12.1.2023 | Luonto

Suomalainen Tuuli kasvattaa kukkia Peipsijärven äärellä

Teksti Tuuli Hirvelä
Kuva Ahto Sooaru

Tuuli Hirvelän Kokorassa loihtimaa kukkaloistoa.

Talvinen päivä, ensimmäinen aurinkoinen sellainen joulukuussa. Valo hiipii ikkunasta pöydälle ja kuusenhavuille. Kaksi suurta kranssia lähtevät noin 20 minuutin ajomatkan päähän Nugisen kotieläinpihaan.

Perillä kotieläinpihan emäntä Ksenija tervehtii lämpimällä halauksella, ripustamme kranssit ja saan tehdä vielä lyhyen kierroksen kotieläinpihassa ennen lähtöä. Tällainen on talvinen Sibulatee eli Sipulitie: lämminhenkinen, kaunis ja täynnä ystäviä ja iloisia yllätyksiä.

Tulin Suomesta Viroon noin yhdeksän vuotta sitten. Tallinnasta tie vei Tarttoon. Sieltä muutin pari vuotta sitten Peipsijärven ääreen, 70 asukkaan Kokoran kylään. Päädyimme mieheni kanssa Kokoraan, koska täällä sattui olemaan oikeaan aikaan myynnissä meille sopiva talo.

Omaperäinen talomme, 200-vuotias entinen viinatislaamo, hurmasi meidät tontteineen heti. Pian aloimme ymmärtää miten, upealla seudulla uusi kotimme on. Tunnen, että olen oikeassa paikassa ja kotonani.

Tänä keväänä perustin oman yrityksen. Kasvatan leikkokukkia avomaalla. Teen myös floristin töitä. Noudatan Slow Flowers -kasvatuksen periaatteita, eli toiminta on paikallista, ekologista, myrkytöntä ja ottaa huomioon ympäristöystävällisyyden sekä kestävyyden. Kukkia kasvatan vain luonnollisella kasvukaudella ja talvella käytän töissäni esimerkiksi kuivakukkia ja kuusenoksia. Tuontikukkia en käytä lainkaan.

Perustimme kahden muun samanhenkisen kasvattajan kanssa MTÜ Slow Flowers Estonia -yhdistyksen, jonka tavoitteena on jakaa tietoa ja tukea paikallisia kasvattajia. Yksi rohkaiseva tekijä yrityksen perustamiseen olikin juuri Sipulitie, joka yhdistää Peipsiäären alueella eri alojen paikallisia yrittäjiä verkostoksi.

Matkailijoille Sipulitie näyttäytyy kiehtovana reittinä, jonka varrelta löytyy tekemistä, näkemistä, majoituspaikkoja ja ainutlaatuisia makuelämyksiä.

Seudun puoleensavetävyys piilee sen omaperäisessä kulttuurissa ja luonnossa, sekä ennen muuta yhteisöllisyydessä. Pienet yritykset ja yhteisöt ovat kuin tilkkutäkin osia, jotka yhdessä muodostavat suuren, iloisenkirjavan peiton.

Varsinainen leikkokukkakausi alkaa jo toukokuussa narsisseilla ja tulppaaneilla, mutta valmistelut jo paljon aiemmin.

Esikasvatus tapahtuu luonnonvalossa asuintiloissa. Näin esikasvatukseen ei kulu ylimääräistä energiaa.

Lähiseudulla yritykseni on otettu hyvin vastaan. Pelkkänä harrastuksena ei kukkien kasvattamista jaksaisi pidemmän aikaa tehdä.

Yhteisöllisyys ja verkostoon kuuluminen antaa paljon ja tuo tilaustöitä ja yhteistyöprojekteja.

Parasta kukkien kasvattamisessa on luonnon rytmissä kulkeminen. Keväällä varovaisesti heräilevät lumikellot, sitä seuraa tulppaanien ja narsissien ilotulitus. Kevään edetessä vehreys syvenee taianomaiseen juhannusaikaan, pionit, laukat ja liljat kukkivat.

Loppukesästä puutarha on täynnä toinen toistaan kauniimpia kukkia, perhosia ja lintuja. Syksyllä värit alkavat jälleen hiljalleen hiipua. Kaikkein harmaimmalla hetkellä puutarhuri istuttaa kukkasipulit ennen kuin puhdas lumivaippa peittää puutarhan.