”Tervetuloa Viroon!” Palvelualan ammattilainen lähikuvassa

Juttusarjassa haastattelemme virolaisia, jotka kohtaavat työssään paljon matkailijoita.

Anne Linde tuntee Tallinnassa sijaitsevan taidemuseo Kumun kuin omat taskunsa. Hän on ollut museon oppaana koko sen olemassaolon ajan, 11 vuotta.

“Tämä on minun kotimuseoni”, sanoo Linde, jonka pohjattomasta taidetietämyksestä ovat saaneet nauttia erityisesti suomalaiset museoturistit, sillä Linde puhuu sujuvaa suomea.

Ensimmäinen opastusmuisto Kumusta on Lindellä hyvin mielessä. Hän oli juuri saanut opastutkintonsa valmiiksi ja tuli hakemaan todistustaan museosta.

“Minulta kysyttiin, olinko minä se opas, joka puhuu suomea. Vastasin myöntävästi, jolloin minulle sanottiin, että tuossa on sinun ryhmäsi. Suomalainen ryhmä odotti museon aulassa opastusta, enkä minä voinut siinä kohden kieltäytyä”, Linde muistelee.

Vauhdikkaasti eteen tulleen ensimmäisen opastuskierroksen jälkeen yksi ryhmän jäsen oli tullut kiittämään Lindeä siitä, miten mukavaa oli ollut kuulla museosta omalla äidinkielellä.

“Se kyllä nosti minun jalkani lattiasta”, nauraa Linde.

Suomen kieltä Linde alkoi opiskella parikymppisenä, ja on sittemmin pitänyt aktiivisesti huolta kielitaidostaan. Yksi kielenoppimiskeino on ollut suomeksi tekstitetyt elokuvat.

“Minulla on aina sanakirja lähellä, jos en ymmärrä tekstityksessä jotakin sanaa. Näin olen oppinut uutta sana kerrallaan.”

Suomalaisturistit ovat Linden mukaan kiitollisia museokävijöitä

“Suomalaiset haluavat nähdä Viron taiteen historiaa ja ymmärtää neuvostoajan taidetta, mistä he eivät välttämättä paljon tiedä”, Linde kertoo.

Lukuisien opastuskierrosten kokemuksella Linde sanoo, että eniten opastusta haluavat lapset ja iäkkäämmät ihmiset.

“Keski-ikäisillä on kaikista omat tiukat mielipiteensä ja heillä on niin kiire. Iäkkäämmillä ihmisillä on myös jo selväksi muotoutuneet mielipiteet, mutta he haluavat saada niille vahvistusta.” 

TEKSTI SILJA HURSKAINEN, KUVA ANDREI CHERTKOV

Lue lisää samasta aiheesta