Rauha löytyy metropolin kainalosta

The Baltic Guiden toimittaja, kuvaaja ja taittaja tekivät heinäkuisen retken suositulle Aegnan saarelle.

Suomalaisille Aegna on tuttu Tallinnan-matkoilta. Saari näkyy laivareitin itäpuolella, lähellä Viimsin rantaa. Toisella puolella häämöttää huomattavasti kookkaampi Naissaari.

Retkemme alkoi Linnanhallin takaa Kalasatamasta, josta Jukulaiva starttaa lähes päivittäin kohti Aegnaa. Koska Juku oli jo täynnä innokkaita retkeläisiä, joudumme matkaamaan saarelle pienemmällä lisäaluksella.

Tunnin laineilla keikkumisen jälkeen meidät vastaanotti Aegnan satama valtavine villiruusupensaikkoineen. Sataman punaisessa mökissä päivystävät vapaaehtoiset pelastustyöntekijät kertoivat, että saaressa oli parhaillaan noin 50 ihmistä. Viikonloppuisin menoa sitten kuulemma riittää enemmänkin, kun sadat tallinnalaiset lähtevät Aegnaan piknikille. Ympäri vuoden saaressa asustelee vain kaksi ihmistä.

Satamasta lähtevä tie kulki satumetsän halki: kirveenkoskematonta kuusikkoa, siellä täällä metsälehmuksia ja vanhoja tammia kohosi jättiläissaniaisten keskeltä. Ja mikä tuoksu! Havumetsän lempeä kesäinen aromi vaihtui matkan edetessä rannan merilevän väkevään tuoksuun. Tallinnan pölyisen ja kiireisen keskustavilinän jälkeen tuntui, kuin olisi saapunut rauhan temppeliin.

Saaren pohjoisrannalla levittäytyy valkoinen hiekkaranta. Hiekkadyynien takana männikössä on retkeilijöitä varten nuotiopaikkoja, pöytiä, penkkejä ja käymälöitä – ja kaikki hyvässä kunnossa. Tuhansista vuosittaisista vierailijoista huolimatta maastossa ei näkynyt roskia tai vandalismin jälkiä. Ilmeisesti kävijät osaavat arvostaa kaupunkilaisille pyhitettyä saarta.

Saarta kiertää kolme eri reittiä, joiden varrelle jää kaikenlaista mukavaa nähtävää: siirtolohkareita, armeijan vanhoja rakennuksia, hassuja käkkärämäntyjä ja toinen toistaan kauniimpia merinäkymiä. Sitten on vielä kivilabyrintti, joka alun perin rakennettiin jo keskiajalla. 270 metriä pitkän labyrintin kiertämiseen kuluu kymmenen minuuttia. Paikalla oleva nainen kertoi, että kierros täytyy tehdä hitaasti, paljain jaloin ja mieluiten auringonnousun tai -laskun aikaan. Vaikutus on kuulemma sitten kunnollinen.

Retken jälkeen totesimme, ettei Aegnalla mitään kovin mullistavia nähtävyyksiä ole, mutta ei tarvitsekaan olla. Päivän parasta antia oli koskematon luonto, erityisesti vanhat metsät ja hiekkarannat. Ja etenkin täydellinen rauha ja hiljaisuus.

Paluumatkalla saimme ihailla laivan kannelta toinen toistaan suurempia matkustajalaivoja ja Tallinnan vanhankaupungin siluettia. Etelän suuntaan lappasi jo useita arktisten mustalintujen parvia, niille syksy oli jo koittanut.

Aegna

■ Saari sijaitsee tunnin merimatkan päässä Tallinnan keskustasta. Lähes kolmen neliökilometrin suuruisesta saaresta on 85 prosenttia metsää, josta merkittävä osa yli sata vuotta vanhaa. Aegna kuuluu Tallinnan kaupungille ja se on kokonaan maisemansuojelualuetta.

■ Aegna oli sotilasaluetta niin Venäjän kuin Neuvostoliitonkin aikaan. Jäänteitä linnoitusrakennelmista on vieläkin havaittavissa saarella. Saaren ensimmäinen virolais-suomalainen nimi oli Eikisari.

■ Juku-laiva lähtee Aegnalle tiistaita lukuun ottamatta päivittäin Linnahallin takaa Kalasatamasta. Arkisin vuoroja on kaksi, viikonloppuisin enemmän.

■ Laivamatka kestää noin tunnin ja edestakainen matka maksaa Jukulla noin kuusi euroa. Mukaan voi lisämaksusta ottaa myös polkupyörän. Matka kannattaa varata etukäteen internetissä (www.veeteed.com).

■ Saarella ei ole kahviloita tai juuri muitakaan palveluita. Opasteet ovat hyvät, tosin vain vironkieliset.

■ Huollettuja teltta- ja nuotiopaikkoja on etelä- ja pohjoisrannoilla. Niillä on myös pöytiä penkkeineen.

■ Infoa voi kysyä satamassa sijaitsevasta pelastustyöntekijöiden mökistä. Sieltä saa myös karttoja mukaan.

■ Saaren keskellä sijaitseva luontokeskus on tarkoitettu vain yksityisille ryhmille.

TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVAT ANDREI CHERTKOV, KUVITUS EVE JAANSOO

Lue lisää samasta aiheesta