi ainakin vielä Virossa syntyvät lapset joutuvat maksamaan ainoastaan omat menonsa.

PENTIN BLOGI: WWW.VIROSTA.FI

Lue lisää samasta aiheesta