20.1.2024 | Luonto

Talviretkelle Viron luontoon

Viron suot, putoukset ja merenrannat tarjoavat talvella hienoja elämyksiä, joita ei kesällä pääse kokemaan. Viro yllättää positiivisesti myös hiihtomaana.

Teksti Mikko Virta, kuvat Priidu Saart, 
Andrei Chertkov, Rauno Liivand, 
Mikko Virta, Aivar Ruukel/Soomaa.com

Komeita jääröykkiöitä muodostuu vesistöjen rannikoille lähes joka talvi. Röykkiöt syntyvät, kun jää on otollisten tuulten ansiosta lähtenyt työntymään rantaan. Kuvassa upeita jäälohkaremäkiä Peipsijärven pohjoisrannikolla.

Talviretkelle suomaisemiin

Virolaiset suot ovat hienoja kohteita talvellakin. Pitkospuureiteillä on mukava tallustella, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja suomaisema hohtaa valkoisena. Monilla reiteillä pitkospuille on asennettu verkkoja, jolloin ne eivät ole liukkaita märälläkään kelillä. Lisäksi Virosta löytyy yhä enemmän myös esteettömiä reittejä, joilla on helpompi kävellä lumiseen aikaan.

Upeita soita löytyy joka puolelta maata. Tallinnan lähellä suoretkelle voi lähteä vaikkapa Kakerdajan suolle tai Virun suolle Lahemaan kansallispuistossa. Suosittuja kohteita ovat myös Pärnun lähellä sijaitseva Tolkusen suo ja Soomaan kansallispuiston Riisan suo. Molemmissa on myös leveämpiä esteettömiä reittejä. Hienoja suokohteita on myös Tarton lähellä Alam-Pedjan suojelualueella ja Alutagusen kansallispuistossa. Lisää tietoa Viron luontopoluista saa loodusegakoos-sivustolta.

Suo on aurinkoisena talvipäivänä hieno elämys. Kuvassa jutun kirjoittaja lumikenkäilemässä talvisella Virun suolla.

Merenrantojen jääröykkiöt ihastuttavat

Talvella vesistöjen rannoille kasautuvat jäälohkareröykkiöt ovat hienoja näkyjä. Tuuliset säät kasaavat jääröykkiöitä muun muassa Pärnumaan rannikolle ja Peipsijärven pohjoisrannalle Kauksin seudulle. Komeimmillaan jääröykkiöt ovat yleensä helmi-maaliskuussa, mutta joskus niitä voi nähdä jo alkutalvestakin. Parhaimmillaan ”jäävuoret” ovat jopa usean metrin korkuisia. Jääröykkiöille kiipeämistä kannattaa välttää, koska ne ovat usein vaarallisen liukkaita.

Valasten putous muuttuu talvella jäiseksi taideteokseksi, jota tullaan ihastelemaan kauempaakin.

Putousten komeat jääluomukset

Pohjois-Viron vesiputoukset ovat talvellakin upeita kohteita, koska pakkaset luovat niihin komeita jääluomuksia. Tallinnan itäpuolella sijaitseva Jägalan putous muuttuu pakkasten ansiosta upeaksi jäätaideteokseksi, joka houkuttelee runsaasti väkeä sitä ihastelemaan. Noin kahdeksan metriä korkea ja 50 metriä leveä putous on kovilla pakkasilla kuin jättimäinen jääseinämä.

Myös Viron korkein putous Valaste on hieno kohde talvella. Toilan lähellä sijaitseva noin 30 metriä korkea putous on aivan Suomenlahden rannikon tuntumassa. Suotuisilla tuulilla putouksen vesiroiskeet ja kosteus jäätyvät ympäröivien puiden oksille upeiksi jäämuodostelmiksi. Valasten jäämaailma on jokatalvinen ilmiö, jota tullaan ihmettelemään kauempaakin.

Talvipääkaupunki Otepää on monipuolinen hiihtokohde, jonka mäkisessä maastossa on haastetta kokeneemmallekin hiihtäjälle. Perinteinen Tarton hiihtomaraton alkaa Otepään Tehvandin stadionilta 18. helmikuuta. Kyseessä on jo 50. hiihtomaraton.

Presidentti Kekkonen hiihti Viron-vierailullaan vuonna 1964 Käärikulla 17 kilometrin hiihtolenkin, minkä kunniaksi reitti kantaa nykyään suomalaispresidentin nimeä.

Yli tuhat kilometriä hoidettuja ulkoilureittejä ja latuja

Virossa on lumitilanteen salliessa loistavat puitteet hiihtämiseen. Maassa on yli tuhat kilometriä hoidettuja ulkoilureittejä, jotka toimivat talvella hiihtolatuina. Latuverkostoon voi tutustua Terviserajad-sivustolla, jossa on myös kerrottu yli sadan kohteen latujen kunto ja lumitilanne. Luonnon lumen lisäksi noin 30 kohteessa on käytössä myös tykkilunta. Lumettomana aikana liikuntareitit ovat juoksijoiden, kävelijöiden ja pyöräilijöiden käytössä. Viron liikuntareittien käyttö on kaikille ilmaista.

Suosittuja hiihtokohteita ovat muun muassa Otepään Tehvandi, Tarton Tähtvere, Häädemeesten Jõulumäe ja Alutaguse Itä-Virumaalla. Suksia ja muita varusteita voi vuokrata paikan päältä useimmista urheilukeskuksista.

”Itse pidän eniten siitä, kun saan potkutella kelkalla luhtia peittävällä jäällä”, kertoo Aivar Ruukel.

”Potkukelkkailu on suosituin retkeilymuoto talvella”

Soomaan kansallispuistossa retkiä järjestävä Aivar Ruukel vie asiakkaansa talvella potkukelkkailemaan, lumikenkäilemään ja sään salliessa jopa kanoottiretkelle.

Soomaan kansallispuistossa lähes kolmekymmentä vuotta retkiä järjestänyt Aivar Ruukel kertoo kuluvan talven olleen ihanteellinen luonnossa retkeilyyn.

”Tämä talvi on ollut hyvin runsasluminen. Olemme järjestäneet paljon lumikenkäretkiä soilla ja metsissä. Ne ovatkin tavallisia retkiämme ja onnistuvat hyvin säässä kuin säässä.”

Hänen mukaansa suosituimpia talviretkiä Soomaalla ovat polkukelkkaretket.

”Viisitoista vuotta sitten ostimme ensimmäiset potkukelkat. Aluksi järjestimme potkuriretkiä jokien jäille. Myöhemmin hyviä potkuttelukohteita löytyi myös tulvivilta heinämailta, jotka olivat talven tullen jäätyneet luonnon luistelukentiksi.”

Myös soiden ennallistamiskohteet sopivat mainiosti potkuriretkikohteiksi.

”Nehän ovat kuin tekojärviä. Vanhoille Öördin suon kuivatusojille on veden nostamiseksi rakennettu patoja, jolloin vesi on tulvinut läheisiin metsiin.”

”Potkukelkkailu tulvivilla alueilla on meillä koronavuosista lähtien ollut ehdottomasti suosituin talvinen retkeilymuoto”, Ruukel kertoo.

Riittävä pukeutuminen on talvella kaiken a ja o, painottaa Aivar Ruukel.

”Talvella vaatetus on paljon tärkeämmässä roolissa kuin kesällä. Eli suosittelen pukeutumaan kunnolla. Pipo päähän, hanskat käteen, huivi kaulaan. Jalkineissa on tärkeintä, että ne ovat lämpimät ja vedenpitävät.”

Kokenut retkien järjestäjä suosittelee myös kysymään paikallisilta oppailta neuvoa, että mihin kannattaa suunnata retkelle. Heiltä saa hyviä vinkkejä, mitä milloinkin kannattaa tehdä.

”Sää on talvella nopeasti muuttuva ja kovin kauas ei ole mahdollista ennustaa. Kaikkein varmin ja säästä riippumattomin retkeilymuoto on lumikenkäily, se onnistuu suojasäälläkin.”

Ailahtelevat talvikelit vaativat retkien järjestäjiltä nopeaa reagointia ja luovuutta. Voi olla, että yhtenä viikonloppuna pääsee potkukelkkailemaan, toisena taas melontaretkelle tulvivaan metsään.

”Elämme luonnon ja olosuhteiden kanssa samassa rytmissä. Tarjoamme sellaisia retkiä, joita sää-, lumi-, jää- ja vesiolosuhteet mahdollistavat.”

”Kanootillakin voi meloa, jos sään lauhtuminen tuo talvitulvia”, Ruukel kertoo.

Kokenut retkien järjestäjä nauttii talvella hyvistä jääolosuhteista ja potkukelkkaretkistä.

”Itse pidän eniten siitä, kun saan potkutella kelkalla luhtia peittävällä jäällä tai seikkailla jäisessä metsässä”, Aivar Ruukel kertoo.

Joka talvi sellaisia olosuhteita ei Ruukelin mukaan välttämättä ole, mutta kymmenen viime vuoden aikana yhä useammin.

”Talviset jokien tulvat, jotka jäätyvät luonnon omiksi luistelukentiksi ovat nykyään Soomaalla jo tavallisia.”

Talvi on Ruukelin mukaan myös paras aika etsiä haapiota varten sopivia rakennuspuita. Ruukel tunnetaan Soomaan haapioperinteen puolestapuhujana. Hän oli myös yksi aktiiveista, jotka saivat paikallisen haapioperinteen Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2021.

”Haapiopuiden etsiskelyretkiä teen talvella monta kertaa, ne ovat aina yhtä mieluisia kokemuksia.”

Paitsi haapioista, Soomaa tunnetaan myös viidennestä vuodenajastaan. Silloin kansallispuiston alueella olevat joet tulvivat yli äyräidensä ja muodostavat laajoja tulva-alueita. Tulvien aikaan voi Soomaan teillä olla jopa ruuhkaa, kun virolaiset lähtevät sankoin joukoin katsomaan jännittävää luonnonilmiötä.

Vaikka kevättulviin onkin vielä aikaa, antaa Aivar Ruukel vinkin, miten päästä nauttimaan Soomaan kuuluisasta luonnonilmiöstä ja lähteä vaikkapa melontaretkelle tulvivaan metsään. ”Yleensä tulvat ovat korkeimmillaan keväällä maaliskuun jälkipuoliskolla ja huhtikuun alussa. Silloin kannattaa olla yhteydessä paikallisiin oppaisiin, jotka tietävät parhaiten tulvatilanteen.”