10.2.2026 | Kulttuuri

Näin syntyi tintinnabuli 50 vuotta sitten

Teksti Timo Raussi 
Kuva Birgit Püve

Säveltäjämestari Arvo Pärtin aviopuolison Nora Pärtin mukaan lauantaina 7.2. tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta aamusta, jolloin taiteellisesti hapuilevaa vaihetta elänyt miehensä istui pianon ääreen ja sävelsi kuin puolivahingossa vaatimattoman oloisen pianokappaleen nimeltään ”Alinalle” (”Für Alina”). Kappale oli Pärtin omaperäisen – myöhemmin tintinnabuliksi nimetyn musiikillisen ilmaisukielen ensimmäinen edustaja.

Tintinnabuli-tekniikka, jota leimaa pelkistämisen ja hiljaisuuden estetiikka, on siis jo puolen vuosisadan ajan ollut viime syksynä 90 vuotta täyttäneen Pärtin ehtymättömän luovuuden lähde. Bachtrack-musiikkisivuston tilaston mukaan Arvo Pärt kohosi vuonna 2025 taas maailman esitetyimmäksi elossa olevaksi klassisen musiikin säveltäjäksi.

Tallinnasta 30 kilometriä länteen Laulasmaalla, säveltäjän nykyisellä kotiseudulla, sijaitsee arkkitehtonisesti lumoava Arvo Pärtin keskus konsertti- ja näyttelysaleineen, kirjastoineen, näköalatorneineen ja kahviloineen. Keskuksessa työskentelevän musiikkitieteilijän ja pedagogin Kristina Kõrverin mukaan Pärt on laajentanut musiikin alalla tonaalisen ja modaalisen musiikin ymmärtämystä, ja vaikuttanut siten voimakkaasti muihinkin nykymusiikin luojiin.

”Pärtille on hänen itsensä sanomana tärkeintä se, että tintinnabulista on tullut kielellinen viestinnän väline, jonka avulla hän voi ilmaista maailmankatsomustaan, suhdettaan myös uskonnollisiin teemoihin sekä kauneuden ja totuuden etsintäänsä”, Kõrver kertoo.

Mutta kuka oli Alina? Hän oli Pärtin perheen läheisen ystävän ja jonkin aikaa Pärtien kaupunkiasunnossa Tallinnassakin eläneen liettualaisen teatteritieteilijän Irena Veisaitėn 18-vuotias tytär. Irena menetti tyttärensä rautaesiriipun taa, kun perheen sisäisen eripuran myötä Alina muutti isänsä kanssa tuolloisesta Neuvostoliitosta Englantiin. Juutalaissyntyinen Irena oli aiemmin toisen maailmansodan ja holokaustin melskeissä menettänyt jo äitinsäkin, ja oli siksi murheen murtama. Arvo Pärt omisti teoksensa lohdutuksen eleeksi, viestien sen avulla yhtäältä äidin ja tyttären sekä toisaalta oman perheensä ja Irenan välistä ikuista rakkautta ja yhteyttä.

Tulevana kesänä Arvo Pärt -keskuksessa avataan teemaan keskittyvä erikoisnäyttely. Se esittelee arkistosta esille tuotuja ”Für Alina”-sävellyksen nuottikäsikirjoituksia, teoksesta tehtyjä lukuisia sovituksia, taiteen eri aloilla kappaleen inspiroimia tulkintoja, dokumenttielokuvaa sekä sävellyksen kannalta keskeisiä ihmisiä tarinoineen.