7.1.2026 | Kolumnit

Satavuotiaan miehen jäätelö

Kuvat Balbiino jäätelömuseon arkisto

Evald Rooma 100-vuotissyntymäpäivänään. Viron jäätelöpäivää vietetään hänen syntymäpäivänään kuudes heinäkuuta.

Ville Hytösen kolumni
Ville Hytönen on Harkun Suurupissa asuva 
Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja.

Talven kylmyydessä saattavat kesä ja jäätelö tuntua kaukaisilta asioilta, mutta jäätelön kautta on mahdollista tiivistää jotain olennaista virolaisesta yrittäjyydestä. Entisenä yrittäjänä ajattelen usein erästä näkemääni valokuvaa Mellisten kesämarkkinoilta. Pienten käsikärryjen takana istui onnellinen satavuotias mies, joka myi jäätelöä.

Kuvassa on vuosi 2011, ja miehen nimi Evald Rooma, mutta hänet tunnettiin paremmin Onu Eskimona; miehenä, jonka elämäntyö symboloi koko virolaista jäätelötuotantoa.

Onu tarkoittaa setää, ja eskimo ei taida olla enää sovelias termi, mutta sanan tarkoittamaa inuiittia tai jupikia miehessä ei ollut. Evald oli 1930-luvulla nuori tarttolainen, joka etsi elämälleen suuntaa. Emajoella kulkevan jokilaivan kapteenina oli mukava olla, muttei se oikein täyttänyt kaikkia tarpeita.

Opiskelut eivät maistuneet, eikä 16-vuotiaana aloitettu ammattiautoilijan urakaan kiinnostanut, mutta liike-elämässä oli jotain vetoavaa. Kauppaliikkeellään menestynyt tädin mies innoitti nuorukaista, ja Evald pohti sopivaa käyttöä tämän suurelle jääkellarille. Ehkä siellä voisi tehdä jäätelöä?

Vuonna 1934 Evald osti pienen Husqvarnan jäätelökoneen, suunnitteli itse kuljetukseen tarvittavat jääkaapit ja perusti Eskimo-jäätelötehtaan kotikaupunkiinsa. Täti auttoi valmistamaan makeaa seosta kermasta, kananmunista ja sokerista reseptin mukaan.

Kun sopiva sekoitussuhde löytyi, nuorukainen lähti Tarton laulujuhlille myymään uutta kesäistä tuotettaan. Jäätelö oli samantien menestys. Nuoresta miehestä tuli jäätelömestari, joka näkyi kaikilla mahdollisilla messuilla ja markkinoilla myymässä herkkuaan.

Evald oli innoittaja monelle muullekin, jota haaveili omasta yrityksestä. Syntyi uutta liiketoimintaa, uhmakkaan kunnianhimoisia projekteja, joista osa kasvoi ja osa kaatui, aivan kuten startup-yritykset nykyäänkin.

Eskimolla sujui sen sijaan varsin hyvin kunnes syttyi sota. Silloinkin jäätelö meni kaupaksi, mutta vuonna 1944 kolmannen Viron miehityksen jälkeen liiketoiminta pysähtyi. Neuvostoliittolaiset eivät katselleet innokasta nuorta porvaria hyvällä.

Viro oli noussut kansakuntana ja luonut liiketoiminnalle suotuisan ympäristön, mutta punakomissaarien edessä mikään ei enää toiminut. Setä Eskimolle oli kuitenkin käyttöä uudessakin yhteiskunnassa.

Työpaikka vaihtui ensin Punaisen tähden artelliin, joka oli eräänlainen elintarvikealan käsityöläisten yhteenliittymä, sitten Tallinnan leipätehtaaseen ja Kaleville tekemään suklaata. Evald kehitti pakkaustuotantojärjestelmää ja suunnitteli edelleen jäätelöreseptejä. Hän organisoi myös kiisselijauheen ja pikkelöidyn piparjuuren tuotantoa sekä aloitti leipätehtaan vohvelituotannon. Huolimatta elintarvikealan osaamisestaan Setä Eskimo ajautui välillä taksikuskiksi ja automekaanikoksikin.

Kun laulava vallankumous alkoi, ihmiset alkoivat kaivata vapautta ja jäätelöä. Neuvostoliittolainen jäätelö oli surkeaa, joten heti kun tilanne antoi myöten, Evald oli jälleen oman pienyrityksensä kimpussa. Hän perusti vuonna 1987 uudelleen vanhan jäätelöfirmansa Eskimon, silloin jo 76-vuotiaana. Syntyi vanilja-, banaani- ja vadelmakermajäätelölajeja, joita valmistetaan edelleen.

Koska jäätelö kaipasi kaveria itselleen, Eskimo alkoi valmistaa myös vohveleita. Herkkusuuksi paljastunut Evald lisäsi myös sinapin tuotannon mukaan repertuaariinsa. Sinappijäätelöä sentään ei syntynyt.

Vuonna 2004 oli vihdoin aika jäädä eläkkeelle. Eskimo lopetti toimintansa, ja Evald lahjoitti yrityksensä historialliset laitteet Balbiinon jäätelömuseolle. Hänestä oli tullut symboli virolaiselle periksiantamattomuudelle ja yrittäjyydelle, jossa itse tekeminen ja itsetekeminen olivat pääasioita.

Tänäkin päivänä Tarton kauppakeskuksessa voi käydä istuskelemassa Setä Eskimon jäätelöbaarissa. Se perustettiin pian hänen satavuotispäivänsä jälkeen, ja Tarton kaupunki asennutti juhlapenkin Annelinnan lähiöön hänen vaatimattoman asuntonsa edustalle.

Setä Eskimo siirtyi taivaallisiin jäätelötehtaisiin 105-vuotiaana kesän 2017 alussa. Viron jäätelöpäivää vietetään hänen syntymäpäivänään kuudes heinäkuuta. Sinne on talven keskellä vielä aikaa, mutta jos Setä Eskimo jaksoi odottaa jäätelön takia Neuvostovallan hapertumista, jaksamme mekin odottaa kesään.